Ihmisen uhri

Kirjoitettu huhtikuu 1, 2017 0 kommenttia

Jeesuksen äiti uskaltautui sisarensa ja yhteisen ystävättären, Maria Magdalan[2], kanssa kuuloetäisyyden päähän kolmesta rististä. Jeesus ei heti heitä tunnistanut. Hänen silmissään oli liikaa hikeä, verta ja kärpäsiä. Naiset seisoivat sanattomina todistamassa tätä suunnatonta häpeää, joka nyt sulki heidätkin armottomaan syliinsä. Pystyivätkö he keskenään lohduttautumaan yhdelläkään merkityksellisellä lauseella? Löysikö kukaan ainuttakaan kantavaa ajatusta tämän kaameuden keskellä? Mitä hyvää tästä voisi muka koskaan seurata? Tällaisen kuolemisen avuton sivusta katsominen tiivisti kaikki ajatukset ja tunteet yhteen kaiken nielevään pimeään aukkoon. Ilma oli pahuudesta […]

Uusi messiaaninen kiusaus

Kirjoitettu maaliskuu 18, 2017 0 kommenttia

Jeesus saapuu illalla riitaisan seurueensa kanssa maailman ehkä vanhimpaan ja ainakin matalimpaan kaupunkiin. Jerusalemin esikaupunki sijaitsi noin 250 meren pinnan alapuolella ja oli ympäröivästä kuumasta erämaasta huolimatta erittäin hedelmällinen kaupunki. Tämä oli pääkaupunkilaisten rikkaitten pappien ja muiden virkamiesten lomaparatiisi. Kuningas Herodeskin oli rakentanut mukavan talvilinnan pikkukaupungin lämpimään syleilyyn. Parhaillaankin tänne rakennettiin useita suuria huviloita taateli- ja viiniviljelmineen. Laakso oli kuuluisa mehukkaista mauste- ja hajustekasveistaan. Tähän aikaan vuodesta kaupunki oli täynnä Jerusalemiin matkalla olevia pyhiinvaeltajia. Se merkitsi sitä, että yöpymispaikat olivat […]

Vallan lumous

Kirjoitettu maaliskuu 16, 2017 0 kommenttia

Kabinettipaikka haussa[1] Jeesuksen puheet matkalla Jerusalemiin olivat käyneet koko ajan synkemmiksi ja vaarallisen tuntuisiksi. Kuolemaansakin hän oli ennustanut jo kolmesti. Se ei estänyt joitakin opetuslapsia edelleenkin ajattelemasta vain itseään. Matkan aikana Jaakob ja Johannes tulivat Jeesuksen luokse, ja yrittivät saada häneltä ennakkosuostumusta pyyntöön, jota eivät olleet vielä esittäneet: Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” Lapset käyttävät samaa taktiikkaa silloin kun epäilevät, että vanhempien vastaus on kielteinen. Jeesus ei suostunut […]

Rikkaat ja valtakunta

Kirjoitettu maaliskuu 15, 2017 1 kommentti

Yksi lähikaupungin hallitusmies[1] uhmasi sosiaalista häpeää ja lähti juoksemaan Jeesuksen perään. Hän ei kuitenkaan halunnut esittää kysymyksiään alueen tärkeimpien vaikuttajien edessä. Siksi hän odotti, kunnes Jeesus opetuslapsineen oli ehtinyt vähän kauemmas väkijoukosta. [2] Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja,[3] Ilmaisu on hyvin harvinainen juutalaisessa kirjallisuudessa. Tässä yhteydessä se kuulostaa vahvasti imartelevalta. Hyviin tapoihin kuului vastata imarteluun imartelulla. Sillä lailla herrat voitelivat toisiaan.[4] Jeesus ei kuitenkaan vastannut ylistävään tervehdykseen, vaan jäi […]

Lapset ja valtakunta 

Kirjoitettu maaliskuu 13, 2017 0 kommenttia

Väiteltyään fariseusten kanssa oikeudesta erota, Jeesuksen luokse tuotiin toisiaan hylkäävien aikuisten hiljaisimmat uhrit. Heidän oikeuksistaan ei yleensä kukaan välittänyt, mutta tässä joukossa joku näytti välittävän. Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Ehkä joku paikallinen konflikti roomalaisten kanssa oli jättänyt jälkeensä orpoja.[1] Ehkä nämä olivat aikuisten jaloista turvaa hakevia kylän lapsia. Isejä ja äitejä ei mainita, mutta joku heitä kuitenkin työnsi Jeesuksen kosketettaviksi. Joku oli Jeesuksessa nähnyt miehen, joka kiinnitti huomionsa huomaamattomiin. Sellaisia nämä lapset olivat, silloin kun eivät […]

Kateudesta hyvyyteen

Kirjoitettu joulukuu 21, 2016 0 kommenttia

Tutkielmani pääotsikko, Kateudesta hyvään on ainakin kaksimerkityksellinen. Se on kuvaus hyvyyteen kohdistuvasta kateudesta. Nyt haluan kuvata matkaa kateudesta hyvyyteen, eikä se ole mikään pakomatka kateudesta. Päinvastoin. Se alkaa oman kateuden kohtaamisesta. Kateus on vahvimmillaan kaikilta piilossa. Tunnistettuna ja tunnustettuna se on armollisesti purettavissa alkutekijöihinsä ja korvattavissa elämää palvelevilla voimilla. Jos olet lukenut tähän asti, sinä luultavasti aavistat itselläsikin olevan kateutta jossakin povesi piilossa. Ehkä olen kirjoittanut siitä niin painavia ja ankaria sanoja, että kaiken jälkeen tuntuu entistäkin vaikeammalta myöntää olevasi […]

Kateuden moraali

Kirjoitettu joulukuu 21, 2016 0 kommenttia

Satu Tuhkimosta ei pahemmin venytä lapsen eettisen päättelykyvyn rajoja. Disney ja muut sadun kuvittajat korostavat hyvyyden kauneutta ja pahuuden rumuutta tavalla, joka suorastaan vääristää lapsen todellisuudentajua. Siitä on pitkä matka maailmaan, jossa pahuus voi näyttäytyä tosi viettelevänä ja hyvyys esiintyy vakuuttavimmillaan niin groteskin rumana, että sitä on vaikea edes katsoa. Grimmin veljesten versiossa paha saa lopuksi niin julman palkan, että useimmat oman aikamme sadun kertojat ovat ottaneet oikeudekseen sensuroida kohtauksen, jossa muuten niin suloiset linnut nokkivat sisarpuolten silmät päästä. Paha […]

Kateuden politiikka

Kirjoitettu joulukuu 21, 2016 0 kommenttia

Juutalainen mytologia alkaa Saatanaan kateudesta Jumalaa kohtaan. ” teen itseni Korkeimman vertaiseksi.”[1] Kapinansa jälkeen hän kadehti ihmisten suhdetta jumalaan ja houkutteli heidät samaan kateelliseen haluun tulla Jumalan kaltaiseksi. Ranskalainen filosofi Jean-Paul Sartre summaa juutalaiskristillisen perinnön kateuden perimmäisestä kohteesta: ”Paras tapa ymmärtää ihmisen perustavoitetta on sanoa, että ihminen on olio jonka projekti on tulla Jumalaksi. Pohjimmiltaan ihmisyys on halua tulla Jumalaksi.”[2] Ei siis tarvitse uskoa Jumalaan nähdäkseen ihmisen kateellisen peruskompleksin, halun tulla luojaksi luojan paikalle. Uusi HBO:n kunnianhimoinen suosikkisarja Westworld vie […]

Kateuden kohteet

Kirjoitettu joulukuu 21, 2016 0 kommenttia

”Lokkiparvessa yksi kalastaa ja sata muuta koettaa riistää itselleen kalastajan saaliin. Tällaisessa yksinkertaisessa kateudessa ihminen ei mitenkään eroa monista eläimistä.” Risto Saarinen[1] Kateus ei ole verrattavissa suruun, masennukseen, turhautumaan tai ahdistukseen. Näitä voimme kokea ilman toista osapuolta. Kateus tarvitsee aina kohteen, uhrin, toisen osapuolen. Sen ei tarvitse olla yksilö, eikä yhteisö. Se voi olla kokonainen ammattikunta, sukupuoli, rotu, yhteiskuntaluokka, uskontokunta tai muotisuunta. 1.              Vertaiskateus Vertailu, kilpailu ja kateus palavat kiivaimmin siellä, missä suhde on lähin ja etäisyys kilpailijaan on pienin. […]

Kateudesta hyvään

Kirjoitettu joulukuu 21, 2016 0 kommenttia

Elämä on täynnä muistutuksia siitä mitä minulta puuttuu. Useimmat niistä tulevat minua vastaan toisten ihmisten muodossa. Jotkut heistä ovat vain varttituttuja Facebook kavereita, joita kadehdin, kuvittelemalla että heillä menee paremmin kuin minulla.[1] Siitä asti, kun muinaisihminen ja nykyihmisen lapsi oppivat vertaamaan itseään toiseen, kateus on ollut oleellinen osa hänen sosiaalista elämäänsä. Toisen aseman kadehtiminen ja siihen pyrkiminen on seurannut ihmistä alkulaumasta asti. Vuorovaikutustaitojen syventyessä ja kulttuurin rakentuessa laumaa suuremmaksi, kateuden muodot monipuolistuivat, mutta yksikään kulttuuri ei ole ollut kateudesta puhdas. […]

Paljastava ja pelastava uutinen  

Kirjoitettu huhtikuu 16, 2016 3 kommenttia

Girard ei lähtenyt rakentamaan mitään pelastuksen teologiaa. Hän tutki väkivaltaa ja niihin liittyviä myyttejä, kunnes tuli huomaamaan että Raamattu onkin itseään demytologisoiva ja väkivallan suhteen kasvavasti itsekriittinen traditio. Kyllä. Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden, niin kuin kirkko meille opettaa, mutta ei niin kuin kirkko meille tarkoittaa. Me hylkäsimme ja tapoimme hänet. Siinä mielessä hän kuoli meidän syntiemme tähden. Jokainen aktiivinen hylkääminen tai passiivinen uhrin puolustamattomuus osui häneen, on aina osunut häneen ja tulee aina osumaan häneen. Hän kantoi meidän syntimme, […]

Pelastus ja moraali

Kirjoitettu huhtikuu 16, 2016 0 kommenttia

Uskonnon merkitys on Euroopan maisemissa vähentynyt viime vuosikymmeninä huomattavasti, mutta ei hengellisyyden eikä moraalisuuden merkitys. Mitä syyllisyys oli Anselmille ja Lutherille, sitä vihollinen on meille.[1] Mitä tehdä vihollisen kanssa, oli hän sitten koulukiusaaja, työpaikan juoru-ukko, pahin kilpailijani politiikassa, maahan muuttaja tai Isiksen terroristi? Kyvyttömyytemme rakastaa vihollisiamme pakottaa meidät tiedostamaan avuttomuutemme väkivallan edessä. On sääli, että se uskonto, jonka ydin paljastaa kodin, uskonnon ja kotimaan, imperiumin ja väkijoukon sidonnaisuuden poissulkevaan väkivaltaan on silti jotenkin kädetön väkivaltaproblematiikan käsittelyssä: Meillä on evankeliumeissa kaikkein […]

Jumalan viha?

Kirjoitettu huhtikuu 16, 2016 3 kommenttia

Sillä niin Jumala maailmaa rakasti, että hän tapatti poikansa meidän puolestamme, pelastaakseen ihmiskunnan omalta vihaltaan. Onko ihme, että vihollisen rakastamisesta ei olekaan tullut kristuksen seuraamisen keskeisin haaste. Mieluummin otamme selvää siitä ketkä ovat Jumalan vihollisia ja jaamme heille vähän ennakkoa Jumalan vihasta, joka heidät kuitenkin tulee kohtaamaan. Käsitys siitä, että olemme pelastuneet Jumalan vihalta, koska Kristus antautui sen kohteeksi meidän puolestamme, on ollut johtava ajatus protestanttisessa kristillisyydessä Lutherista Billy Grahamiin asti. Pitkä perjantai oli Jumalan vihan loppu, ei siksi että […]

Uhria vaativa Jumala?

Kirjoitettu huhtikuu 16, 2016 1 kommentti

”Teologiset tulkinnat Jeesuksen kärsimästä rangaistuksesta voidaan palauttaa kahteen vaihtoehtoon: Joko Jeesus oli Jumalan rankaisema tai sitten Jumalan tarkoitus ei olut rangaista Jeesusta” Tommi Lehtonen[1] Jos Jeesus haastaa rakastamaan vihollisia ja antamaan heille anteeksi seitsemän kertaa seitsemänkymmentä kertaa, niin miksi Jumala ei voi antaa anteeksi vaatimatta jonkun maksamaan siitä hintaa tai kantamaan siitä rangaistuksen? [2] Eikö Isä itse seuraa Jeesuksen esimerkkiä? Oliko Jeesuksen viimeinen rukous ”Isä anna heille anteeksi?” vastahakoisesti anteeksiantavan Isän taivuttelua pyhästä vihastaan? Eikö Jeesuksen oma anteeksiantavaisuus ollutkaan ilmausta […]

Väkivaltainen Jumala

Kirjoitettu huhtikuu 16, 2016 0 kommenttia

On käsittämätöntä, että niin harva kristitty on kiinnostunut rauhantyöstä tai väkivallattomuudesta ylipäänsäkin. Mutta toisaalta, miksi olisi? Eihän edes Jumala ole keksinyt väkivallatonta tapaa pelastaa ihmiskunta. Suuri osa kristikunnasta odottaa vielä Jumalan tuottamaa väkivaltaista loppuratkaisua ihmiskunnan ongelmiin. Silloin Jumala tulee vihdoin pakottamaan asiat oikealle tolalleen. Niin syvällä on mielikuvituksemmekin ankkuroitunut väkivallan ylivoimaisuuteen, että rauhaa rakastavimmatkin meistä eivät pysty kuvittelemaan Jumalaa joka ei loppupeleissä itse turvautuisi väkivaltaan. Sehän on itsestään selvää, jos pelastaminenkin oli mahdotonta ilman Jumalan vaatimaa väkivaltaista ratkaisua. Tämä kaikkein […]

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit