Tuhlaajanainen

           Viimeinen voitelu

Jeesus vierailee talossa jossa, ei paljon vieraita oltu nähty. Isäntä oli sairautensa takia elänyt monta vuotta eristyksissä.

Kun Jeesus oli Betaniassa aterialla spitaalia sairastaneen Simonin talossa, sinne tuli nainen, jolla oli alabasteripullossa aitoa, hyvin kallista nardusöljyä. Hän rikkoi pullon ja vuodatti öljyn Jeesuksen päähän.[1]

Tämä tuntematon nainen tunkeutui tai livahti koko miesjoukon läpi Jeesuksen luokse. Ennen kuin kukaan ehti estää, hän teki jotain sellaista mitä yksikään nainen ei aiemmin ollut tehnyt. Hän voiteli Jeesuksen kuin Juutalainen profeetta, joka on tunnistanut kuninkaan. Ele oli pöyristyttävä monestakin syystä. Ensinnäkin hän ylitti naisille kuuluvan reviirin tulemalla kutsumatta miesten seuraan. Toiseksikin hän toimi, kuin olisi saanut jumalallisen valtuuden voidella Jeesus kuninkaaksi. Kaikki tiesivät, ettei sellainen ollut mahdollista. Olkoon, että jotkut toivoivat Jeesuksesta messiaanista kuningasta, niin ei hän nyt ainakaan naisen voitelemana sellaiseksi voisi ryhtyä, eikä spitaalisen kotona, ei nyt, ei näin, eikä tällä tavalla. Kuninkaaksi voidellaan temppelissä ja koko papiston läsnä ollessa. Kaikki mitä nainen teki, oli aivan väärin. Jostain syystä he kuitenkin keksivät pöyristykselleen aivan muita syitä:

Jotkut paheksuivat tätä ja sanoivat toisilleen: ”Millaista voiteen haaskausta! Sen olisi voinut myydä ja antaa rahat köyhille. Olisi siitä ainakin kolmesataa denaaria saanut.” He moittivat naista ankarin sanoin.[2]

Työläisen vuoden palkalla[3] olisi kieltämättä voinut ruokkia aika monta köyhää. Sen kuluttaminen tällä tavoin näytti kohtuuttomalta tuhlailulta.

Mutta Jeesus sanoi: ”Antakaa hänen olla. Miksi te pahoitatte hänen mielensä? Hän teki minulle hyvän teon.

Niin kuin aina, Jeesus puolustaa oikeudetonta naista miesten moralistiselta arvostelulta. Nainen oli osoittanut uskomatonta rohkeutta tunkeutuessaan luvatta miesten reviirille. Mistä ikinä oli inspiraationsa saanut, hän oli päätöksensä tehnyt jo kotonaan. Sellaisia pulloja ei kanneta mukana kaupungilla. Mitä ikinä nainen tajusi Jeesuksesta, tämä riitti oli valtavan rakkauden ja kunnioituksen osoitus. Hän olin täysin vakuuttunut tekonsa tärkeydestä ja Jeesus vahvisti naista kutsuen hänen tekoaan hyväksi. Luottamuksellaan hän taas kerran rikkoi häpeää ja sosiaalista syrjäytymistä ylläpitävää ylempi – alempi ja parempi – huonompi -asetelmaa.

Köyhät teillä on luonanne aina, ja te voitte tehdä heille hyvää milloin tahdotte,

Näitä kerjäläisen tasolle vajonneita köyhiä oli Jeesuksen aikana enemmän kuin meillä työttömiä.[4] Sekalaisesti työllistettyjä köyhiä oli monikertainen määrä, mutta nyt Jeesus puhui niistä, joiden elämä riippui työtätekevien köyhien ja omistajaluokan antamista almuista.

Jeesuksen kommentti köyhyyden loppumattomuudesta on tyly tuomio sille köyhyyttä luovalle ja ylläpitävälle sorrolle, jonka alla suurin osa maalaista eli. Jeesus kääntää hyvin tunnetun Mooseksen lupauksen sarkastisesti nurin:[5] ”Sen tähden teidän keskuudessanne ei pitäisi olla köyhiä, eikä heitä olekaan, jos vain[6]…” kansa noudattaa saamiaan käskyjä siitä, miten köyhiä kohdellaan.

Niin ei kuitenkaan ollut, koska uskonnollinen johto oli käyttänyt valtaansa väärin. Kansa eristettiin oikeudestaan käyttää maata ja rasitettiin kohtuuttomilla veroilla. Niin kauan kun Jumalan maa oli kuninkaallisen ja papillisen aristokratian omistuksessa, köyhiä oli ja tuli olemaan. Jeesus ei ollut koskaan syyllistänyt köyhiä heidän köyhyydestään, eikä tee sitä nytkään. Eivät he laiskuuttaan tai saamattomuuttaan olleet köyhiä

Ehkä Jeesus tässä tilanteessa näkee itsensäkin köyhänä ja suo siksikin naiselle oikeuden tehdä itselleen hyvää. Nainen ei puhu mitään, mutta hänellä näyttää olevan Jeesuksen kanssa sanaton yhteisymmärrys. Kumpikin tietävät, mistä tässä on kysymys.

mutta minua teillä ei aina ole. Hän teki minkä voi.

Jeesus oli tähän asti torjunut kaikki kuninkaaksi huudattamiset tai yritykset nähdä itsessään kuninkaallista Messiasta. Miksi hän nyt niin auliisti suostuu siihen, että tuntematon nainen voitelee hänet niin kuin profeetat aikoinaan tunnistivat ja siunasivat kuninkaita? Nainen ei itse selitä tekoaan ja antaa opetuslasten uskoa sen olevan juuri sitä miltä se näyttikin. Ehkä hän itsekin uskoi niin. Jeesuksella oli kuitenkin toinen näkökulma tähän Juutalaisten kuninkaaksi voitelemiseen:

Hän voiteli edeltä käsin minun ruumiini hautaamista varten.

Aivan kuten ratsastaessaan aasilla kaupunkiin, Jeesus ottaa taas kerran vastaan itseensä kohdistuvan fanaattisen messiasodotuksen, mutta kääntää sen nurin päin:

Jos olen kuningas, olen kuoleva sellainen. Enkö minä ole jo toistamiseen sanonut teille, että minut tullaan tappamaan, enkä aio sitä vastustaa.

Naisen kanssa hänellä näytti olevan sanaton yhteisymmärrys siitä mistä oli kysymys. Naisen tekemä rituaali muistutti selkeästi kuninkaan voitelua. Silti ilmassa ei ollut mitään minkäänlaista imperialistista paatosta.[7] Nainen antoi profeetallisen tunnustuksen kuninkaalle, josta oli samalla luopumassa. Hän ei voidellut militaristista valloittajaa, eikä hän millään lailla vastustanut Jeesuksen valitsemaa tietä. Nainen oli tullut sanomaan jäähyväiset aivan uudenlaiselle kuninkaalle.

Jos Luukas puhuu samasta tapahtumasta,[8] nainen näyttää liiankin hyvin ymmärtävän Jeesuksen puheen kuolemastaan. Luukas nimittäin kertoo kuinka nainen asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella.

Tällainen käytös kertoo naisesta joka ymmärsi, että voitelu jollain lailla liittyi enemmän kuolemaan kuin kunniaan. Opetuslapset olivat puolestaan aina vastustaneet Jeesuksen ennustuksia kuolemastaan. Nyt he törmäsivät siihen jo ainakin viidennen kerran. Tämä voitelu oli kuin suolan hieromista pettymyksestä auenneisiin haavoihin. Se tuskastutti ja suututti heitä. Jeesus ei lohduttanut heitä millään lailla:

Totisesti: kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumin sanoma julistetaan, tullaan muistamaan myös tämä nainen ja kertomaan, mitä hän teki.”

Tämä nainen rohkeni oli osoittanut rakkauttaan ja kunnioitustaan Jeesusta kohtaan. Jeesus vastasi samalla mitalla ja ennusti hänelle juuri sellaista kuuluisuutta ja vaikutusvaltaa, josta opetuslapset koko ajan olivat keskenään monisanaisesti kilpailleet. Yrittikö Jeesus antaa heille esimerkin siitä kuinka Jumalan valtakunnassa monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi?

Markukselle tämä nimetön nainen on ensimmäinen kristitty, ainoa, joka tässä vaiheessa tajusi edes jotain siitä, kuka Jeesus oikeasti oli ja miten häntä tultaisiin kohtelemaan. Nainen ei sanonut sanaakaan, mutta Jeesuksen mukaan hänestä tultaisiin puhumaan kaikkialla maailmassa.

Opetuslapsille tämä oli varmasti ahdistava vierailu. He eivät edelleenkään olleet valmiita mestarinsa kuolemaan, eivätkä siksi halunneet edes nähdä tai kuulla mitään siihen viittaava.

Päivä oli taipumassa iltaan. Jeesus ja opetuslapset hakeutuivat yöpaikalleen. Mutta Juudaksella oli vielä kiireellistä asiaa kaupunkiin.

[1] Mark 14:3-9. Matt 26:6-13. Joh 12:1-8.

[2] Tämä kertomus esiintyy vähän eri muodossa kaikissa evankeliumeissa. Käsittelen muita versioita kun myöhemmin paneudun tarkemmin Juudaksen eri rooleihin evankeliumien kertomuksissa.

[3] Borg Marcus & Crossan John Dominic. The Last Week. s.104

[4] Jerome H. Neyrey Who Is Poor in the New Testament? University of Notre Dame. https://www3.nd.edu/~jneyrey1/Attitudes.html

[5] Herzog II. William R. Jesus, Justice and the Reign of God. s. 142

[6] 5Moos 15:4-6.

[7] Myers Ched. Binding the Strong Man. A Political Reading of Marks Story of Jesus. Orbis. Maryknoll. New York. 1988. s 359.

[8] McKnight Scot pitää mahdollisena, että myös Luukaksen kertomus pohjautuu historiallisesti samaan taahtumaan kuin muiden evankelistojen kertomukset, vaikka yksityiskohdat poikkeavat huomattavatsi. Jesus and His Death:  Historiography, the Historical Jesus and Atonement Theory. Baylor University Press. 2005. s. 130, 131.