« »

Oikeuden edessä

0 kommenttia Kirjoitettu maaliskuu 31, 2010 Muokattu tammikuu 10, 2016

Aamuun mennessä sana Jeesuksen vangitsemisesta oli jo levinnyt. Kenen tahansa pidätys suuren juhlan aikana olisi herättänyt huomiota. Se, että vangittu mies kuului olevan jonkinlainen profeetta tai jopa messias, herätti poikkeuksellista levottomuutta. Useimpien mielissä kysymys vangin messiaanisuudesta oli saman tien ratkaistu. Oikea Messias ei missään tapauksessa antautuisi vangiksi. Parempi siis oli että siivosivat kansan kiihottajan pois juhlia vaarantamasta. Roomalaisia ei pitänyt lähteä provosoimaan näin tärkeän juhlan aikana. Jokainen halusi päästä ehjin nahoin takaisin kotiinsa.

Heti aamulla ylipapit pitivät neuvottelun vanhimpien ja lainopettajien kanssa, ja sitten neuvosto teki päätöksen:[1]

Kaikki neljä todistajaa ovat yksimielisiä siitä, että neuvosto piti aamun valjettua vielä toisen kokouksen. Se oli ilmeisesti virallisempi ja muodollisesti päätösvaltaisempi kuin yöllä pidetty istunto. Suurin osa kuulusteluista, ja ainakin epämuodolliset johtopäätökset niistä, oli kuitenkin tehty jo yöllä. Nyt piti vain hioa yhteisiä perusteluja joiden pohjalta prokuraattorille voitaisiin tehdä yhteinen suositus tuomiosta.

Kokouksesta puuttui ainakin yksi neuvoston jäsen. Sillä aikaa kun muu papisto oli vetäytynyt muutaman tunnin yölevolle, yksi heistä oli Pietarin lailla jäänyt valvomaan. Hän ei saanut unta. Kaiken näkemänsä ja kuulemansa pohjalta hän oli aamuyön hiljaisina tunteina tehnyt elämänsä ehkä pelottavimman ratkaisun. Hän oli päättänyt, ettei enää halunnut yhtyä neuvoston tuomioihin, eikä millään tavoin osallistua sen toimiin. Jeesuksen julkiseksi puolustajaksi hänestä ei ollut. Sellainen olisi ollut sulaa hulluutta. Ahdistuneena ja sisäisesti ristiriitaisena hän vain vetäytyi syrjään ylimystön hehkuvasta yksimielisyydestä. Hänen nimensä oli Joosef, Arimatian kaupungista.[2] Hänellä ei sinä yönä ollut ainuttakaan ymmärtäjää.

Joosefin kollegat sen sijaan ymmärsivät toisiaan erinomaisesti. Tänä aamuna he olivat entistäkin määrätietoisempia. Asia oli viipymättä hoidettava loppuun. Jeesus oli saatava tuomiolle ennen kuin joku uusi käänne provosoisi levottomuuksia kansan joukossa. Kaifas piti huolen siitä, että aloite pysyisi korkeimman johdon käsissä.


[1] Mark 15:1-5. Matt 27:11-14. Luuk 23:2-5. Joh 18:29-38.

[2] Luuk 23:50.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

Kommentoi

Sähköpostisi tulee aina pysymään salassa, emmekä näytä sitä julkisesti. Pakolliset kentät ovat merkitty *

* *

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • Ribaldinho sanoi 2 päivää sitten:
      Oma vapautumisen helvettiuskosta, tuosta ihmiskunnan väkivaltaisimmasta ja sadistisimmasta myytistä tapahtui vasta 2-3 vuotta sitten. Miksi siihen m... Fariseukset ihmiskunnan peilinä
    • Greta sanoi 2 viikkoa sitten:
      C. Baxter Krueger tulkitsee pitkänperjantain tapahtumat seuraavasti: "We crucified Jesus. Nothing could be more clear. The wrath poured out on Calv... Ihmisen uhri
    • Ribaldinho sanoi 2 viikkoa sitten:
      Joku kirjoitti jotenkin, että "kun poltat miljoonia ihmisiä uuneissa tapettuasi heidät ensiksi kaasukammiossa, olet sosiopaatti, mutta kun kärist... Fariseukset ihmiskunnan peilinä
    • Daniel Nylund sanoi 3 viikkoa sitten:
      Seuraavassa joitakin vanhoja palauttteita ajalta, jolloin tämä artikkeli oli vielä monessa osassa: Raili Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi ku... Pitkä perjantai
    • Jaakko K sanoi 4 viikkoa sitten:
      Katson, että vastasit riittävällä perustellisuudella yhdeksän vuotta sitten blogisi kommenttiosioon linkittämääni Steven Pinkerin TED-puheesee... 16.7 Uhritietoisuuden aika

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0233005