« »

Väkivaltainen pyhä

6 kommenttia Kirjoitettu tammikuu 29, 2010 Muokattu tammikuu 10, 2016

Pyhä on väkivaltainen. Mutta jos uskonnollinen ihminen palvoo väkivaltaa, hän tekee sitä koska olettaa sen tuottavan rauhaa. Uskonnot ovat aina huolehtineet rauhasta, mutta niiden tavat tuottaa sitä eivät koskaan ole olleet täysin vapaita uhriväkivallasta.

Rene Girard.[1]

Pyhä on saanut alusta lähtien kaksijakoiset kasvot. Englannin kielen sana sacred tulee latinan kielen sanasta sacer, joka kreikaksi on krateos. Kummallakin alkukielellä pyhä tarkoittaa samanaikaisesti kirottua ja siunattua, kauhistuttavaa ja kiehtovaa, pimeää ja loistavaa, saastaista ja puhdasta. Etnologeille pyhän merkillinen paradoksaalisuus, ristiriitaisuus ja suorastaan vastakohtaisuus, on aina ollut arvoitus. [2]

Viime vuosisadan alussa Rudolf Otto kuvasi pyhyyttä pääteoksessaan The Idea of the Holy[3], Majesteettisen kauheana, pelottavana mysteerinä, Mysterium Tremendum, joka on toisaalta vavisuttavan kiehtova, Mysterium Fascinans. Ottokin ihmetteli pyhyyteen liittyvää kauhistuttavuutta, ja päätteli sen johtuvan demonien pelosta. Kuinka oikeassa hän olikaan paitsi, että hän sijoitti demonisuuden vähän liian kauas meistä itsestämme. Pyhä todella oli demoninen. Se oli ihmisyhteisön tunnistamaton ja tunnustamaton kollektiivinen väkivalta.

Myös Vanhan Testamentin Jumalassa on paljon kauhistuttavia piirteitä. Jahvekin näyttää välillä todella demoniselta. Kun kaikin puolin erehtymättömään ”Jumalan sanaan” ei ole uskallettu suhtautua kriittisesti, VT:n väkivaltaiset kuvaukset Jumalasta on yritetty sisällyttää osaksi Hänen pyhyyttään. Dogmatiikan professori Osmo Tiililä antoi tästä hyvän esimerkin:

”Jumala on pelottava, teoissaan ja tuomioissaan hirmuinen, hän on kuin tuli jota ei voi lähestyä, tai kirkkaus joka sokaisee. Hän tekee mitä tahtoo, tuhoaa, murskaa, hävittää, lähettää katastrofeja ja luonnonmullistuksia. Ihmiset parkuvat hänen edessään ja yrittävät kätkeytyä hänen pyhältä vihaltaan. Toisaalta hän kuitenkin…”[4]

Vaikka papit siitä harvemmin enää mesoavat, väkivaltainen pyhä on aina ollut aika tärkeässä asemassa luterilaisessa teologiassa ja kansanhurskaudessa. Niin kuin Luther sanoi:

”Kauhistava ja määrätön on Jumalan viha”[5]

Se kohdistuu koko ihmiskuntaan, eikä kukaan meistä ole kykenevä Jumalaa lepyttämään. Mikään uhri ei riitä Jumalan raivon sammuttajaksi. Jeesus on ymmärretty pelastajaksi, koska hän on antautunut vapaaehtoisesti Jumalan suunnattoman vihan sijaiskohteeksi. Luther jatkaa:

” Siinä hän riippuu kuin kirottu ihminen konsanaan, johon on kohdistunut Jumalan viha,”[6]

Primitiivinen pyhä on siis edelleen kanssamme. Osa kristikunnasta uskoo, että pyhä viha edelleen on Jumalan keskeinen ominaisuus. Kaikkein vihaisin osa kristikunnasta on täysin vakuuttunut tästä.

Tietenkin Jumalan pyhyys voi olla kaksijakoinen ja vaikka kuinka moniulotteinen ja vavisuttava mysteeri. Mutta Jumalaan projisoitu ikivanha ihmisen oma kollektiivinen väkivalta olisi jo aika teologisestikin purkaa alkutekijöihinsä – meihin. Olemme itse luoneet väkivaltaisen pyhän, koska emme ole nähneet sitä itsessämme, emmekä ole ottaneet siitä täyttä vastuuta.

Girardia on kritisoitu siitä, että hän redusoi pyhän väkivaltaan, ikään kuin oikeaa ja mahdollisesti väkivallatonta tuonpuoleista pyhää ei olisikaan. Siihen Girard ei ota kantaa, kun hän selittää uhrikulttuurien syntyä ja uskontojen väkivaltaisuutta. Se on yritys hahmottaa ihmisen uskonnollisuuden kehitystä, jota voidaan sellaisena tutkia. Girardin historialliset hypoteesit eivät ole teologisia kannanottoja.[7] Teologian tohtori Risto Saarinen sanoo: ”Hänen kulttuuriantropologiset pääväitteensä ovat oikeastaan aika lailla kristillisestä teologiasta riippumattomia.”[8]

Samalla Girard on tehnyt myös teologialle ja kristikunnalle palveluksen osoittamalla, kuinka Raamattu on pitkä ja ainutlaatuinen kertomus ihmisen matkasta ulos väkivaltaisen pyhän myyttisestä lumosta. [9]


[1] Girard René. Things Hidden. s. 32.

[2] Raymund Schwager. Must there be Scapegoats? s. 19.

[3] Rudolf Otto The Idea of the Holy, Oxford University Press. 1923

[4] Kirjasta Jumala on Pyhä. Löysin sitaatin netistä Kalle Kuusimäen pitämästä luennosta. http://www.kuopionhiippakunta.fi/@Bin/1649610/Pyh%C3%A4+Partaharju+290909+Kuusim%C3%A4ki.doc.

[5] Galatalaiskirjeen selitys. Suom. A.E. Koskenniemi. Turku 1932. SLEY. s.177.

[6] Sana ja armo. Hartauskirja vuoden joka päivälle. Suom. Eero Metsola. Helsinki 1946. Pellervoseura. s. 159.  Palaan tähän aiheeseen tarkemmin myöhemmässä artikkelissa, jossa käsittelen Luttherin suhdetta väkivaltaan.

[7] Schwager Raymund. Must there be Scapegoats? Violence and Redemption in the Bible. The Crossroad Publishing Company. New York. 2000. s. 40.

[8] Saarinen Risto. Sosiaalietiikka ja uskonnon eetos. Suomalainen teologinen kirjallisuusseura. 1999. s. 60.

[9] Bailie Gil. Violence Unveiled. The Crossroad Publishing Company. 1997. s. 123.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

6 Kommenttia

  1. Jaakko X
    Kirjoitettu tammikuu 29, 2010 kello 23:19 | Suora linkki kommenttiin

    Hyviä kirjoituksia taas! Näissä tosiaan liikutaan alueella, jossa kyseenalaistetaan perinteiset teologiset ajattelumallit, mutta minusta erittäin perustellusti. Hieman harmillista on, että monet kyllä väistämättä kokevat tällaisen ajattelun uhkaavana omista teologisista näkemyksistään johtuen.

    Itsekin olen tuota pyhän käsitettä viime aikoina mietiskellyt. Sanaa pyhä käytetään minusta ainakin luterilaisessa teologiassa Jumalan väkivaltaa oikeuttavana ominaisuutena. Muistelen, että minulle opetettiin rippikoulussa ev.lut. uskoa suurin piirtein tähän tapaan:

    Koska Jumala on pyhä, hän ei voi sietää syntiä. Toisaalta hän ei voi pyhyytensä tähden myöskään päästää mitään ”epäpuhdasta”/syntistä valtakuntaansa (siis taivaaseen). Jeesus kuoli syntiemme tähden lunastaen meidät itselleen. Ja nyt kun Jumala katsoo meitä ikään kuin ”Jeesuksen läpi”, hän katsoo meidät puhtaiksi synneistä.

    Tässä teologiassa Jumala mielestäni esiintyy hahmona, joka ”ei vain mahda” itselleen mitään, ja Jeesus vastuunkantajana, joka kuolee vapaaehtoisesti koska isänsä on niin kyvytön sietämään ihmisiä sellaisenaan.

    Tässä ajattelussa sanalle pyhä ei oikein löydy muuta merkitystä kuin ”synnin kanssa yhteensopimaton”. (Tai jopa: syntisiin väkivaltaisesti suhtautuva; kuuleehan usein oppia, että syntisiä/synnistä pelastamattomia kohtaa helvettirangaistus.) Väkivallan oikeuttajana käytettiin siis tätä pyhä-synti-käsiteparia. Lapsuudessani ja varhaisnuoruudessani taisin tähän ajatteluun jossain määrin uskoakin.

    Jossain vaiheessa se alkoi kuitenkin tuntua täysin virheelliseltä tai epätodelliselta: Ikään kuin synti olisi jotain ”ainetta”, joka vaan ei sovi yhteen ominaisuuden nimeltä pyhä kanssa. Tällainen synnin käsite tuntui olevan täysin erillään todellisesta elämästä ja niistä ilmiöistä, joita kutsuttiin synneiksi. Jumalan oletettu viha tällaista syntiä kohtaan alkoi tuntua täysin fiktiiviseltä ja epäpyhältä. (Ja muutenkin usko nimenomaan Jeesukseen anteeksi annon ”ehtona”, alkoi tuntua jotenkin perusteettomalta ja Jeesuksen oman toiminnan vastaiselta.)

    Toki maailmassa on olemassa asioita, jotka ovat inhimillisesti väärin, toki on tekoja, jotka tuhoavat elämää ja aiheuttavat kärsimystä. Mutta ajatus, että Jumala jatkaisi itsekin tätä kärsimystä ja tuhoa tuottavien tekojen sarjaa, vain sen takia, että on ns. ”pyhä”, tuntuisi täysin kestämättömältä. Kyseisen ajatuksen juuret selittyvät minusta paljon uskottavammin tämän girardilaisen ajattelun kautta.

    Minä toivon, että pyhälle on olemassa muitakin merkityksiä, kuin ”väkivallan oikeuttava”, ”väkivallalla suojeltava” yms.

    t. Jaakko X aka ”random-Jaakko” 😉

  2. Ollitapio P.
    Kirjoitettu tammikuu 30, 2010 kello 02:04 | Suora linkki kommenttiin

    Olen lukenut jonkun teologisen tutkielman ehkä -50.-luvulta,jossa käsitellään mahdollisesti eksegeettisesti Jumalan vihaa. Sen mukaan ihmisten käsitykset siitä ovat kehittyneet irrationaalisesta rationaaliseen ja brutaalista humaaniin. Tosin Apokalypseissa tämä primitiivisempi käsitys pilkahtelee esiin. Mutta Kristuksen vuorisaarna edustaa jotenkin humaanimpaa ja rationaalisempaa käsitystä. Tai sitten minä kunnioituksesta Kristusta kohtaan haluan selittää sen parhain päin. Jumalan vihasta on ilmestynyt deuteronomistista historiaa käsittelevä teos. Jim Garrison on kirjoittanut Darkness of God – theology after Hiroshima,joka on saanut vaikutteita C. G. Jungilta. Siinä hän mm. kritisoi Augustinukselta peräisin olevia käsitteitä summum bonum ja privatio boni. Terho Pursiainen on saanut siitä kirjasta vaikutteita. Se on vaikuttanut myös Soili Hautamäen Ydintraumaan.

    • Kirjoitettu tammikuu 31, 2010 kello 02:04 | Suora linkki kommenttiin

      Kiitos palautteesta. Palaan tähän Jumalan viha teemaan perusteellisemmin myöhemmin. Se kun ei todellakaan jää vain Vanhan Testamentin puolelle.
      Kirjavinkkiisi täytynee tutustua. Kuulostaa tärkeältä. Mitä Jungiin tulee hän on monen sankarini sankari, mutta minun sankareihin hän ei enää kuulu muuten kuin jossain äärimmäisyyksiä tavoittelevan rohkean hullun roolissa. Kirjoitin hänestä artikkelin Ying, Yang ja Jung, joka löytyy kotisivuiltamme.
      Jatkakaamme hapuilua. Pidin palautteestasi.

  3. Kirjoitettu helmikuu 1, 2010 kello 03:11 | Suora linkki kommenttiin

    Jaakko X

    Tosi paljon kiitoksia palautteestasi. Minusta sinun vapaa kuvauksesi siitä minkälaisena pelastusteologia on sinulle välittynyt on varsin elävän ja tutun tuntuinen. Tällaiaset kuvaukset ovat tärkeitä, koska ne kertovat siitä minkälaisena viesti on mennyt perille.
    Jossain tulevaisuudessa aion kirjoittaa artikkelin, jonka otsikko on ”Pelasta meidät pelstukselta” Haluatko osallistua sen tekemiseen?

  4. Jaakko X
    Kirjoitettu helmikuu 1, 2010 kello 23:08 | Suora linkki kommenttiin

    Jos voin jotenkin auttaa artikkelinteossa, teen sen mielelläni. Ainakin kommenttejani saa siteerata vapaasti.

  5. Kirjoitettu marraskuu 19, 2010 kello 03:46 | Suora linkki kommenttiin

    Kiitos taas kommenteista. Jatkan dialogia kirjoittamalla uusia artikkeleita. Vuoden pimein aika on minun kirjoittamisaikani. Nyt talo on ihmisistä vähän hiljaisempi ja kun olen saanut unelmieni kiviuunin valmiiksi terassin kylkeen, alan taas keskittyä tutkimiseen ja kirjoittamiseen. Jos haluat auttaa minua siinä eteenpäin kirjatoiveeni löytyvät täältä: http://www.amazon.com/wishlist/1JTM52S47TAUG/ref=cm_pdp_edit_image_submit_ok_wl
    Ei minulla eikä meillä ole varaa läheskään kaikkia noita ostaa. Kun olen ne hyödyntänyt kirjat siirtyvät Ystävyyden Majatalon kirjastoon kaikkien yhteiseen käyttöön. Lempeää talvea toivon kaikille.

Kommentoi

Sähköpostisi tulee aina pysymään salassa, emmekä näytä sitä julkisesti. Pakolliset kentät ovat merkitty *

* *

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • Salla sanoi 2 kuukautta sitten:
      https://forums.catholic.com/showthread.php?t=89182 New Catholic Encyclopedia (2003): “Mortification. The deliberate restraint that one places on na... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 2 kuukautta sitten:
      Aamen tuohon mitä sanot! Pseudo-Dionysioksen määrittelemän klassisen kolmi-vaiheisen tai -tasoisen matkan purgatio oli puhdistumisvaihe ja kiira... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Daniel Nylund sanoi 3 kuukautta sitten:
      ”Tästä näkökulmasta Lutherin anselmilaispohjainen ajatus on helpotus: jos pahuus vaatii sovituksen rankaisemalla, se rankaisu ja viha on jo kohd... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Jannu sanoi 3 kuukautta sitten:
      Tässä hauska marssilaulu USA:n merijalkaväeltä: "One, two, three, four, every night we pray for war! Five, six, seven, eight, rape, kill, muti... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 3 kuukautta sitten:
      Tuomas Akvinolaisen legitimoima erottelu ajallisista ja iankaikkisista rangaistuksista, mikä erottelu on edelleen voimassa katolisessa ajattelussa, o... Lutherin väkivaltainen Jumala

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0186013