« »

Kilpailuyhteiskunta

6 kommenttia Kirjoitettu maaliskuu 10, 2009 Muokattu tammikuu 10, 2016

Sitä mukaan kun tyranniat on kaadettu, halut on demokratisoitu, suuri luokkataistelu on muuttunut kaikkien kilpailuksi kaikkien kanssa. Pääomavirrat siirtyvät yhä nopammin ja irrationaalisemmin liikkuvien mimeettisten intohimojen perässä. Maailman rikkaimpiin kuuluva sijoittaja Peter Thiel tajusi jo uransa alussa kuinka oikeassa Girard oli kuvatessaan ihmisen käytöksen laumamaisuutta. Kun nuori Mark Zuckerberg esitteli Thielille ajatuksensa Facebookista tämä oivalsi heti että tässähän on varsinainen halujen imuri ja halujen levittäjä. Tämän ohjelman avulla saattoi sekä kerätä haluja että levittää niitä nopeammin kuin koskaan ennen. Siksi hän päätti myös sijoittaa rahansa tähän halugeneraattoriin. Hänestä tuli ensimmäisiä ihmisiä jotka rikastuivat pelkästään sillä, että ihmiset löysivät tehokkaamman tavan imitoida toistensa haluja. Kun tämä halukone kerran oli saatu kunnolla pyörimään siihen oli aika alkaa syöttää myös myytävää.

Milloinkaan aiemmin ei ole nähty sellaista mimeettisen halun villiintymistä kuin nyt. Me kutsuimme sitä optimistisesti vapaaksi markkinataloudeksi. Vapaus annettiin markkinoinnille, mainonnalle, mimeettisen halun manipulaatiolle, hallinnalle ja siitä hyötymiselle. Eikä mikään hyödyttänyt markkinoita niin paljon kuin kaikkien kilpailu kaikkien kanssa.

Raha on mimeettisen halun inkarnaatio, kilpailevien intohimojen aineellistuma. Sitä ei ole koskaan tarpeeksi, eikä ikinä liikaa.

Joskus epärealistisina hetkinä haaveilen vaihtotaloudessa, jossa liikutetaan vain pottuja ja palveluja. Kauhistuneena olen kuitenkin löytänyt itseni yhä kiihtyvässä markkinataloudessa joka tuottaa koko ajan enemmän hyvinvointia ja aina lisääntyvää kurjuutta. Samalla taloustieteistä puhutaan suorastaan teologisella hartaudella ja yhtä suurella epämääräisyydellä. Tulee sellainen olo että juuri tästä tieteestä kaikkien kansojen kadotus tai pelastus riippuu. Aina ei vain tiedä kumpi on tulossa ja tuleeko se huomenna vai oliko se jo eilen.

Nyt käynnistynyt lamakin on ennustettu oikein hyvin – jälkeenpäin. Kun usko vapaan markkinatalouden kykyyn ja haluun säädellä itseään on viimeistään nyt romuttunut, täytyy kait kohta kaivaa Marxin opit haudastaan. Japanissa Pääoman mangaversiota on myyty jo yli puoli miljoonaa kappaletta.

Eikä kysymys tietenkään ole vain tarpeeksi toimivan teorian löytämisestä. Tarvitaan tarpeeksi toden ja oikean tuntuinen arvopohja taloudellisille valinnoille. Yhä enemmän kohtaamme ihmisiä, joiden turvattomuus ja ahdistus on kasvanut, vaikka talous olisikin tällä hetkellä kunnossa. Sydän on epämääräisessä riidassa paikallisen ja kansainvälisen hyperkilpailun kanssa. Vaikka siitä yritetäänkin puhua myönteisessä hengessä, siinä on julman sodan tuntu. Globaalitalouden voittajat ja häviäjät vaihtuvat nopeaan tahtiin ja käsitykset oikeasta ja väärästä vielä vikkelämmin, eikä sisäinen kompassi enää löydä pysyviä ilmansuuntia. Maailmalla tuntuu olevan niin monta vetovoimaista napaa, ettei viisari osaa pysähtyä yhdenkään kohdalla. Mihin oikein uskon ja minkä mukaan suunnistan maailmassa jossa kaikki ansaitseminen ja kuluttaminen on muuttunut eettiseksi samalla kun millään ei kuitenkaan tunnu olevan mitään todellista merkitystä? Pitää vain kasvaa, kuluttaa, laajentua ja levitä. Jos ruumiini solut alkaisivat tehdä niin, minun olisi mentävä syöpähoitoon. Ehkä globaali sellainen on jo alkanut.

Seuraavassa pari Girardilaista kommenttia muutamasta yleisimmin tunnetusta ja omaksutusta taloustieteiden uskomuksista.

Avainsanat: , , , , , , , , ,
« »

6 Kommenttia

  1. Kirjoitettu maaliskuu 10, 2009 kello 08:00 | Suora linkki kommenttiin

    Hei Daniel,

    ilahduin kovasti kun aloitit blogin ja sitten sorruin markkinatalouden koukeroihin, eli duunaamaan niska limassa, koska kaikki rahat ovat loppu ja perheessä syödään kengänpohjia! Unohdin lukea viisaita tekstejäsi, onneksi palautit takaisin maan pinnalle ja voissa paistettuna kengänpohjat ovat ihan nam. Onhan minulla sentään ollut kengät! Ja paljon paljon muutakin mammonaa, eli ei syytä valittamiseen, jos tilillä on vain miinusmerkkejä. Yhdestä miinuksestahan tekee plussan yhdellä pystysuoralla viivalla. Itse asiassa siitä tulee risti!

    Sanoin joskus kauan sitten viisaasti (?) että sekä kapitalismi, että kommunismi ovat tulleet tiensä päähän. Mikä on sellainen yhdistelmä, missä ihmiset oikeasti voisivat hyvin sekä aineellisesti ja hengellisesti. Sitä olen pähkäillyt samalla kun olen toisella silmällä ja neljännesosakorvalla kuunnellut talousuutisia. Talousuutisten tultua osaksi tavallisia uutisia, ihmettelin hirveästi miksi minun pitäisi tietää miten pörssillä menee. Ei minua kiinnosta pörssi vähääkään! Oliko tarkoitus opettaa tavallinen ihminen hyväksymään kova markkinatalous luonnollisena juttuna?

    Aikanaan kun nuorena tunnustauduin marxilaiseksi, en ollut nähnytkään pääomaa, mutta tuo japanilainen mangaversio voisi olla juuri tänään sopivaa luettavaa japanilaisen kevytrakenteiselle päälleni. Marxin opit olisivat varmasti ainakin yleissivistyksen arvoinen juttu.

    Kirjoitusintoa Daniel! Annat virikkeitä ihan omalle ajattelulle. En tiedä kannattaako se taloudellisesti, mutta ehkäisee varmasti ennen aikaista höperyyttä!

    Mirja

  2. Kirjoitettu maaliskuu 10, 2009 kello 22:04 | Suora linkki kommenttiin

    Kaikki kilpailevat kaikkien kanssa, jos ja vain jos osallistuu tähän kilpailuun. Jokainen saa itse valita antaako ympäröivän maailman painaa niin paljon itseään, ettei tunne omaa riittämättömyyttään. Jos ympäriltään etsii epätoivoa, valittaa siitä jatkuvasti, on se myös mitä löytää. Epäkohtien löytäminen elämästä ja kokemus maailmasta epäoikeuden mukaisena on helppoa; vaikeaa on löytää se kauneus, joka antaa tuon rumuuden olla ja kutsuu kauneutta luokseen.

    Kun julistat tätä epätoivoa, se tulee luoksesi myös niiden kasvoilla, jotka muuten kukkisivat onnesta. Kun joku kuulee äänesi, lukee sanasi, ja tuntee niissä jotain tuttua, hän uskoo sinuun, samaistuu siihen mitä olet saarnannut. Miten olisi käynyt, jos olisit puhunut jostain muusta, kuin siitä kärsimyksestä, jota kannamme, jota Jeesuskin kantoi ristillä? Juuri tämä kärsimys on se voima, josta ponnistaa tämä kilpailunhalu, josta puhut, kilpailu kärsimyksestä, tarve kokea huonommuutta ja vähäisyyttä itsestään, nöyryyttä, nöyrtymistä ja nöyryyttämistä.

    Mitä Marxiin ja talouteen tulee niin kaikki haudat ovat auki. On turhaa pukea rahalle paholaisen naamiota, kuin se olisi elävä olento. Mitä rahalla voi omistaa? Globalisaatio saattaa olla todellinen uhka, tai lama, mutta vain jos rahalle antaa merkityksen muuna, kuin vaihdannan välineenä, mitä toivot itsekin. Kilpailu? Luokkakilpailu. Ajan haaskausta? Kilvoittelu henkisestä omaisuudesta, hyvästä elämästä, ei tapahdu vastakohtana tai edes samassa keskustelussa, kuin raha toimii objektina.

    Vaikka vaikutat sivistyneeltä ja lukeneelta mieheltä, on minulle maailmantuskan puristamisesi vain sen yleisen pahanolon levittämistä, jota vastaan luulen sinun itsekin taistelevan. Miksi tämä kaikki negatiivisuus? Lue Maiju Lassilan eli Algoth Untolan Harhama, pohdi mitä hyötyä on jatkuvasta taistelusta hyvän ja pahan välillä, punaisen ja valkoisen, minun ja toisen?

    Pahoittelut pitkästä viestistä, provosoiduin.

    • Kirjoitettu maaliskuu 12, 2009 kello 03:08 | Suora linkki kommenttiin

      Kiitos Ville viestistäsi. Se tuntui tärkeältä vaikka sitä pitikin pari kertaa nieleskellä.
      Kommenttiasi miettiessäni kävin blogillasi katsomassa maalauksiasi. Taiteen edessä en yleensä kehtaa sanoa mitään. Sinun taiteesi edessä olin kyllä vähän muutenkin sanaton. Huomasin kuitenkin tarkistavani kuinka paljon käytät mustaa. Jos ruutuni ei narraa niin ihan riittävästi. Se on minulle väri, joka lisää kaikkien muiden värien uskottavuutta. Kävin varmaan noin 25 vuotta sitten Helsingin Steinerkoulussa. Seinät oli täynnä maalauksia, mutta missään ei ollut mustaa. Se herätti minussa välittömästi epäluuloa.
      No minun tekstissäni on kyllä toistaiseksi mustaa ihan liiankin kanssa. Ja lisää tulee. Olen kyllä taipumukseltanikin depressiivinen ja itken usein uutisia katsellessani ja Hesaria lukiessani. Viimeksi tänään. Työnikin kautta joudun paljon tekemisiin tummien tarinoiden kanssa. Mutta ei, en minä halua synkkyyttä ja toivottomuutta lisätä. Tämä Girard-työskentely on minulle ollut ja edelleen on tarpeeksi uskottavan valon ja värikirjon etsimistä kaiken pimeän keskellä. Toivottavasti sekin alkaa teksteistäni pilkottaa niinkuin se loistaa sinun maalauksissasi.
      Pääsiäisen alla siirryn käsittelemään pääsiäiskertomusta. Sieltä kaikkein mustimman keskeltä uskon löytyneen valoa jota historian tummimmatkaan varjot eivät ole sammuttaneet.
      Joka tapauksessa sait minut aikaistamaan positiivisen mimesiksen käsittelyä Viime yönä siirsin siihen liittyvien otsikoiden keskeneräistä materiaalia monta pykälää lähemmäksi.
      Kiitos tuosta Harhama vinkistä. Panen etsintään.

  3. Mikko
    Kirjoitettu maaliskuu 31, 2009 kello 22:08 | Suora linkki kommenttiin

    1990-luvun alusta alkaen on vallinnut vapaa kilpailu kaikkien välillä. Jos joku tämän päivän Suomessa sanoo, että tämä on johtanut ihmisten hyvinvointiin, on se henkilö joko valtakunnan tason poliitikko tai talousjohtaja. Mitä olen ihmisten kanssa eri ammateissa jutellut, niin kyllä globaali talous saa murskakritiikin.

    Minusta ei ole synkkää todeta, että talouden kehitys tuottaa pahoinvointia ihmisille, vaikka osa heistä saisikin riittävästi rahaa elämäänsä. Se että elämä ja ihmissuhteet uhrataan ”talouden” alttarilla on tosiasia. Jos elämän tarkoitus on tehdä itselleen merkityksetöntä ja näännyttävää työtä kitupalkalla, ei sellaisesta elämästä löydä onnea. Tiedän että moni syrjäytynyt ihminen elää mielekkäämpää ja nautittavampaa elämää kuin työtätekevä.

    Kyllä pimeyden keskellä on valoa. Ei kilpailuyhteiskunta mihinkään hävitä ihmisen kykyä onnellisuuteen. Se estää, mutta ei poista sitä. Samat tunteet ovat niin ruusun kuin horsman antajalla sekä saajalla. Toki elämä voi olla usein vaikeaa, mutta päivä paistaa niin hyville kuin pahoillekin.

    En usko siihen, että ihminen voisi valita tavan, jolla kokee jonkin asian. Näitä ajattele positiivisesti ajatuksia on media jo pitkään tarjonnut. Elämänsä sankaruuksia. Onneksi aika on alkanut ajaa niiden ohitse, kun on nähty, millainen nykypäivän todellisuus on. Sankaruutta on jo se, että uskaltaa yrittää elää omana itsenään.

    Elämä ei ole sellaisia valintoja, joilla kukin rakentaisi oman itsensä. Useimmiten elämän osa on jo etukäteen annettu. Voin vain hämmästellä 2000-luvun keskenkasvuisia oman itsensä rakentajia, joille mikään ei ole pyhää. Vasta pakollinen kuolema voi pakottaa ihmisen omalle paikalleen.

  4. Kirkkovaltiossa ei ole väärää kilpailua
    Kirjoitettu huhtikuu 20, 2009 kello 14:19 | Suora linkki kommenttiin

    Niin siis kaikessa rehellisyydessä ja lyhykäisyydessään länsimaisen ihmisen paha olo johtuu perhearvojen hajoamisesta – ei kirjoitetun historian parhaista työoloista, lyhimmistä työviikosta ja parhaasta palkasta/ostovoimasta.

    Tämä taas johtuu siitä että lähinnä feminismin ja marxismin voimasta konservatiivinen avioliitto ollaan ajettu alas ja näin ollessa yhä useammalla sekä lapsuuden perhe hajoaa, että vielä päälle aikuisuuden oma perhe.

    Sama kuvio tapahtui eedenissä. Vaimo kuunteli panettelijan kaunopuheita uutena ”valon tuojana” – ja lopuksi mies kuunteli naista. Vaikka juuri ennen Jumala oli käskenyt voimasanoin vallita kaikkea ja alistaa kaikki ihmisen alle.

    Diapolos, eli hajoittaja olikin varmasta maailman ensimmäinen feministi. Ja eeva tietyllä tapaa ensimmäinen naispappi, naisopettaja.


    Lukekaas joskus ajatuksella näitä sivuja:

    http://hyviauutisia.wordpress.com/

  5. ghostwriter
    Kirjoitettu helmikuu 23, 2011 kello 08:06 | Suora linkki kommenttiin

    Allekirjoitan tuon, että Facebookissa ja muuallakin netissä syntyy helposti imu tai mimeettinen halu, jokin joka pitää sen piirissä tiiviisti kiinni. En tiedä, onko se aina edes kilpailua, vaan kommunikaatiota, virittymistä, kiinnostusta, näkyväksi tulemista ja olemassaolon tunnetta.

    Samalla minusta erityisesti netissä ja myös joissakin hyvin kilpailukeskeisissä ympäristöissä toimii paradoksaalinen logiikka. Kilpailussa mukana olemisessa ei oikeasti ehkä olekaan niin paljon painoa kuin ajatellaan. Voit irroittautua ”nettikilpailun” piiristä vaikka vuosiksi. Ihmiset tuskin huomaavat sitä, koska näissä ympäristöissä tarpeet ovat hetkellisiä ja ne tyydyttää helposti mikä tai kuka tahansa – niissä ei synny niinkään kiintymystä, jossa kaivataan jotakin ainutlaatuista ihmistä. Niissä toimii pelihimo ja tilannekohtaisuus, joka ehkä kuuluu markkinoille ja kilpailukeskeisiin ympäristöihin. Voit irroittautua niistä ilman, että sillä on aina todellista merkitystä. Toisaalta sitten taas voit palata taukojen jälkeen ilman, että ehkä olet menettänyt mitään ”todellista” tai ilman, että kukaan on sinua erityisesti kaivannut. Virtuaalinen elämä ruokkii tätä ”pelihimon” kaltaista olemisen lajia, joka tuottaa tunnelmia ja tiloja, mutta se, mitä se tarkoittaa muuten, on eri juttu.

Kommentoi

Sähköpostisi tulee aina pysymään salassa, emmekä näytä sitä julkisesti. Pakolliset kentät ovat merkitty *

* *

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • Salla sanoi 2 viikkoa sitten:
      https://forums.catholic.com/showthread.php?t=89182 New Catholic Encyclopedia (2003): “Mortification. The deliberate restraint that one places on na... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 2 viikkoa sitten:
      Aamen tuohon mitä sanot! Pseudo-Dionysioksen määrittelemän klassisen kolmi-vaiheisen tai -tasoisen matkan purgatio oli puhdistumisvaihe ja kiira... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Daniel Nylund sanoi 3 viikkoa sitten:
      ”Tästä näkökulmasta Lutherin anselmilaispohjainen ajatus on helpotus: jos pahuus vaatii sovituksen rankaisemalla, se rankaisu ja viha on jo kohd... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Jannu sanoi 4 viikkoa sitten:
      Tässä hauska marssilaulu USA:n merijalkaväeltä: "One, two, three, four, every night we pray for war! Five, six, seven, eight, rape, kill, muti... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 1 kuukausi sitten:
      Tuomas Akvinolaisen legitimoima erottelu ajallisista ja iankaikkisista rangaistuksista, mikä erottelu on edelleen voimassa katolisessa ajattelussa, o... Lutherin väkivaltainen Jumala

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit