Teoblogi

Hänen puheistaan minä oivalsin, että kuka tahansa voi pettää häntä, ja pettipä häntä kuka tahansa, hän antaa anteeksi jokaiselle, ja juuri tämän takia minä aloin rakastaa häntä. Feodor Dostojevski.[1]

Tiesikö Jeesus alusta lähtien, että Juudas oli luovuttava hänet vihollistensa haltuun? Näin evankelistat jälkeenpäin väittivät. Kukin evankeliumi antaa Juudakselle valmiin roolin heti kertomuksen alussa. Markukselle ja Matteukselle hän oli se, joka luovuttaisi Jeesuksen muiden haltuun. Luukas esitteli hänet kavaltajana ja Johannes Saatanana. Juudaksen kohtalo oli sinetöity. Hänen kertomuksensa oli ohi ennen kuin se ehti edes alkaa.[2] Niinkö?

Mitä Jeesus oikeasti tiesi?

Onko kysymys edes kovin tärkeä?[3] Yhtä lailla voimme kysyä tiesikö Jeesus alusta lähtien, että Pietari tulisi hänet kolmasti kieltämään? Tiesikö hän opetuslapsia valitessaan ettei kukaan heistä jäisi loppuun asti hänen rinnalleen? Ehkä tiesi – tai aavisti. Ehkä hän ei siinä vaiheessa tiennyt varmasti edes, miten itselleen oli käyvä.  Getsemane -kuvausten pohjalta Jeesus vakuuttui lopullisesti vasta viimeisenä yönä siitä, mitä tulisi itse tekemään.

Valitessaan Juudaksen, ja ne 11 muuta, Jeesus otti juuri sen riskin, jonka välttämiseksi en mielellään valitse juuri ketään olemaan todella lähelläni. Hän kutsui jokaisen heistä “olemaan kanssaan”,[4] tietämättä, pysyisikö kukaan heistä loppuun asti hänen rinnallaan. Sitä kutsua Jeesus ei perunut edes viimeisellä viikolla, vaikka hän siinä vaiheessa pystyi jo hyvinkin tarkkaan ennakoimaan, miten opetuslapset tulisivat loppusuoralla toimimaan. Itse hän päätti olla heidän kanssaan loppuun asti.

Tuskin Juudaksen tavassa vastata Jeesuksen kutsuun oli mitään kavalaa. Todennäköisesti hän muiden lailla uskoi seuraavansa opettajaansa voitokkaaseen loppuun asti. Kolmisen vuotta Juudas julisti muiden opetuslasten kanssa Jumalan valtakunnan tulemista, vaikkei ymmärtänyt siitä sen enempää kuin hekään.

Ei ole mitään uskottavaa syytä olettaa, että Jeesus olisi kutsunut Juudasta mihinkään muista poikkeavaan tehtävään. Ensimmäisten evankeliumien valossa Jeesus sijoitti häneen samat toiveet ja odotukset kuin muihinkin.

Luukkaan mukaan Jeesuksen viimeinen rukous oli:
“Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.”

Sulkiko Jeesus Juudaksen tämän rukouksen ulkopuolelle, vai ajatteliko hän erityisesti tätä? Tuskin kumpaakaan. Myöhempien evankeliumien kirjoittajien asenne Juudakseen nähtävästi muuttui, mutta eivät hekään väittäneet Jeesuksen suhtautuneen mitenkään tuomitsevasti tai hylkäävästi Juudakseen. Ainoastaan Johannes antoi lukijoilleen mahdollisuuden ajatella näin.

Vaikka Juudas olisikin lopulta kääntynyt Jeesusta vastaan, Jeesus oli viimeiseen asti Juudaksen puolella. Matteuksen mukaan Jeesus kutsui vielä vangitsemisen yhteydessäkin Juudasta ystäväkseen.[5]

Ei Jeesus tullut tekemään kenestäkään syntipukkia. Hän itse suostui kaikkien syntipukiksi, jotta kenestäkään ei enää sellaista tehtäisi – ei edes Juudaksesta.

Alkuseurakunnan tavallinen Juudas

Jeesuksen opetuslasten ei kerrota missään vaiheessa suhtautuneen vihamielisesti Juudakseen. Heidän keskinäisistä valtataisteluistaan kerrottiin kyllä, kiivaammista pukareista jopa  nimeltä mainiten. Kellään ei kuitenkaan näyttänyt olleen mitään erityisiä ongelmia Juudaksen kanssa, eikä hänellä muiden kanssa.

Paavali, joka kirjoitti omat kirjeensä ennen ensimmäistäkään evankeliumia, ei maininnut Juudasta edes nimeltä. Itse asiassa Paavali käyttää Jumalan toiminnasta samaa sanaa, jolla evankelistat vuosia myöhemmin kuvaavat Juudaksen kavallusta:

“Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet (paradidõmi) kuolemaan”[6]

Puhuessaan viimeisestä ateriasta hän käytti samaa sanaa:

“Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin (paradidõmi), otti leivän…“[7]

Kääntäjät olettavat Paavalin puhuneen pelkästään Juudaksesta. Siksi he ovat taas turvautuneet kavallus -sanaan. Sinä yönä kuitenkin kaikki hänen seuraajansa antoivat Jeesuksen mestaajiensa haltuun. Niin teki myös hänen taivaallinen Isänsä, eikä Häntä silti kutsuta Jeesuksen kavaltajaksi.[8]

Paavali ei joko tiennyt Juudaksen roolista tai sitten hän ei piitannut siitä.[9] Se ei vain ollut erityismaininnan arvoinen.[10] Jos Paavalin kirjeistä mitään voi päätellä, alkuseurakunta ei ainakaan ensimmäisten vuosikymmenien aikana näyttänyt tarvinneen Juudasta syntipukikseen.[11] Kaikki häneen kohdistuva vihamielisyys näyttää syntyneen vasta myöhemmin.

Kuka onkaan väittänyt, että aika kuultaa muistot. Niin ei ainakaan Juudaksen kohdalla käynyt. Vuosisadan loppuun mennessä yksi petturi muiden joukossa oli muuttunut kaiken kavaluuden perikuvaksi. Yksi oli kuitenkin kaikkia muita pahempi.

[2] Walsh. Richard. Gospel Judases. Interpreters at Play in Mythic Fields. Postcript 2.1.06. s 32.

[3] Tietenkin voidaan sanoa, että jos Jeesus ei tässä vaiheessa tiennyt mitään kenestäkään häntä on pidettävä aika kehnona ihmistuntijana. Jos hän tiesi että Juudaksen opetuslapseus lopulta päätyisi petokseen ja itsemurhaan, olisi varmaan ollut rakkaudellisempaa jättää hänet kokonaan rauhaan. Ajatus siitä että Jeesus tiesi tarvitsevansa Juudasta päästäkseen ristille ja valitsi hänet siihen tehtävään, on ehkä teoriassa mielenkiintoinen, mutta käytännössä absurdi. Juuri sellaisiin dilemmoihin päätyy evankeliumien kertomusten ylenpalttinen teologisointi. Jeesus oli ihan oikea ihminen, eikä maan päällä kävelevä kaikkitietävä Jumala.

[4] Mark 3:14.

[5] Matt 26:50.

[6] Room 8:32 ja 4:25.

[7] 1Kor 11:23.

[8] Samalla sanalla Paavali kuvaa myös sitä miten Jeesus itse ” antoi henkensä puolestani.” Gal 2:20.  Sama ajatus ja sana on myös Ef 5:2,25.

[9] Paffenroth. Kim. Judas. Images of the Lost  Disciple. s  9.

[10] Tietenkin voidaan myös olettaa että Juudaksen rooli oli niin hyvin tunnettu, että sen erikseen mainitseminen olisi ollut vain itsestäänselvyyden turhaa toistoa. Jos evankeliumit olisivat olleet valmiit ja laajalle levinneet ennen Paavalin kirjeitä, niin voisi varmaan päätelläkin. (Greenberg. Gary. The Judas Brief. 134,  138, 139.) Traditio Juudaksen kavalluksesta ei näytä tulleen ainakaan Paavalin kautta, (Klassen W. Judas s. 51) vaikka hän oli Jeesuksen opetuslasten aikalainen.

[11] Greenberg. Gary. The Judas Brief. 151.

Sisällysluettelo-osio:7.21.2.3 Juudas, Jeesuksen ystävä.

Tunnisteet: alkuseurakunnan Juudas, anna heille anteeksi., Feodor Dostojevski, Gospel Judases, Greenberg. Gary, Idiootti, Isä, Jeesuksen ystävä, kavaluuden perikuva, kutsumus, Paffenroth Kim, Walsh Richard

Voit joko jättää kommentin, takaisinviitata siihen omalta sivustoltasi tai seurata artikkelin kommentteja RSS:llä