« »

Haudasta se alkoi

0 kommenttia Kirjoitettu tammikuu 30, 2010 Muokattu tammikuu 10, 2016

Hauta on ensimmäinen ihmisen rakentama monumentti. Se rakennettiin sijaisuhrille, ensimmäiselle todelliselle merkityksen antajalle. Ei ole kulttuuria ilman hautaa, eikä hautaa ilman kulttuuria.

Rene Girard[1]

Kuollut uhri oli luultavasti ensimmäinen objekti, joka jäi edustamaan jotain hänen tappajiensa mieleen. Ruumis ei ollut enää vain vaistonvaraisen huomion kohde. Eläin suhtautuu ruumiiseen ravinnon lähteenä, voitettuna vihollisena tai menetettynä kumppanina. Ensimmäisen lynkkauksen uhri muuttui paljon enemmäksi. Se oli merkki jostain uhkaavasta.[2] Se oli näkymättömien voimien representaatio. Sitä ei sopinut käsitellä miten vain. Se oli säästettävä. Se oli muistettava. Siksi se oli haudattava. Sitä ympäröivä tila oli pakko rajata. Sen sisäpuolella oli jotain pelottavaa ja pyhää, suojeltavaa ja pyhitettävää. Sitä ei saanut lähestyä varomattomasti, eikä sitä saanut kuka tahansa koskea. Vaikka uhri oli kuollut, hän oli jollakin merkillisellä tavalla elävä. Ehkä hän oli vain valekuollut. Ehkä hän pian tulisi takaisin jossain muodossa.

Tapetun uhrin ruumiista tuli ensimmäinen pyhä objekti, jonka kautta vähitellen kehittyi itsestään ja toisesta tietoinen ihminen. Uhri on itsetietoisuuden ja pyhätietoisuuden alkulähde. Profaanin ja pyhän väliin syntyi monen tabun suojelema ehdoton juopa, ylittämätön kuilu. Sen toisella puolella oli riitaa ja rauhaa tuottavia pelottavia voimia, Jumalia, jotka vaativat lisää uhreja pysyäkseen ihmisiä kohtaan suopeina.

Girardin kuvaus ensimmäisen pyhän synnystä, on samalla kuvausta symbolisen ajattelun synnystä ja sitä vastaavan kielen alkukehityksestä. Cesáreo Bandera sanoo: ”Jos Durkeimin mukaan sosiaalisuus on pyhän sielu, niin Girardin mukaan pyhä on kaiken sosiaalisuuden sielu.” Väkivaltainen pyhä ohjasi kaikkien pienten ja suurten kulttuurien syntyä ja kehitystä. Vähitellen rituaaliseksi muuttuva alkumurhan konkreettinen tai symbolinen toisto oli jokaisen kulttuurin yhdistävä ja koossa pitävä voima.

Ensimmäinen hauta oli luultavasti kiviröykkiö, jonka alle oli haudattu sijaisuhri – kivitetyn ihmisen kuolinpaikka. Kiviröykkiöt muuttuivat vähitellen symmetrisemmiksi ja suuremmiksi, kunnes niistä tuli maailman suurimmat pyramidiset kivirakennelmat. Haudat muuttuivat uhrialttareiksi ja temppeleiksi, paikoiksi joissa ihmeitä tekevä alkumurha säännöllisin väliajoin toistettiin, jotta yhteisö ei enää koskaan ajautuisi oman tuhonsa partaalle.

Jokaisen kulttuurin aakkoset löytyvät tästä kaksinkertaisesta transferenssista. Sen tavaaminen on niiden merkitysten tutkimista, joita yhteisöt ovat antaneet väkivaltansa uhreille ja heidän kauttaan kaikille muillekin asioille ja ilmiöille.[3]

Kulttuuri sai alkunsa ensimmäisestä uhrista, tai käyttääkseni Johanneksen sanoja “karitsasta joka on teurastettu maailman perustamisesta asti.”[4] Johannes ja muut evankeliumien kirjoittajat tunnistivat Jeesuksessa ensimmäisen väkivallattoman pyhän, Jumalan ja ihmisen pojan, jonka ihmiset olivat syntipukeissaan teurastaneet kulttuuriensa perustamisesta asti.

Kun Girard hyväksyttiin Ranskan akatemiaan, Michel Serres päätti juhlapuheensa kuvaamalla pyhyyttä, joka ei enää ole liitossa väkivallan kanssa:

”Pyhä yhdistää rakkauden ja totuuden… Me puhumme totuutta vain rakastaessamme viattomasti. Me emme löydä emmekä tuota mitään jos emme tule pyhiksi.”[5]

Aika hurjaa puhetta ranskalaisen humanismin ja ateismin pääkallopaikalta.


[1] Girard René. Things Hidden Since the Foundation of the World. s. 83.

[2] Hamerton-Kelly Robert G The Gospel & the Sacred. s. 141.

[3] Girard René. Things Hidden. s.141.

[4] Ilm 13:8. Uuusi kirkkoraamattu sanoo: “Kaikki maan asukkaat kumartavat sitä – kaikki ne, joiden nimi ei maailman luomisesta alkaen ole ollut kirjoitettuna teurastetun Karitsan elämänkirjaan.”

Edellinen käännös sanoo: “Jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.”

Kääntäjien vaikeus on ilmeisesti ollut päätellä viittaako “maailman perustaminen” tai “luominen” kirjoittamiseen vai teurastamiseen.

[5] Serres Michel. Receiving Rene Girard into the Académie Française. Goodhart Sandor, Jorgensen Jorgen, Ryba Tom, Williams James toimittajat. For Rene Girard. Essays in Friendship and in Truth. Michigan Stater University Press. 2009. s. 16.

Avainsanat: , , , , , , , , , ,
« »

Kommentoi

Sähköpostisi tulee aina pysymään salassa, emmekä näytä sitä julkisesti. Pakolliset kentät ovat merkitty *

* *

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • Salla sanoi 3 kuukautta sitten:
      https://forums.catholic.com/showthread.php?t=89182 New Catholic Encyclopedia (2003): “Mortification. The deliberate restraint that one places on na... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 3 kuukautta sitten:
      Aamen tuohon mitä sanot! Pseudo-Dionysioksen määrittelemän klassisen kolmi-vaiheisen tai -tasoisen matkan purgatio oli puhdistumisvaihe ja kiira... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Daniel Nylund sanoi 3 kuukautta sitten:
      ”Tästä näkökulmasta Lutherin anselmilaispohjainen ajatus on helpotus: jos pahuus vaatii sovituksen rankaisemalla, se rankaisu ja viha on jo kohd... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Jannu sanoi 3 kuukautta sitten:
      Tässä hauska marssilaulu USA:n merijalkaväeltä: "One, two, three, four, every night we pray for war! Five, six, seven, eight, rape, kill, muti... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 3 kuukautta sitten:
      Tuomas Akvinolaisen legitimoima erottelu ajallisista ja iankaikkisista rangaistuksista, mikä erottelu on edelleen voimassa katolisessa ajattelussa, o... Lutherin väkivaltainen Jumala

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0186408