« »

Homo economicus?

3 kommenttia Kirjoitettu maaliskuu 11, 2009 Muokattu tammikuu 10, 2016

Homo economicus syntyi käsitteenä jo 1700 luvun lopulla, Adam Smithin (1723 – 1790) modernin taloustieteen isän, kirjoitusten pohjalta. Vasta seuraavalla vuosisadalla alettiin tosissaan uskoa systemaattisesti toimivaan yksilöön, joka kykeni olemaan täysin muista riippumaton ja rationaalinen taloudellisissa päätöksissään. Uskottiin että homo economicuksen ohjaama markkinatalous laimentaisi vähitellen kansallisia ja uskonnollisia intohimoja. Taloudelliset intressit sulattaisivat vähitellen sisäänsä sotia lietsovat ristiriidat ja taloudellinen kilpailu korvaisi vanhat sotimisen syyt.

Homo economicusta on siitä lähtien pidetty kylmäverisenä oman edun tavoittelijana, joka täysin rationaalisesti laskee sijoitustensa riskit ainoastaan lisätäkseen omaisuuttaan. Työpaikan hän valitsee sen mukaan missä voi vähimmällä vaivalla ansaita eniten rahaa.

Ominaisuus, jota muinoin kutsuttiin ahneudeksi ja jonka kristityt sisällyttivät seitsemään kuolemansyntiin, muuttui taloustieteessä moraalisesti neutraaliksi ja yhteistä hyvää palvelevaksi ihmisen ominaisuudeksi.

Tämä laskelmoiva ja muiden kanssa kilpaileva egoismi on taloustieteissä kritiikittä hyväksytty yli vuosisadan ajan. Vaikka kuva ei näytä mitenkään imartelevalta, tämän ihmislajin kuitenkin oletettiin palvelevat yhteistä hyvää. Aiemmin kilpailevaa oman edun tavoittelua pidettiin kaikkia suhteita myrkyttävänä ominaisuutena.

Homo economicus kuitenkin oletettiin olevan rationaalinen, eli kaikesta kateudesta, katkeruudesta ja pahansuovasta kilpailusta vapaa. Hän pystyi kalkyloimaan hyötyprosenttinsa ilman mitään intohimoja muuhun kuin tavaraan ja mammonaan. Nykyään homo economicukselle hyväksytään lisää paheita, kuten kilpaileva kateus, kilpailijoita syövä loputon nälkä ja turhamainen kunnianhimo. Uuden paheet ovat vain lisänneet markkinavoimien luottamusta homo mimeticukseen seuraavan vuosineljännesraportin plussasaldon rakentajana. Sitä mukaan kun tavalliset kansalaisetkin muuttuvat tämän ihmislajin kaltaiseksi, kansantalous elpyy ja maalla alkaa taas mennä hyvin.

Kaikessa raadollisuudessaan homo economicus on silti liian hyvä kuva meistä. Se ei ota huomioon kaikkein keskeisintä taipumustamme rakentaa menestystämme kateellisen vertailun ja nimenomaan pahansuovan kilpailun kautta.

Vasta viime vuosina taloustieteilijät ovat alkaneet tutkia kuluttajia heidän kaikkein pimeimpien taipumustensa valossa.

Avainsanat: , , , , , ,
« »

3 Kommenttia

  1. Kirjoitettu maaliskuu 11, 2009 kello 08:36 | Suora linkki kommenttiin

    Olen kohdannut myös jotakin aivan omituista! Nimittäin henkilöitä, yrittäjiä, jotka ovat ainakin puheen tasolla tuntuneet vilpittömästi tavoittelevan isompaa yhteistä hyvää, kuin vain omaa etuaan. Oma poikani on lausunut ääneen sellaisia mielipiteitä, että olen haukkonut henkeäni. Mutta ehkäpä asia on niin, että olen vanha ja kyyninen ja hän on nuori ja uskovainen, uskonnoton kuitenkin.

    Tiimiakatemia Jyväskylässä kouluttaa tiimiyrittäjiä, joiden tarkoitus on nimenomaan etsiä yhteistä hyvää, heille avoimuus ja kilpailemattomuus ovat ykkösarvoja. Johannes Partanen on tehnyt mahtavaa duunia täällä kouluttaessaan nuoria yrittäjiä. Tosin koulukaan ei ole mikään kalvosulkeislaitos, vaan todellakin ihmiset tekevät sitä mihin tuntevat intohimoa. http://www.tiimiakatemia.fi

    Eli minussa elää yhä usko kestävän kehityksen ja inhimillisten arvojen yrittäjyyteen! Auts.
    Mutta kaikki onkin kiinni yhden ihmisen vastuunkantokyvystä.

    Eli homma alkaa itsestä, omista arvoista ja siitä kuinka kohtelet toista.

    Nyt jälleen markkinoimaan alkoholitonta kuohujuomaa. Tämän takana pystyn olemaan! Se on hyvää!

    Mirja the big boss ja riistäjäkapitalisti

    • Kirjoitettu maaliskuu 12, 2009 kello 03:33 | Suora linkki kommenttiin

      Mirja. Sinä se jaksat olla rohkaiseva. Kiitos.
      Kävin sinunkin taidesivuillasi sieluani ravitsemassa. Eniten puhutteli nuo kalliomaalausten käyttö.
      Mietin usein Majatalon laiturinuotion äärellä istuessani, mitähän näissä metsissä on nuotion äärellä juteltu noin 8000 vuottta sitten – aikana jolloin keskikä oli noin 25 vuotta. Ainakaan eivät pohtineet mitähän näillä samoilla rannoilla jutellaan 8000 vuoden kuluttua.

  2. Kirjoitettu maaliskuu 12, 2009 kello 08:26 | Suora linkki kommenttiin

    Kiitos Daniel kiittämisestä!

    Kalliomaalaukset ja -piirrokset ja muinaisten aivoitukset ovat intohimoni. Arkaaisten unien sarja kasvaa kaiken aikaa. Seuraava näyttely huhtikuussa Turussa CafeArtissa, ehkä sieltä käsinkin voisi käydä piipahtamassa! Tervemenoa siis huhtikuussa Aurajoen rannalle kauniiseen kahvilaan, minne laitan serkkuni keramiikkareliefien kanssa Arkaaiset Uneni seinille.

    Ajatteliminen on aika kaksipiippuinen juttu, toisaalta sitä tarvitaan todella, mutta jos menee liiallisuuksiin, unohtuu oleellinen. Eli ennen vanhaan oli tarpeeksi tekemistä siitä, että sai tylsällä nuolella evästä! Eikä aina varmasti saanutkaan. Nyt kaiken yltäkylläisyyden keskellä suremme kaatuneita maitolaseja.

    Toisaalta maallinen runsaus ei takaa lainkaan henkistä hyvinvointia.

    Tänäänkään ei ole mitään valittamista! Ihana päivä!

    Olkoon sielläkin!

    Mirja

Kommentoi

Sähköpostisi tulee aina pysymään salassa, emmekä näytä sitä julkisesti. Pakolliset kentät ovat merkitty *

* *

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • Salla sanoi 2 viikkoa sitten:
      https://forums.catholic.com/showthread.php?t=89182 New Catholic Encyclopedia (2003): “Mortification. The deliberate restraint that one places on na... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 2 viikkoa sitten:
      Aamen tuohon mitä sanot! Pseudo-Dionysioksen määrittelemän klassisen kolmi-vaiheisen tai -tasoisen matkan purgatio oli puhdistumisvaihe ja kiira... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Daniel Nylund sanoi 3 viikkoa sitten:
      ”Tästä näkökulmasta Lutherin anselmilaispohjainen ajatus on helpotus: jos pahuus vaatii sovituksen rankaisemalla, se rankaisu ja viha on jo kohd... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Jannu sanoi 4 viikkoa sitten:
      Tässä hauska marssilaulu USA:n merijalkaväeltä: "One, two, three, four, every night we pray for war! Five, six, seven, eight, rape, kill, muti... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 1 kuukausi sitten:
      Tuomas Akvinolaisen legitimoima erottelu ajallisista ja iankaikkisista rangaistuksista, mikä erottelu on edelleen voimassa katolisessa ajattelussa, o... Lutherin väkivaltainen Jumala

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit