« »

Rosvojen luolassa

3 kommenttia Kirjoitettu maaliskuu 27, 2009 Muokattu maaliskuu 21, 2017

Kelvoton viikunapuu

Tänään Jeesus pääsisi tekemään, mitä hän ilmeisesti oli pitkään suunnitellut. Hän olisi halunnut tehdä sen heti tulopäivänä, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Mutta matkalla Temppeliin tapahtui outo välikohtaus vihaisen Jeesuksen ja viattoman viikunapuun välillä.

Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, Jeesuksen tuli nälkä.

Miksi ainoastaan hänellä oli nälkä? Oliko hän kiihdyksissään unohtanut syödä aamupalansa ja oliko alhainen verensokeri syy hänen kiukkuiseen käytökseensä?

Hän näki jonkin matkan päässä viikunapuun, joka oli lehdessä, ja meni katsomaan, löytyisikö siitä jotakin. Puun luo tultuaan hän ei kuitenkaan löytänyt muuta kuin lehtiä, sillä vielä ei ollut viikunoiden aika.

Markus kertoo, ettei ollut edes viikunoiden aika. Miksi ihmeessä Jeesus haki viikunoita puusta, jonka sato oli kypsymässä vasta kuukausien päästä?

Silloin Jeesus sanoi puulle: Älköön kukaan enää ikinä syökö sinun hedelmääsi![1]

Evankelistojen kuvaama Jeesus vaikuttaa irrationaalisen ärtyneeltä, suorastaan absurdilta. Hän on kuin satujen äksy lapsi, jonka turhautunut kiukku muuttuu tuhotaiaksi.

Miksi hän manaa puuta, jonka kasvussa ja sadon tuotossa ei ollut mitään vikaa? Mitä järkeä on tuomita puu siitä, ettei se tuota hedelmää silloin kun sen lehdet ovat vasta puhkeamaisillaan?

Markus ei edes yritä selittää episodin outoutta, koska hänelle ja muille juutalaisten symboliikkaa tunteville oli selvää, että Jeesus ei oikeasti puhunut puulle, vaan sen symbolisen merkityksen kautta koko kansalle. Vaikka tämä ei olisi tapahtunut aivan temppelin kupeessa, kuulijat olisivat silti ymmärtäneet, että viikunapuu oli koko temppelivaltion ja sen uhrikultin vahvimpia symboleja.[2] Profeetat olivat usein verranneet kansaa viikunapuuhun.[3]

Tämän puun kiroaminen liittyi suoraan siihen, mitä Jeesus oli jo edellisenä iltana päättänyt temppelissä tehdä. Nyt hän oli matkalla toteuttamaan aikeensa. Hän oli menossa rakennukseen, jonka veristä hedelmää oli syöty kaikkien kulttuurien perustamisesta asti. Hän oli symbolisesti ja konkreettisesti kertomassa kaikille, että uhraamisen aika oli ohi.

Jeesuksen esittämässä dramatisoinnissa viikunapuusta tulee symboli sille uhrisysteemille, jonka olemassaoloa kenenkään ei enää pitäisi siunata syömällä sen hedelmiä.[4]

Tätä puuta ei pitänyt jalostaa. Se piti hävittää. Uhreja oli aivan liikaa.

Hänen opetuslapsensa kuulivat tämän.

Jeesus ei selittänyt sanojensa merkitystä. Hän jätti johtopäätösten tekemisen opetuslapsille. Markus puolestaan jätti niiden tekemisen lukijoille. Kaikki tiesivät, että Vanhan Testamentin profeetat joskus näyttelivät vertauskuvallisia viestejä, joiden sisällön ymmärtäminen jäi katsojille.[5] Ymmärsivätkö he tämän viestin? Tuskin. Vasta jälkeenpäin he hahmottivat mistä oikein oli kysymys.

Jeesus jatkoi päättäväistä matkaansa kohti temppeliä – hänen työnsä oli vielä kesken. Nyt oli aika haastaa ympäröivän valtakunnan kaikkein vaikutusvaltaisimmat vallat ja voimat. Hän oli menossa tekemään jotakin sellaista, jota kukaan mainettaan ja henkeään arvostava täysjärkinen kansalainen ei koskaan edes harkitsisi tekevänsä.

Kansakunnan edunvalvojien näkökulmasta hän oli menossa väärään aikaan väärään paikkaan puhumaan aivan vääriä asioita.[6]

Temppelimellakka

Jeesus käveli tungoksen läpi pyhitetyn väkivallan ytimeen. Temppelin monitasoinen väkivalta oli kaikkein paksuimman myyttisen suojan peitossa.

He tulivat Jerusalemiin, ja Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa myyjiä ja ostajia sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat, eikä antanut kenenkään kulkea tavaraa kantaen temppelialueen kautta. [7]

Markus on taas niukalle tyylilleen uskollinen: kahdella virkkeellä hän kuvaa Jeesuksen tähänastisen toiminnan dramaattisinta hetkeä. Luukas lisää kuvaukseen tunteita kertomalla siitä, kuinka Jeesus oli vähän aiemmin itkenyt Jerusalemin kohtaloa. Johannes lisää kuvaukseen aggressiivista teatraalisuutta kertomalla Jeesuksen itsensä sitomasta ruoskasta.

Kukaan aikalaisista ei kuitenkaan tarvinnut yhtään ylimääräistä hehkutusta tavoittaakseen tämän hetken tulisuuden. Jeesus ei olisi voinut osua arempaan hermoon. Miten hän onnistui estämään tavarakuljetukset valtavan temppelialueen kautta ilman avustajia? Ei vaikuta kovin todennäköiseltä, että opetuslapset olisivat uskaltaneet uhmata maan pyhimmän paikan auktoriteettia ja melko täydellistä kansansuosiota. Ehkä hän ei tarvinnut siihen yhdenkään opetuslapsen tukea. Joskus vain tulee sellaisia hetkiä, jolloin vuosia kytenyt vakaumuksen palo kohtaa vastustajansa niin vimmaisella auktoriteetilla, ettei sitä uskalla kukaan uhmata. Sellaiset hetket eivät yleensä kestä pitkään, koska ihmisjoukko, jonka arki on keskeytynyt, ei pysy raivoisimmankaan karisman lumoissa kuin hetken. Ehkä tämä oli sellainen hetki Jeesuksen elämässä.

Korkeintaan vartin kestänyt suuren vihan hetki keskeytti juutalaisen elämänmenon tärkeimmät toiminnot tavalla, joka oli kaikille osapuolille hengenvaarallinen. Temppelin vartijat olivat epäilemättä paljastaneet miekkansa, mutta alkurysäyksen jälkeen tilanne oli jähmettynyt hetkeksi paikoilleen. Ennen kuin papit ehtivät kiirehtiä tilannetta rauhoittamaan, Jeesus oli jo tehtävänsä tehnyt, eikä hän jäänyt odottamaan neuvotteluja tai pidätyksiä.

Mitään ulkoista vahinkoa ei ehtinyt tapahtua. Sattuiko jonkun myyjän nilkka nyrjähtämään, nirhaantumaan tai jäikö ruoskasta sivalluksen jälkiä, oli täysin mitätön kysymys siihen verrattuna, kuinka uhkaavana Jeesuksen kokivat ne, joiden tehtävänä oli huolehtia temppelin vaikutusvallasta kansan keskuudessa. Jos se olisi kasvanut niin suureksi levottomuudeksi, että roomalaisten olisi pitänyt puuttua tilanteeseen, juutalaisten rajallinen itsehallinta olisi voinut loppua siihen. Roomalaiset olisivat turvallisuussyistä vallanneet koko temppelin. Se taas olisi syössyt Juudean veriseen sotaan.

Jeesus oli häpäissyt kaikkein pyhimmän instituution ja pilkannut kansakunnan pyhimpiä arvoja.[8] Hän oli pilkannut Tooran viittä kirjaa, joissa Jumala oli antanut tarkat uhraamisen ohjeet ja selittänyt jokaisen uhrin merkityksen. Miten hän julkesi? Miten uskalsi?

Raha rituaalisena etäännyttäjänä

Ensin Jeesus keskeytti uhrieläinten kauppaamisen ja rahojenvaihdon. Mitä se tarkoitti? Mihin hän sillä pyrki?

Rahanvaihtajat ja uhrieläinten myyjät edustivat symbolista pyhää, mutta käytännössä he olivat vain rituaalisia linkkejä väkivallan ja uhrin välillä. He edustivat sijaisuhriutta vaativaa systeemiä,[9] jossa sekä raha että uhrieläin olivat syyllisten, saastaisten tai kiitollisuusvelkaisten ihmisten sijaisia.

Uhraajan ja uhrin välissä on kolme vaihetta. Prosessi alkaa siitä, kun uhraaja tuo rahan itsensä vastineena rahanvaihtajalle. Vastineeksi minkä tahansa maan valuutalle hän saa Tyroksen sekelin, jota käytettiin temppelirahana sen vakaan hopeapitoisuuden vuoksi.[10] Rahanvaihtaja luonnollisesti veloittaa pienen vaihtomaksun palveluksestaan. Temppelirahalla uhraaja sitten ostaa uhrieläimen. Raha ei ole vain valuuttaa. Se on uhraajan itsensä sijainen, samalla tavalla kuin rahalla ostettu uhrieläin.

Kahdentyyppisen rahan käyttäminen luo turvallista välimatkaa uhraajan ja lopullisen uhrin välille. Kolmivaiheisella kaupankäynnillä uhraaja voi sujuvasti etäännyttää itsensä[11] sijaisuhrinsa kärsimyksestä ja kuolemasta.[12] Oman lemmikkieläimen tuominen uhriksi kuroisi umpeen tämän välimatkan ja paljastaisi uhraamisen väkivaltaisen luonteen henkilökohtaisesti tunnistettavalla tavalla. Temppelin esipiha olisi täynnä parkuvia lapsia. Rituaalirahalla hankitun eläimen perään ei kukaan itkenyt.

Rahalla on edelleen sama näkökykyä hämärtävä vaikutus kuin Jerusalemin temppelissä. Uhraaja ei kunnolla pysty näkemään uhria uhrina, koska hän on maksanut siitä reilun hinnan.

Jeesus ei suinkaan mennyt suoraan pappien luokse, vaan aloitti protestinsa ajamalla “myyjiä ja ostajia ulos”. Ilman heitä uhrituli sammuisi ja valtavaksi liiketoiminnaksi välineellistetty verinen kaupankäynti Jumalan kanssa lakkaisi ja valtaosa Jerusalemin asukkaista jäisi työttömiksi.

Riistohengellisyyden pyhäkkö

Jeesus ei tullut vain puhdistamaan temppeliä asiaankuulumattomasta bisneksestä.[13] Ei siellä mitään turistikrääsää myyty. Kaikissa temppeleissä käytiin kauppaa. Uhrieläinten lisäksi myytiin viiniä, öljyä ja suolaa. Kauppa oli välttämätön ja käytännössä hyvin perusteltu osa koko uhrisysteemin ylläpitoa. Paikan päällä ostettu uhrieläin oli takuuvarmasti rituaalisesti puhdas ja siksi uhriksi kelpaava.[14] Kyllä temppelissä välillä harjoitettiin riistokapitalismiakin.[15] Köyhille tarkoitetut uhrikyyhkyset saattoivat maksaa tolkuttoman paljon. Naiset ja spitaaliset jotka tarvitsivat niitä rituaalisessa puhdistumisessa, saattoivat olla niin köyhiä, ettei heillä ollut varaa halvimpaankaan uhriin.[16] Se ei liikuttanut myyjiä, joiden tavoite oli liikevoittonsa maksimoiminen.[17] Ei Jeesus silti rähinöinyt alentaakseen uhrieläinten hintatasoa. Ongelma oli paljon isompi ja vakavampi: siellä myytiin Jumalan anteeksiantoa, taivaallista siunausta ja suojaa pahuutta vastaan, eikä kaikilla ollut varaa sitä ostaa.

Rahanvaihtajat toimivat myös temppeliveron kerääjinä, eivätkä he asioineet niiden kanssa, jotka jo ennestään olivat velkaa papistolle. Näin köyhät menettivät kunniansa lisäksi uhreilla ostetun puhtauden, armon ja varjeluksen. Rahattomina e eivät enää kelvanneet temppelin asiakkaiksi.

Ei Jeesuksen tarvinnut hyökätä temppelin sisemmille pihoille pappeja ravistelemaan. Rituaalisesti epäpuhtaana hän ei olisi päässyt edes juutalaisten maallikkomiesten alueelle. Hänelle riitti, että sai raha- ja tavara- ja ruholiikenteen temppelin ja ulkomaailman välillä edes pieneksi hetkeksi pysäytettyä. Sellaisen seisauksen ylläpitäminen pidemmän aikaa olisi vaatinut pienen armeijan. Opetuslapset olivat liian kauhuissaan auttaakseen Jeesusta millään lailla. Jeesus pystyi kuitenkin yksin salpauttamaan temppelin hengityksen tarpeeksi pitkään, saadakseen koko valtavan uhrikoneiston tarkkaavaiseksi.

Rosvojen luolan suulla

Ennen kuin temppelivartiosto ehtii puuttua mihinkään, Jeesus vetäytyy hieman syrjemmäs aiheuttamansa kaaoksen keskipisteestä ja alkaa opettaa paniikkireaktion partaalla käynyttä harrasta kansaa.

Hän opetti ihmisiä näin: “Eikö ole kirjoitettu: ’ Minun huoneeni on oleva kaikille kansoille rukouksen huone’?

Lainaten vapaasti Jesajaa ja Jeremiaa[18] Jeesus sanoo, että temppelin pitäisi olla avoin myös muukalaisille ja pakanoille – jopa eunukeille, jotka olivat juutalaisessa puhtaushierarkiassa kaikkein alimpia.

Jokaisen temppelin olemukseen kuuluu tietty poissulkevuus. Niihin ei kuka tahansa pääse. Jos pääseekin, niin vain tietyllä tavalla puhdistautuneena, pukeutuneena ja käyttäytyvänä. Jerusalemin temppelissä kysymys oli näistä kaikista.

Niin kauan kuin pyhyys oli määritelty erottautumisena muista, se oli liitossa väkivallan kanssa. Juuri uskonnollisista syistä hyljeksittyjen ja saastaisina pidettyjen ihmisten kanssa Jeesus oli parhaiten viihtynyt. Heitä hän puolusti ja nosti ylös uhrin asemasta. Jeesukselle pyhyys oli uhrin kohtaamisessa eikä polkemisessa.

Ei Jeesus silti ollut ajamassa takaa mitään avoimuusreformiakaan. Muutama avointen ovien ilta ei olisi korjannut mitään, kun koko rakennuskompleksi toimintoineen oli muuttunut uskonnollisesti pyhitetyksi rosvoiluksi.

 Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.

Hän ei näytä osoittavan sanojaan erityisesti kenellekään. Kaikki, jotka tähän toimintaan osallistuvat, ovat olleet mukana rakentamassa rosvojen piilopaikasta epäpyhää palatsia, jossa kyykytetään köyhiä.

Jeesus käänsi käsityksen rosvoudesta päälaelleen. Todelliset rosvot eivät olleetkaan maansa menettäneitä maalaisia, jotka viimeisenä keinona yrittivät hankkia elantonsa ryöstämällä veronkerääjiä, tullimiehiä ja äveriäitä maanomistajia, piiloutuen sen jälkeen Arbelan erämaan lukuisiin luoliin. Todellisten rosvojen piilopaikka olikin kansakunnan pyhäkössä.[19]

Tänne oli piilotettu ihmisiä, jotka olivat ryövänneet muiden omaisuutta. Suuri osa rosvotusta saaliistakin oli täällä. Eikä sitä edes piilotettu. Mitä lähemmäs luolan perää tultiin, sitä enemmän näkyi riistohengellisyyden tuottamaa kultaa, hopeaa ja jalokiviä.

Papisto oli kuin rosvoklaani. Täällä oli toisarvoista mitä mieltä kukin oli pyhistä kirjoituksista, tai mihin lahkoon kuuluivat. Tärkeintä oli keskinäinen lojaalisuus ja uskollisuus temppelille.

Muita pyhempiä paikkoja ei ole

Jeesus oli tähän asti elänyt kuin mitään muita paikkoja pyhempää paikkaa ei olisi olemassakaan. Hänen opetuksessaan millään rakennuksella ei ollut pyhän asemaa. Mikään maantieteellinen alue ei enää ollut muita pyhempi. Yhdenkään etnisen ryhmän tai kansan pyhyys ei antanut heille oikeutta sulkea muita ulkopuolelleen. Jeesukselle kaikki paikat, kaikki ihmiset ja kaikki tilanteet olivat pyhiä. Pyhän eristäminen jonkun valtaeliitin hallittavaksi oli Jeesukselle liiankin tuttu ilmiö. Se näkyi joka puolella. Jeesuksen julistama Jumalan valtakunta oli ainakin vaakatasolla tarkasteltuna täysin eksentrinen (= epäkesko, eriskummallinen, poikkeuksellinen) valtakunta, vailla mitään tunnistettavaa valtakeskusta maan päällä.

Jeesus näki temppelin magnetismin, mutta hänelle sillä ei ollut mitään mimeettistä lumovoimaa.[20] Vaikka hän hetkeksi keskeyttikin temppelin toiminnan, hän ei jäänyt taistelemaan sitä vastaan. Silloinhan hän olisi itse imeytynyt kapinan kautta pyörimään temppelin vetovoiman ympärillä. Hänen maailmassaan ei ollut sellaista napaa, jota olisi tarvinnut väkivallalla rakentaa ja puolustaa, eikä sellaista linnaketta, jota vastaan olisi pitänyt asein taistella.

Siksi hän ei kelpaa malliksi sankareille, jotka saavat identiteettinsä siitä, mitä ja ketä vastaan taistelevat. Sellaiset sankarit ovat loppuun asti vihollistensa mimeettisen lumovoiman vankeja. Vallankumoukselliset ovat yleensä kumoamansa vallan vankeja ja toistajia. Siinä mielessä Jeesus ei ollut vallankumouksellinen. Meillä ei taida löytyä suomen vastinetta sanalle subversive. Sitä Jeesus minusta oli: valtojen ja voimien sisältä nakertaja, paljastaja ja vallasta riisuja.

Nytkin Jeesus purki pyhän ja väkivallan välistä liittoa tavalla, jonka teho ei ollut välitön, mutta vääjäämätön. Pyhyyden paikallistaminen on aina väkivaltaista ja poissulkevaa. Pyhälle uhraaminen oli väkivaltaa uhrieläimiä kohtaan ja poissulkevaa kaikkia niitä kohtaan, joilla ei ollut varaa ostaa uhreja, tai jotka etnisistä syistä eivät saaneet osallistua Jumalan suosion ja anteeksiannon ostamiseen.

Jeesus oli toimintansa alusta asti tarjonnut Jumalan anteeksiantoa ilmaiseksi. Hän ei alkuunkaan uskonut, että Jumala tarvitsi ainuttakaan kuolemaa voidakseen suhtautua eläviin suopeasti. Uhraaminen ei ollut vain turhaa. Se oli perusteitaan myöten väärin. Siksi temppeli-instituutio tulisi kokonaan lopettaa.

Kirkkoraamattumme on otsikoinut tämän tapahtumakuvauksen tulkinnallisella nimityksellä: ”Temppelin puhdistus” Se saattaa olla poliittisesti korrekti ilmaus, mutta jää liian varovaiseksi. En usko, että temppeli Jeesuksen mielestä mitään puhdistusta tai reformaatiota olisi kaivannut. Lakkauttamista se oli paitsi. Jeesuksen sinänsä melkein mitätön liikevaihdon hetkellinen keskeytys oli profeetallinen ilmoitus siitä, että mytologisesti perustellun rituaalisen väkivallan aika oli ohi. Jumala ei tarvitse verta. Hän on rakastava ja anteeksiantava missä tahansa, kenelle tahansa ja milloin tahansa, aina, jokaiselle, kaikkialla.

Tavallisen turvallinen arki rakoilee

Heti tämän kohtauksen jälkeen kaikki näytti jatkuvan ennallaan. Rahanvaihtajat olivat nostaneet pöytänsä ja tarkistaneet kassansa. Uhrieläinten myyjät jatkoivat työtään, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Temppelivartiosto ei tiennyt mitä tehdä. Jeesuksen pidättäminen olisi voinut aiheuttaa mellakan.[21] Koska provokatiivinen käytös loppui, hänen annettiin olla rauhassa siinä toivossa, että hänkin jättäisi temppelin rauhaan.

Suurin osa massiivisesta pyhiinvaeltajien paljoudesta tuskin ehti huomata mitään. Sana tästä lyhyestä episodista lähti kuitenkin leviämään. Nopein tieto kulki hierarkiassa ylöspäin.

Ylipapit ja lainopettajat kuulivat tämän ja miettivät, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä.

Farisealaiset ja saddukealaiset papit, jotka yleensä olivat keskenään eri mieltä kaikesta, löysivät toisensa yhteisen uhan edessä. Jeesus oli avoimesti uhmannut Tooran määräämää uhriliturgiaa. Markuksen mukaan he eivät miettineet Jeesuksen toiminnan merkitystä, eivätkä sitä, minkälaisen rangaistuksen hän siitä ansaitsisi. Vastaus kumpaankin kysymykseen olikin jo annettu. Kysymys oli vain keinoista.

He pelkäsivät häntä, koska hänen opetuksensa oli tehnyt ihmisiin voimakkaan vaikutuksen.

Pohjimmiltaan he pelkäsivät niitä ihmisiä, joihin Jeesuksen opetus oli tehnyt vaikutuksen. Heiltä he saivat oman valtansa ja toimeentulonsa.[22] Jos kansanjoukko lakkaisi pelkäämästä papistoa, ikivanha yhteiskuntajärjestys murtuisi, eikä kukaan enää tietäisi omaa paikkaansa maailmassa. Niin ei saisi käydä.

Ehkä he kuitenkin pitivät pelkurimaisena virheenä sitä, että olivat antaneet Jeesuksen lähteä temppelistä elävänä. Ehkä hänet sittenkin olisi pitänyt tappaa saman tien.

Illan tultua Jeesus ja opetuslapset lähtivät kaupungin ulkopuolelle.

Monet pitävät tätä lausetta koko kertomuksen suurimpana ihmeenä. Normaalikäytännön mukaan hänen ei olisi pitänyt selvitä hengissä tuollaisen käytöksen ja puheen jälkeen.[23]

Jeesus lähti. Laineet jäivät. Tässä vaiheessa ne saattoivat liplattaa Pilatuksenkin hovin porteilla. Jos kansan ylin johto oli provosoitunut, Pilatus luultavasti oli tietoinen asiasta.

Maaherran tehtävä oli laatia mahdollisimman yksityiskohtaisia raportteja kaikesta mitä hallintoalueella tapahtui. Joka päivä palvelijat toivat uusia vahalla päällystettyjä ohuita puulastuja (tabellae), joihin he raapustivat raporttejaan.[24] Tiivistetyt ja kaunistellut versiot näistä muistiinpanoista lähetettiin keisarille.

Näiden fanaatikkojen kanssa piti aina varautua pahimpaan. Kaikki vaanivat kateellisina toisiaan. Omiakin piti pelätä. Joku muukin saattaisi lähettää kirjeitä keisarille.

Voi kuinka Pilatus vihasikaan tätä haisevan sonnan, lämpimien ruhojen, höyryävän veren, palaneen lihan ja kuumina käyvien ihmisten kaupunkia.

Mitä kodin uskonnon ja isänmaan tilalle?

Mitään erityistä ei tapahtunut Jeesuksen edellisenä iltana aiheuttamasta minimellakasta huolimatta. Betaniassa nukutun yön jälkeen Jeesus suunnistaa opetuslapsineen jälleen kohti kaupungin keskustaa.

Kun he varhain aamulla kulkivat viikunapuun ohi, he näkivät sen kuivettuneen juuriaan myöten. Silloin Pietari muisti, mitä oli tapahtunut, ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, katso! Puu, jonka kirosit, on kuivettunut.”[25]

Kertomus temppelin puhdistamisesta oli alkanut viikunapuun käyttökelvottomaksi julistamisesta. Seuraavana päivänä se oli kuiva. Tässä vaiheessa opetuslapset viimeistään tajusivat, että Jeesus oli verrannut temppeliä tähän piskuiseen puuntaimeen. Heidän oli vain valittava, kumpaan uskoisivat. Oliko temppeli sitä, miltä se näytti: elämää suurempi pyhä instituutti, jolla ei ole loppua, vai oliko se nuori viikunapuu, joka kuivui juuria myöten ennen ensimmäistäkään satoa. Siinä ne olivat rinnakkain. Kumpaakin saattoi katsoa samaan aikaan.

Jeesus pysähtyi Pietarin lausahduksesta, mutta ei kommentoinut symbolista tekoaan millään lailla. Sellaisen teon teho katoaa, jos saman tien selittää sen puhki.

Jeesus kuitenkin tiesi ajaneensa opetuslapset yhä orvompaan tilaan. Mihin ihmeessä he uskoisivat, jos eivät voisi enää pitää melkein tuhat vuotista pyhää instituutiota minään? Mihin he turvautuisivat, jos koti, uskonto ja isänmaa pettäisi?

Auktoriteetteja kaatava usko

Jeesus sanoi heille: “Uskokaa Jumalaan.” [26]

Jumala on olemassa ilman temppeliäkin. Häneen voi uskoa ilman välittäjiä. Hänen armoonsa voi luottaa ilman uhreja.

Temppelin aamuauringossa kiiltelevien marmorimuurien säihkeessä näin alastonta uskoa oli vaikea omaksua. Heidän kollektiivinen uskovaisuutensa oli niin tiukasti rakentunut temppelin ja siellä suoritettavien rituaalien varaan. Sehän oli Jumalan asumus maan päällä. Oli vaikea edes kuvitella siitä irrallaan elävää uskoa Jumalaan.

Juuri siksi Jeesus jatkaa sanomalla:

 Totisesti: jos joku sanoo tälle vuorelle: ’ Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen!’, se myös tapahtuu, jos hän ei sydämessään epäile vaan uskoo, että niin käy kuin hän sanoo

Jeesus ei puhunut mistä tahansa vuoresta, vaan nimenomaan siitä vuoresta, jonka juurella opetuslapset parhaillaan yrittivät järjestää sydäntään uuteen uskoon. Temppeli, jonka toimintaa Jeesus oli edellisenä päivänä häirinnyt, oli rakennettu ”tälle vuorelle.”

Nimenomaan tämä vuori mahtipontisen pelottavassa pyhyydessään edusti kaikkea sitä, mikä elämässä oli rakasta ja raskasta. Temppelivuori oli sovinnon ja anteeksiannon lähde. Samalla se edusti myös Jumalan vihaa ja ihmisen jatkuvaa velassa olemista. Tämän vuoren ympärille koko heidän sisäinen ja ulkoinen elämänsä organisoitui. Uskonnollisen riistovallan symboli painoi heidän mieltään.

Jeesus puhui uskosta, jolla koko temppelivuoren voisi heittää mereen. Hän ei puhunut muureja kaatavasta väkivallasta tai raunioita synnyttävästä kapinasta. Jeesus halusi vapautta heidät edes kuvittelemaan millaista olisi elämä ilman temppeliä. Pyhän pelon symbolinen keskus uppoaisi mereen heti, kun yksilö lakkaisi sitä pelkäämästä ja alkaisi uskoa yhteisöllisyyteen ilman hylkäämistä.

Jeesus puhui uskosta, joka rohkenisi suhtautua temppeliin kevyesti. Sen jälkeen ei tarvitsisi pelätä mitään muitakaan uskonnollisia, poliittisia tai taloudellisia valtakeskuksia. Kaikki maan päälle rakennetut jumalalliset valtakeskukset menettäisivät herruutensa. Jatkuva sisäinen ja ulkoinen velassa eläminen loppuisi. Jumalalta tai hänen edustajiltaan ei olisi enää pakko ostaa mitään. Tilalle tulisi yksinkertainen pyytäminen ja vastaanottaminen:

Niinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän.

Jeesus tarjoaa yksinkertaista ja yksilöllistä uskoa Jumalaan kollektiivisen rituaalimagian tilalle. Jeesus korosti yksilön kykyä tehdä itsensä puolesta sitä, mitä aikaisemmin oli voinut ostaa vain systeemiltä.[27]

Tämä melkein yltiöyksilöllinen korostus on välttämätön välivaihe, jotta siirtyminen kollektiivisesta identiteetistä väkivallattomaan yhteisöllisyyteen olisi mahdollinen. Vanhojen valtakeskusten heittäminen mereen ei kuitenkaan riittäisi. Pitäisi löytää joku radikaalisti uusi tapa rakentua Jumalaan uskovaksi yhteisöksi. Jeesuksen tarjoama uusi kalliopohja on kiusallisen yksinkertainen ja arkinen: Antakaa anteeksi.

 

[1] Mark 11:12-14. Matt 21:18,19. Luuk 13:6-9

[2] Myers Ched. Binding the Strong Man. s. 297, 298.

[3] Roger David Aus. Essays in the Judaic Background of Mark. University Press of America. s. 10-38.

[4] Hamerton-Kelly. The Gospel & Sacred. s. 18.

[5] Katso esim Jes 20 ja Hes 4.

[6] Holmen Tom ja Kankaanniemi Matti. A.D. 30.. s. 87

[7] Mark 11:15-19. Markus, Matteus ja Luukas sijoittavat tämän kertomuksen Jeesuksen elämän viimeiselle viikolle. Johannes aloittaa Jeesuksen julkisen työn tällä kertomuksella. Matt 21:12-17. Luuk 19:41-48. Joh 2:13-17. Johanneksen versio voisi selittää sen, miksi niin vaatimaton galilealainen saarnaajahahmo onnistui jo varhain provosoimaan niin suurta huolta Jerusalemin pappiseliitissä. Nolan Albert. Jesus Before Christianity. Orbis Books. Maryknoll, New York. 2006. s. 125.

[8] Tänä päivänä vastaava rikos voisi olla kansakunnan lipun polttaminen eduskunnan istuntosalissa, eikä sekään herättäisi enää sellaisia intohimoja kuin temppelirauhan rikkominen.

[9] E.P Sanders. Jesus and Judaism. Fortress Press. 19985. s. 69-71.

[10] Fredriksen Paula. Jesus of Nazareth. King of the Jews. Vintage Books. 1999. s. 208.

[11] Vastaavia “reilun kaupan” pelisääntöjä noudatetaan tänään prostituoiduksi myytyjen kanssa. Välivaiheita on vähemmän, mutta tässäkin raha on itsen korvike ja nainen Jumalan roolissa. Prostituoidun täytyy armollisesti vastaanottaa minut ja hyväksyä käytökseni ilman moitteita, piti siitä tai ei. Minähän olen uhrannut rahani ja sen takia olen ansainnut hyväksynnän sellaisena kuin olen.

Tällainen rinnastus voi tuntua pyhäinhäväistykseltä tässä asiayhteydessä. Tarkoitukseni ei ole tämän vertailun kautta häpäistä juutalaisten historiaa, vaan käsitellä rahaa modernina uhrivälineenä.

Kummassakin tapauksessa raha vapauttaa uhraajan ottamasta täyttä vastuuta väkivallastaan, tai muusta rikkomuksestaan. Kummassakin tapauksessa raha oikeuttaa, pyhittää, väkivallan uhria kohtaan. Oli uhrina sitten viaton kyyhkynen tai seksiorja, raha on se välineellinen uhri, joka pyhittää kaiken. Vastaanottajan tarjoutuminen/suostuminen kauppaan tai puolustuskyvyttömyys sitä vastaan, ei sinänsä poista uhraajan vastuuta. Vapaaehtoinenkin vastaanottaja tarvitsee rahan etäännyttävän vaikutuksen suojakseen, uhrautuessaan intiimiin kanssakäymiseen vieraan kanssa.

12] Hamerton-Kelly. The Gospel & Sacred. s. 3.

[13] Vaikka Johannes nimenomaan korostaa protestin taloudellista puolta: “Älkää tehkö Isäni talosta markkinapaikkaa.” (Joh. 2:16)

[14] Borg Marcus & Crossan John Dominic. The Last Week. s. 48

[15] Nolan Albert. Jesus Before Christianity. Orbis Books. Maryknoll, New York. 2006. s. 126-130.

[16] Myers Ched. Binding the Strong Man. A Political Reading of Marks Story of Jesus. Orbis. Maryknoll. New York. 1988. s 301.

[17] Akers Keith. The Lost Religion of Jesus. 117, 118

[18] Jes. 56:7 ja Jer. 7:11..

[19] Herzog II. William R. Jesus, Justice and the Reign of God. A Ministry of Liberation. Westminster John Knox Press. Lousville. 2000. s. 138 – 141.

[20] Alison James. On being liked. Darton, Longman and Todd. London 2003. s. 126

[21] Schwager R. Jesus of Nazareth. How He Understood His Life. Crossroad Publishing Company. New York. 1998. s 124.

[22] Williams James. The Bible, Violence & the Sacred. Liberation From the Myth of Sanctioned Violence. Harper. San Francisco. 1989. s. 229.

[23] Patterson Stephen J. Beyond Passion. Rethinking the Death and Life of Jesus. Fortress Press 2004. s. 30.

[24] Wroe Ann. Pontius Pilate. s 92.

[25] Mark 11:20,21.

[26] Mark 11:22-24.

[27] Hamerton-Kelly. The Gospel & Sacred. s. 20.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

3 Kommenttia

  1. Mikko
    Kirjoitettu maaliskuu 30, 2009 kello 13:50 | Suora linkki kommenttiin

    Olen tästä Jeesuksen temppelivierailusta muutama päivä sitten kirjoittanut Matteuksen evankeliumin pohjalta. Siksi luin kirjoitustasi mielelläni. Siitä sai uusia näkökulmia tähän monelle ennestään tuttuun Raamatun tapahtumaan. Ajatuksia herättää itsessäni paljon se, kuinka nykypäivänäkin ns. köyhä ja kipeä ihminen on uskonnollisestikin usein syrjään sysätty. En jaksa uskoa, että uskonnolliset valtaryhmät kirkon piirissä, herätysliikkeet, ottavat vastaan kaikkia ihmisiä avosylin. Niissä vallitsee hierarkia. Jollain tavalla henkisesti tai fyysisesti heikompi ihminen on vähempiarvoinen kuin työssäkäyvä ja terve. Mikään ei ole muuttunut Jeesuksen ajoista, paitsi se, että eläinten uhraaminen on jäänyt pois. Ihmisyhteisöt uhraavat edelleen osan jäsenistään, jotta kaikkien ei tarvitsisi kärsiä. Sijaiskärsijöitä tarvitaan. Temppelikumoustekstistä silti välittyy se, että Jeesuksen ja Johannes Kastajan toiminta oli niin jumalallista, että sen alkuperän ymmärsivät niin kansa kuin papisto. Ihmiset syntisyyttään lopulta halusivat Jeesuksen ristille. Ei heillä ollut aikomusta alkaa elämään toisiaan vahoingoittamatta. Olisi pitänyt alkaa toteuttamaan lähimmäisen rakkautta. Se sopii huonosti ihmisyhteisöjen valtakuvioihin.

    • Kirjoitettu maaliskuu 17, 2010 kello 00:36 | Suora linkki kommenttiin

      Kiitos Mikko kommentistasi. Kaipaankin juuri näitä kommentteja, jotka vetävät tekstistä siltaa nykypäivään. Itse yritän mahdollisimman paljon pysyä tekstin ajassa. En olekaan vähään aikaan kuullut sinusta.

  2. Jade
    Kirjoitettu maaliskuu 21, 2017 kello 19:33 | Suora linkki kommenttiin

    Daniel

    Tekstisi oli ihan älyttömän hyvää kuvausta ja niin totta.
    Olen uskossa mutta en käy seurakunnissa, koska minulle tulee
    siellä aina sellainen olo että ihmiset teeskentelevät eivätkä puhu totuutta omasta elämästään ja eivät tunne niiden totuutta jotka yhteiskunta on esim. sulkenut laitoksiin joissa olen ollut viimeksi
    asunnottomana 3 ja puoli vuotta. Mielisairaalassa ihmisyyttä rajataan niin että siellä ei saa puhua uskostaan, uskonnostaan eikä politiikasta. Ne ovat tärkeitä asioita ja moni
    laitoksessa oleva haluaisi että heidän puolestaan rukoiltaisiin ja Jeesuksesta saisi puhua, mutta ei, se on sairaalalaissa kielletty. Nyt olen asunut 3 viikkoa uudessa vuokra-asunnossa
    Tikkurilassa ja joutunut käymään läpi koko henkilöhistoriani ja lasteni huostaanotot, mielisairaalassa Jeesukseen uskoni tähden minulle laadittiin diagnoosiksi ensin moneksi vuodeksi ”määrittelemätön skitsofrenia” joka muutettiin myöhemmin ”paranoidiseksi skitsofreniaksi” koska löin lääkäriä joka ensin lupasi minulle tapaamisen lapseni kanssa ja sitten kielsi kokonaan luvanneensa. Kostoksi hän muutti diagnoosini.
    Minusta on tullut jonkinverran katkera ja skeptinen ihminen ja on vaikeaa välillä luottaa Jumalaan joka on sallinut minua kohdeltavan mielenvikaisena vuosien ajan. Mm isälleni joka vei minut 2 kertaa mielisairaalaan nuorena ja aiheutti myöhemmin lapseni 2 huostaanottoa minun on vaikeaa antaa anteeksi.
    En aikoinaan kääntänyt selkääni isälleni ja äidilleni vaikka he tekivät pahaa minulle ja lapselleni ja aiheuttivat sen että tyttäreni joutui lastenkotiin 2 kertaa ja lopulta erotettiin minusta sijoittamalla diagnoosia hyväksi käyttäen perhesijoitukseen.
    Elämäni on ollut jatkuvaa taistelua ja puolustautumista enkä usko enää kehenkään. Minulle on näytetty mitä sikoja ja petoja ihmiset voivat olla toisilleen. Haluaisin vain luopua kaikesta ja seurata Jeesusta vaikka Intiaan tai Israeliin, vaikka Israelissa hänet murhattiin julmasti. En usko sijaisuhri-juttuun. Mielestäni Jeesus vain murhattiin ja hänen jälkeensä kaikki profeetat ja opetuslapset suunnilleen samoista syistä. Rakkaudesta totuuteen ja sen julkituomisesta. Totuus vapauttaa mutta se myös johtaa vangitsemisiin ja vainoihin. Niitä ei pidä pelätä jos se on kohtalomme uskomme tunnustavina sitä ei voi estää.

Kommentoi

Sähköpostisi tulee aina pysymään salassa, emmekä näytä sitä julkisesti. Pakolliset kentät ovat merkitty *

* *

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • Salla sanoi 2 viikkoa sitten:
      https://forums.catholic.com/showthread.php?t=89182 New Catholic Encyclopedia (2003): “Mortification. The deliberate restraint that one places on na... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 2 viikkoa sitten:
      Aamen tuohon mitä sanot! Pseudo-Dionysioksen määrittelemän klassisen kolmi-vaiheisen tai -tasoisen matkan purgatio oli puhdistumisvaihe ja kiira... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Daniel Nylund sanoi 2 viikkoa sitten:
      ”Tästä näkökulmasta Lutherin anselmilaispohjainen ajatus on helpotus: jos pahuus vaatii sovituksen rankaisemalla, se rankaisu ja viha on jo kohd... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Jannu sanoi 4 viikkoa sitten:
      Tässä hauska marssilaulu USA:n merijalkaväeltä: "One, two, three, four, every night we pray for war! Five, six, seven, eight, rape, kill, muti... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 4 viikkoa sitten:
      Tuomas Akvinolaisen legitimoima erottelu ajallisista ja iankaikkisista rangaistuksista, mikä erottelu on edelleen voimassa katolisessa ajattelussa, o... Lutherin väkivaltainen Jumala

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit