7.21.2 Muistokirjoitus Juudaksesta
Tämä on Jeesuksen murhan ja Juudaksen itsemurhan jälkeinen päivä. Kertomusten vaiteliaisuudesta voisi päätellä, ettei Juudasta jäänyt kukaan suremaan. Niin tuskin oli. Hänelläkin oli perhe – jossain. Kolmen viime vuoden ajalta oli muutamia matkatovereitakin, ehkä jopa ystäviä. Juudaksen kuolema on luultavasti tässä vaiheessa jo opetuslasten tiedossa. Hänen kohtalonsa kuuluu tämän tyhjän päivän hämmennykseen. Siksi haluan sijoittaa oman muistokirjoitukseni Juudaksesta juuri tähän kohtaan.
Rikon hetken aikaa oman kerrontani kronologiaa antamalla muistokirjoitukseni Juudaksesta käväistä nykyhetkessä asti.
“Saat hyvän näkemyksen kunkin aikakauden kristillisyyteen katsomalla kuinka se kohtelee Juudasta.”
Søren Kierkegaard
Juudasta todella on kohdeltu hyvin eri tavalla eri aikoina. Hän on ollut pahan ruumiillistuma, ahne varas, katala kavaltaja, pettynyt patriootti, traaginen sankari, hippivallankumouksellinen, Jeesuksen paras ystävä ja Jumalan tahdon nöyrin palvelija. Paljon muutakin hänestä on kuviteltu.
Myöskään evankelistojen tapa käsitellä Juudasta ei ole yhdenmukainen. Kahdestatoista opetuslapsesta Pietari ja Juudas saavat eniten tilaa evankeliumien kertomuksessa Jeesuksesta. Monessa asiassa he muistuttavat toisiaan. Silti toisesta tulee seurakunnan peruskivi ja toisesta sylkykuppi.
Oliko Juudas todella maineensa veroinen lurjus? Jos oli, niin miksi Jeesus valitsi hänet opetuslapsekseen? Eikö hän tiennyt mitä siitä seuraa? Vai valitsiko Jeesus Juudaksen suorittamaan vain tiettyä tehtävää? Siinä tapauksessa Juudasta täytyy pitää uhrautuvan uskollisuuden, eikä petturuuden perikuvana.
Juudaksen persoona on paljon arvoituksellisempi kuin esimerkiksi Pontus Pilatuksen tai Herodeksen. Ilmeinen vihollinen ei ole kovin mielenkiintoinen hahmo hyvässä tarinassa. Intiimi vihollinen, se kaikkein läheisin ja luotetuin petturi, on jännityksen ja kauhun lähde.[1] Siksi arvailut Juudaksen sisäisestä maailmasta ovat herättäneet paljon enemmän tunteita ja kysymyksiä kuin yksikään muista opetuslapsista.
Tämä muistokirjoitus ei ole vain kertomus Juudaksesta. Tämä on myös kertomus kertomuksesta, siitä, miten tarina Juudaksesta kehittyi surullisesta arvoituksesta kauhistuttavaksi varoitustarinaksi.
Ensin kertaan lyhyesti, mitä vanhimmat evankeliumit, Markus ja Matteus, ovat kertoneet Juudaksesta. Sen jälkeen tarkastelen, miten kertomus kehittyi Luukkaan ja Johanneksen kautta. Lopuksi katsaus vasta julkaistuun Juudaksen evankeliumiin, kirkkohistoriaan ja Juudaksen merkitykseen tänään.
Markuksen ja Matteuksen Juudas
Markuksen kuvaus Juudaksesta on kaikkein lyhin, yksinkertaisin ja kertomuksellisesti köyhin. Juudas mainitaan nimeltä vain kolme kertaa ja kuvataan yksinkertaisesti henkilönä, joka toimitti Jeesuksen vihollistensa haltuun.
Juudas eli oman versionsa epäonnistuneesta opetuslapseudesta toteuttamalla muutamia VT:n “ennustuksia” ja haihtuu näyttämöltä ilman sen kummempaa dramatiikkaa. Markus ei herätä Juudasta kohtaan mitään erityisiä intohimoja yrittämällä maalata häntä millään tavalla muita opetuslapsia heikommaksi tai pahemmaksi.[2] Pietarikin on tässä evankeliumissa paljon viheliäisempi luonteeltaan ja käytökseltään kuin Juudas.
Saattaa olla, että Juudaksen rooli ei ole vielä tämän evankeliumin kirjoittamisvaiheessa herättänyt alkuseurakunnassa kovin suurta mielenkiintoa. Kun opetuslapset viimeisellä ehtoollisella kysyvät “En kai minä?”, Markuksen lukijat luultavasti ymmärtävät kysyä saman kysymyksen itseltään. Juudas ei vielä ollut tullut pahaksi kaikkien puolesta.
Matteuksen kuvaus Juudaksesta on kerronnallisesti rikastettu versio Markuksen yksioikoisesta raportista. Ainoastaan kertomus Juudaksen katumuksesta ja itsemurhasta on kokonaan uutta materiaalia. [3] Muutkin Matteuksen lisäämät yksityiskohdat tekevät Juudaksesta vain vastuullisemman tuntuisen ihmisen.
Kuvaus Juudaksen katumuksesta ja itsemurhasta ovat sävyltään melkein kunnioittavia. Sen kautta saamme ainoan tarjolla olevan myötätuntoisen näkökulman Juudaksen sisäisiin ristiriitoihin. Ei siitäkään mitään selvää kuvaa saa, mutta ainakin sen voi havaita, että Juudaksen sisällä on muutakin kuin laskelmoiva konna, tai ennalta ohjelmoitu statisti. Vaikka sisäisen ristiriidan osapuolia ei tarkasti näe, on selvää, että siellä käydään kovaa taistelua.
Matteus toki keräsi ensimmäiset tummat kysymysmerkit Juudaksen muiston ylle, esimerkiksi kääntämällä Markuksen kertomusta sellaiseksi, jossa Juudas itse pyysi papeilta rahaa. Silti Matteusta tuskin voidaan pitää ainakaan pääsyyllisenä Juudaksen myöhemmin saamaan pirulliseen maineeseen.
Näyttää siltä että Juudaksen maine paheni asteittain. Uudet versiot samasta kertomuksesta olivat edellisiä kielteisempiä.
Markus kirjoitti oman versionsa 60-luvun lopussa, alle 30 vuotta siinä kirjattujen tapahtumien jälkeen. Matteus, Luukas ja Johannes kirjoittivat omansa[4], tässä järjestyksessä, vuoteen 80 tai 90 mennessä.[5]
Tähän asti olen seurannut vain Markuksen ja Matteuksen kertomuksia Juudaksesta. Luukkaan ja Johanneksen kertomuksissa kuva Juudaksen persoonasta synkkenee huomattavasti.
Seuraavaksi käyn läpi Luukkaan ja Johanneksen version Juudaksen roolista. Samalla vertaan niitä tähän asti saatuun kuvaan Juudaksesta.
[1] Paffenroth. Kim. Judas. Images of the Lost Disciple. s. 17.
[2] Walsh. Richard. Gospel Judases. Interpreters at Play in Mythic Fields. Postcript 2.1.06. s. 35, 36.
[3] Silti Matteus rakentaa kertomustaan Vanhan Testamentin vastaavuuksien varaan sen verran että 30 hopearahaa on luultavasti otettu Sakarian kirjasta (11:4-17) ja savenvalajan pelto Jeremiasta (18:1-3 ja 32:6-15. Tämän tarkempaa lähdettä Matteuksen mainitsemalla ennustukselle ei ole löydetty).
[4] Evankeliumeihin tiivistyy siihenastinen suullinen ja kirjallinen perintö. Yksinkertaisuuden vuoksi puhun niistä kuitenkin kuin ne olisivat neljän yksittäisen kirjailijan tuotteita.
[5] Wright. N. T. Judas and the Gospel of Jesus. s. 76. Klassen W. Judas s. 30.
Sisällysluettelo-osio:7.21 Lauantai, 7.21.2 Muistokirjoitus Juudaksesta
Tunnisteet: ahne varas, hippivallankumouksellinen, Intiimi vihollinen, katala kavaltaja, kauhu, kronologia, lurjus, muistokirjoitus, Paffenroth Kim, pahan ruumiillistuma, pettynyt patriootti, pirullinen, traaginen sankari, Walsh Richard
Voit joko jättää kommentin, takaisinviitata siihen omalta sivustoltasi tai seurata artikkelin kommentteja RSS:llä
20.4.2009 at 11:14
Oma Juudakseni on ihminen, joka ei käsittänyt Jeesuksen jumaluuden laatua, vaikka olikin yksi kahdestatoista opetuslapsesta. Toisaalta houkuttaa ajatus Juudaksesta esimerkkinä ihmisen kyvystä pettää läheinen ihminen. Ehkä Juudas oli sokea Jeesuksen ja itsensä suhteen. Hänen sielunsa oli sellainen, että hän ei osannut nähdä asiat kuin omasta näkökulmastaan.
22.4.2011 at 13:33
Kiitos, Olli
Pitkäperjantain kirkosta tultua oli todella mielenkiitoista lukea tämä. En ole koskaan kuullut pohdiskelua Juudaksesta.
Olen ajatellut itse, että kateudestakin saattoi olla kyse. Kun seuraukset kävivät ilmi, tuli paha olo ja syvä katumus. Maallikon mietteitä’
Hyvää ja leppoisaa Pääsiäistä!
28.7.2011 at 21:46
Juudas teki Jumalan tahdon. Apt.2:23:ssa Pietari julistaa, että juutalaiset luovuttivat Jeesuksen pakanoiden käsiin ristiinnaulittavaksi Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan. Niin vaikeaa kuin se onkin ymmärtää, oli oltava kavaltaja, tuomitsija ja nekin jotka löivät naulat teloituspaaluun.
28.7.2011 at 21:48
lisäys :
Edellinen kommenttini ei edusta minkäänlaista antisemitistiä näkökulmaa !!!!!