« »

Halujen askeesi

2 kommenttia Kirjoitettu helmikuu 22, 2009 Muokattu tammikuu 10, 2016

Huomattuaan kohta huoneeseen astuessaan, kuinka häikäisevän kaunis Avdotja Romanova oli, hän yritti koko vierailunsa aikana jättää hänet huomaamatta. Dostojevski. Rikos ja rangaistus[1]

Maailmassa jossa jokaisen halun ilmaisu poikii kilpailevia haluja täytyy varoa mitä pyrkimyksistään ilmaisee. Miksi turhaan herättää esteitä tavoitteittensa tielle. Bisneksessä ja viettelyssä on tärkeää oppia salaamaan mitä haluja todellisuudessa itse seuraa ja teeskennellä sellaisia haluja joita ei alkuunkaan tavoittele.[2]

Se vain paljastaisi minun haluavan samaa mitä he haluavat, samalla kun paljastuisin heidän silmissään alempitasoiseksi kilpailijaksi. Minä näyttäytyisin heitä haluavaksi ilman mitään toivoa itse tulla sen kautta halutuksi. Voitto kuuluu sille, joka parhaiten salaa halunsa.

Bisnesmaailmassa halujen imitoiminen on tunnistettu ja tunnustettu paremmin kuin millään muulla elämän alueella Yritysostot on valmisteltava mahdollisimman salaa, jotta kilpailijat eivät intoutuisi samasta saaliista. Tuote- ja markkinointisuunnitelmat on tehtävä yhtä salaa, jotta kilpailijat eivät ehtisi niitä kopiomaan. Suurimpia bisnesmenestyksiä on edeltänyt taitavasti näytelty välinpitämättömyys.

Halujen kilpailukentällä täytyy oppia valehtelemaan, näyttelemään, teeskentelemään ja hämäämään. Kel halu on, se halun kätkeköön.

Tämä vaatii ehkä vielä lujempaa itsekuria kuin selibaatti tai uskonnollinen askeesi. Askeetti kieltäytyy siitä mitä haluaa. aivan toinen Välinpitämättömyyden teeskentelijä piilottaa halunsa maksimoidakseen mahdollisuutensa saada mitä haluaa. Sisäpiirien ovet avautuvat parhaiten niille, jotka osaavat salata kiihkeän halunsa päästä niihin. Liian avoimesti halujaan ilmaisevat jäävät ulkopuolelle. Eivätkä he tiedä että sisällä heidät mainitaan vain ohimennen pyrkyreinä ja opportunisteina.

Viettelypelissä Jeesuksen sanojen kääntäminen päälaelleen voi toimia erinomaisesti: ”Älä pyydä niin sinulle annetaan, älä etsi niin sinä löydät, äläkä kolkuta niin sinulle avataan.”[3]

Viettelijän on harrastettava äärimmäistä pidättyväisyyttä herättääkseen halunsa kohteen kiinnostuksen itseensä. Vaikka kuinka tekisi mieli kirjoittaa tai soittaa, on parempi pysyä vaiti, jottei haluamani kohde pääsisi imartelemaan vain itseään minun halullani. Jos paljastan hänelle seksuaalisen haluni, hän löytää itsensä kaipaamani aarteen omistajana ja vartijana.

Juuri siksi minun on peitettävä kaikki se, mitä omassa seksuaalisessa halussani on luonnollista ja spontaania, siinä toivossa että onnistuisin kääntämään vaakakupin edukseni ja itse pääsisin hänen haluamansa aarteen vartijaksi.

Kun tätä haluttomuuden ja salaa haluamisen teatteria on harrastanut tarpeeksi kauan voi käydä niinkin että kaikki vilpitön halu ja toiselle antautumisen kyky menee solmuun. Moderni Don Juan tai Donna Juanna löytää itsensä oman näytelmänsä vankina silloinkin halun kohde alkaa hänestä kiinnostua. Peliä on pakko jatkaa, jotta hän ei paljastuisi pelaajaksi. Kun Don tai Donna on vihdoin saavuttanut tavoitteensa, hän ei enää voi paljastaa alkuperäistä viehtymystään, vaikka siitä vielä olisi jotain jäljelläkin. Silloin hän paljastaisi olleensa peluri alusta lähtien. Viettelijä jää tunnistamaan alkuperäisen halunsa vain silloin kun halun kohde ei sitä huomaa, kun hän nukkuu tai on jostain muusta syystä kykenemätön näkemään totuutta. Strategisista syistä haluttomuutta näytellyt viettelijä on kääntänyt oman pelinsä fiaskoksi, joka ei tyydytä sen enemmän valloittajaa kuin valloitettuakaan.

Jäljelle jää vain yksinäinen Don ja Donna, jotka tyydyttävät kaikilta salattuja halujaan onanoimalla. Todelliset halut paljastetaan vain itselle, yksinäisyyttä turruttavissa seksuaalifantasioissa.

Seksuaalisuus on koko yhteiskunnan peili. Samaa haluamisen ja halun peittelemisen peliä toistetaan poliittisella, sosiaalisella, taloudellisella ja ehkä uskonnollisellakin tasolla. Kaikki haluavat herättää toisten halut itseensä ja nähdä mitä muut haluavat tulematta itse nähdyksi. Pyrkimys nähdä toisten halut ja samalla salata omat halut on mentaalista vakoilua. Seksuaalisella tasolla se on voyerismia. Sellaiseksiko kulttuurimme on muuttunut, haluksi katsoa tulematta itse nähdyksi?

Tunnustan olevani tässä pelissä mukana. Pohjimmiltaan haluan vaikuttaa muiden haluihin, ajatuksiin ja arvoihin. Samalla olen salannut sen mahdollisimman tarkkaan. En ole tarjonnut kirjoituksiani kustantajille, mutta salaa sydämessäni olen toivonut, että joku heistä tulisi kynnykselleni polvillaan rukoilemaan minua hovikirjailijakseen. Olen kutsunut itseäni entiseksi kirjailijaksi ja nykyiseksi vihkoilijaksi, koska itse kustannettujen kirjojen myyminen osoittautui hankalaksi ja työlääksi, vaikka menekki olikin ihan tyydyttävää. Halvalla painettujen Ystäväkirjeiden ilmainen jakelu vapaaehtoista lahjoitusta vastaan oli paljon helpompaa. Silti minua on harmittanut, kun jonkun epämääräisen kristillisen yhdistyksen Ystäväkirje ei ole kelvannut väitöskirjojen lähdeaineiston joukkoon, vaikka sisällöllisesti sitä on muutaman kerran haluttu lähteenä käyttää.

Minä olen minimoinut vaikuttamisen haluani maksimoidakseni sitä, luultavasti aika huonolla menestyksellä. Olen vältellyt julkisuutta saadakseni julkista tunnustusta. Olen salannut haluani siihen saadakseni sitä. Olen monta vuotta harrastanut halujeni askeesia ilman mitään näkyvää tulosta. Jos sellainen joskus tulee, paljastan näillä lauseilla olleeni peluriksi maailmassa, jossa ehkä joku muukin on kilpaillut nähdyksi tulemisesta salaamalla nähdyksi tulemisen haluaan.

En ihmettele että pilakuva vuoren huipulla elävästä viisaasta erakosta, jonka luokse muut suurella vaivalla kiipeävät, on sarjakuvissa toistuva aihe. Se on kuva useimmista meistä. On paljon mukavampaa olla kovasti etsitty ja kaivattu erakko kuin metsään unohtunut nobody.

En kuitenkaan taida olla yksin. Moni postmoderni kirjailija käyttää suuren osan vaikutusvallastaan todistaakseen, ettei välitä pätkääkään lukijoidensa reaktioista teksteihinsä. Samoin tekee visuaalinen taiteilija ja joskus jopa poliitikko. Kaikki tekevät parhaansa todistaakseen välinpitämättömyyttään yleistä huomiota kohtaan.

Kenellekään ei ole muka mitään sanottavaa kenellekään. Silti he julkaisevat kirjojaan, elokuviaan ja taideteoksiaan, salaten haluaan sanoa mitään kenellekään. Kukaan ei halua avoimesti flirttailla yleisönsä kanssa. Jos sellaiseksi paljastuu, joutuu julkiseen häpeään. ”Vuoden turhin julkkis” on se, joka on avoimimmin paljastanut halunsa tulla huomatuksi.

Romanttisen kirjallisuuden teema on kääntynyt päälaelleen. Siinä sankari oli se, jolla oli kaikki esteet voittava halu toiseen. Nyt ylevin sankari on se, joka osoittaa suurinta pidättyväisyyttä muiden haluja kohtaan. Hän on autonominen ja itseriittoinen ihminen joka ei kaipaa eikä tarvitse kenenkään halua, mutta kuitenkin epäitsekkäästi antautuu sille kun tarpeeksi suuri paine ilmaantuu. Romantiikan sankari uskalsi tuntea ja ilmaista intohimojaan. Meidän aikamme yleinen sankarityyppi on se, joka parhaiten hillitsee halujaan ja sen kautta houkuttelee muiden haluja itseensä. Poliitikkokin suostuu ehdokkaaksi vain siksi, että niin moni on häntä siihen pyytänyt. Ei hän alun perin siihen itse halunnut.

Läheskään kaikki eivät jaksa osallistua halujen naamiaisiin. Pöyhkeän avoin pyrkyryys ja muita julkeasti polkeva julkinen kunnianhimo ei enää ole niin hävettävää. Mutta suhtautuminen julkisesti ilmaistuun haluun on ristiriitainen. Toisaalta sitä ihaillaan ja toisaalta toivotaan että hän kompastuisi portaissa tai joku muu ampuisi hänet alas. Itse ei voi sitä tehdä, koska silloin paljastuisi kateelliseksi kilpailijaksi. On vaikeaa olla masentumatta kilpailijan menestyksestä ja olla salaa iloitsematta häntä kohdanneesta vastoinkäymisestä. Kaikki mikä nostattaa häntä laskee minua ja päinvastoin.


[1] Dostojevski Fedor, Rikos ja rangaistus, WSOY 1992, s. 199.

[2] Girard. Deceit, Desire, & the Novel. s. 107.

[3] Girard. Deceit, Desire, & the Novel. s. 157.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

2 Takaisinviittausta

  1. 1 Johdanto. Väkivalta ja uskonto » Teoblogi tammikuu 15, 2016 kello 01:57

    […] suoruuden ja välittömyyden pelkistymä. Girard taas kuvasi pirullisia halujen ja pyrkimysten naamiaisia, arjen pinnan alla katalasti toistuvaa yksinkertaista juonta, jonka loputtoman monimutkaiset muodot […]

  2. Aikuisten salainen mimesis » Teoblogi tammikuu 19, 2016 kello 20:11

    […] olemme oppineet monimutkaiset tavat piilottaa keskinäisen matkimisemme.  Siitä seuraan kilpailun ainakin kaikkein helpoimmin tunnistettavat ja brutaalimmat muodot. […]

Kommentoi

Sähköpostisi tulee aina pysymään salassa, emmekä näytä sitä julkisesti. Pakolliset kentät ovat merkitty *

* *

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • Salla sanoi 2 viikkoa sitten:
      https://forums.catholic.com/showthread.php?t=89182 New Catholic Encyclopedia (2003): “Mortification. The deliberate restraint that one places on na... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 2 viikkoa sitten:
      Aamen tuohon mitä sanot! Pseudo-Dionysioksen määrittelemän klassisen kolmi-vaiheisen tai -tasoisen matkan purgatio oli puhdistumisvaihe ja kiira... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Daniel Nylund sanoi 3 viikkoa sitten:
      ”Tästä näkökulmasta Lutherin anselmilaispohjainen ajatus on helpotus: jos pahuus vaatii sovituksen rankaisemalla, se rankaisu ja viha on jo kohd... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Jannu sanoi 4 viikkoa sitten:
      Tässä hauska marssilaulu USA:n merijalkaväeltä: "One, two, three, four, every night we pray for war! Five, six, seven, eight, rape, kill, muti... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 1 kuukausi sitten:
      Tuomas Akvinolaisen legitimoima erottelu ajallisista ja iankaikkisista rangaistuksista, mikä erottelu on edelleen voimassa katolisessa ajattelussa, o... Lutherin väkivaltainen Jumala

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit