« »

Myytti näkymättömästä kädestä

1 kommentti Kirjoitettu maaliskuu 13, 2009 Muokattu tammikuu 10, 2016

Tämä termi on Adam Smithin parhaiten tunnettu talousteoreettinen keksintö. Kirjassaan Kansojen varallisuus hän kuvaa sitä merkillistä mystiikkaa jolla näkymätön käsi muuttaa homo economicuksen itsekeskeisen ja voitontahtoisen toiminnan kaikkien eduksi. Vapaan markkinatalouden teoreetikot ovat uskonnollisella hartaudella mielellään uskoneet näkymättömän käden ihmeitä tekevään voimaan. Sen vaikutuksesta vanhanaikaiset paheet, kuten ahneus, egoismi, kilpaileva kateus muuttuvat kuin siunatun taian kautta yhteistä hyvinvointia tuottaviksi hyveiksi.[1] Tämä toteutuu mm. sen kautta että ahneenkin täytyy tuottaa tarpeeksi hyvää laatua kyllin halvalla saadakseen tavaransa tai palvelunsa kaupaksi.

Kaikki yksityinen oman edun tavoittelu koituukin lopulta kaikkien hyödyksi, kunhan vain valtiovalta malttaa pitää sormensa erossa vapaasta kaupankäynnistä. Oman edun tavoittelu tuottaa loppujen lopuksi enemmän yhteistä hyötyä kuin vapaaehtoinen antaminen tai näkyvän käden, eli valtion harjoittaman tulonjaon ohjaaminen. Vai?

En minä tiedä. En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut taloustieteistä tai poliittisista teorioista. Vasta kohtaamieni yksilökertomusten kautta minun on ollut pakko niitä jonkin verran miettiä. Silti olen ihan ymmällä.

Siihen minun on kuitenkin vaikea uskoa, että löytyy sellaista kättä joka voisi muuttaa itsekkyyden, ahneuden ja kilpailijoita polkevan bisneksen hedelmät oikeasti hyviksi. En usko että hyväkään tarkoitus pyhittää pahat keinot. Miksi uskoisin että voitonhaluiset tarkoitukset pyhittäisivät sen enempää siihen käytettäviä keinoja kuin niiden saavutuksiakaan?

Pitääkö meidän todella hyväksyä että ahneus, kateus ja työntekijöitä hyväksi käyttävä voiton tavoittelu globaalissa markkinakilpailussa loppujen lopuksi koituu ihmiskunnan yhteiseksi hyödyksi? Se on tosin osoittautunut uskomattoman tehokkaaksi talouden kasvattajaksi, mutta muuttuuko se loppujen lopuksi ihmiskunnan yhteiseksi siunaukseksi?

Usko näkymättömään käteen on kuin homeopaattinen pelastusoppi. Ihmiset saisivat samaa vanhaa myrkkyä suoniinsa, mutta sen sijaan että se johtaisi keskinäisiin sotiin, vapaa kauppa kanavoisi sen keskinäiseen kilpailuun taloudellisista eduista. Tätä kautta tulisimme vähitellen immuuneiksi sodille, ne eivät enää kiinnostaisi, koska ne pilaisivat meidän kauppamahdollisuutemme.

Näkymätön käsi ei suinkaan ole pelastanut meitä sodasta. Se vain muutti sotimisen muotoa. Voitot ja tappiot siirtyivät taistelutantereilta pankkitileille, eikä taloudellisen sodan uhreja enää lasketa. Niihin ei edes kiinnitetä huomiota. Uhrit ovat yksinomaan itse vastuussa huonoista siirroistaan. Ehkä ne ovat välttämättömiä uhreja, jotta isompien myllyjen ei tarvitsisi hidastaa voittojen tahkoamista. Kaikkihan kuitenkin loppujen lopuksi koituu yhteiseksi hyväksi.

Jos näkymätön käsi on joskus toiminut se on viime aikoina käynyt veltoksi. Smith oletti että yrittäjät sijoittaisivat voittonsa paikalliseen työllistämiseen, edistääkseen paikallista ostovoimaa oman etunsa nimissä. Niin ei enää tarvitse tehdä. Menestyjien ei tarvitse menestyäkseen millään tavalla huolehtia tuotantoalueen ostovoimasta. Halvalla teetetty tuotteelle löytyy ostajia sieltä missä on enemmän rahaa. Näkymätön käsi antaa nykyään eniten niille jotka vähiten sitä tarvitsevat ja vähiten niille jotka eniten sitä kaipaavat. Globalisaation nimissä markkinat yrittävät väkisin tunkeutua maihin joiden halpatyövoima ja luonnonvarat ovat toistaiseksi säästyneet riistolta. Sielläkin sijoittajat ovat nopean voiton saalistajia, jotka ottavat näkymättömät jalat alleen heti, jos halvan työn tekijät alkavat järjestäytyä tai valtion näkyvä käsi alkaa puolustaa kansalaisiaan rajoittamalla heidän hyväksikäyttöään. Markkinatalouden näkymätön oikea käsi palvelee jo rikastuneita samalla kun vasen käsi käyttää hyväkseen yhteistä hyvää jonottavien häntäpäätä.

Näkymättömän käden toiminta on käynyt myös hyvin lyhytjännitteiseksi. Se ei millään tavalla estä tätä sukupolvea syömästä seuraavan sukupolven elinmahdollisuuksia. Kaikki taloudellinen itsekkyys ja oman edun tavoittelu muuttuu jo lyhyelläkin tähtäimellä muutamien eduksi ja monien haitaksi.


[1] Palaver Wolfgang, Steinmair-pösel Petra (Eds) Passions in Economy, Politics and the Media. s.  79, 80.

Avainsanat: ,
« »

1 Kommentti

  1. Mikko
    Kirjoitettu maaliskuu 31, 2009 kello 21:13 | Suora linkki kommenttiin

    Jollakin pitää oikeuttaa riisto ja ahneus. ”Näkymätön käsi” -termi on hyvä sananikkarointi, jolla on helppo harhauttaa tietämättömiä. Juuri sopivan ymmärrettävä, mutta silti tarpeeksi teoreettinen, jotta siitä ei kaikkea ymmärrä. Ei tunnu kovinkaan järkeenkäyvältä, oikeuttaa lähimmäisen hyväksikäyttöä taloustieteellisellä sanastolla. Nykymaailmassa on liikaa palkkiojärjestelmiä poliittiselle ja taloudelliselle eliitille. Ylisuuret optiotkin kai koituvat kaikkien suomalaisten parhaaksi? Eriarvoisuuden kasvuko luo taloudellista vaurautta? Kaikki rikastuvat ja ympäristökin varjeltuu? Ei taloudesta ole Jumalan paikalle, joksi talous on korotettu. Epäjumalaksi siitä on. Epäjumalaksi jolle uhrit uhrataan.

Kommentoi

Sähköpostisi tulee aina pysymään salassa, emmekä näytä sitä julkisesti. Pakolliset kentät ovat merkitty *

* *

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • Salla sanoi 2 viikkoa sitten:
      https://forums.catholic.com/showthread.php?t=89182 New Catholic Encyclopedia (2003): “Mortification. The deliberate restraint that one places on na... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 2 viikkoa sitten:
      Aamen tuohon mitä sanot! Pseudo-Dionysioksen määrittelemän klassisen kolmi-vaiheisen tai -tasoisen matkan purgatio oli puhdistumisvaihe ja kiira... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Daniel Nylund sanoi 3 viikkoa sitten:
      ”Tästä näkökulmasta Lutherin anselmilaispohjainen ajatus on helpotus: jos pahuus vaatii sovituksen rankaisemalla, se rankaisu ja viha on jo kohd... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Jannu sanoi 4 viikkoa sitten:
      Tässä hauska marssilaulu USA:n merijalkaväeltä: "One, two, three, four, every night we pray for war! Five, six, seven, eight, rape, kill, muti... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 1 kuukausi sitten:
      Tuomas Akvinolaisen legitimoima erottelu ajallisista ja iankaikkisista rangaistuksista, mikä erottelu on edelleen voimassa katolisessa ajattelussa, o... Lutherin väkivaltainen Jumala

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit