Herodes ei siis päästänyt Pilatusta pälkähästä. Pilatuksen täytyisi itse tehdä muodollinen päätös Jeesuksen kohtalosta. Se että Herodes oli omasta kaapistaan uhrannut yhden kuninkaallisen viittan Jeesuksen verisille harteille, kertoi hänen yhtyneen papiston syytteisiin: ”Hoida sinä tämä pellekuningas, sillä ainoalla tavalla, jolla todellisen vallan uhmaajat hoidetaan.”
Tämä rohkaisi Pilatusta. Ainakaan juutalaisten varttikuninkaasta ei tulisi olemaan mitään haittaa, ratkaisi hän tämän ongelman millä tavalla tahansa.
Tässä vaiheessa neuvotteluja ei enää käyty vain Pilatuksen ja papiston välillä. Kansa oli pitkän yön jälkeen herännyt uniltaan ja kokoontui kasvavana joukkona seuraamaan tapahtumia. Tästä eteenpäin koeteltaisiin Pilatuksen ja papiston kykyä johtaa kansaa. Kiihottuneen massan kanssa ei voinut käydä monimutkaisia neuvotteluja. Heille kelpasi vain yksinkertaiset ratkaisut.
Papistolla oli tietenkin ylivoimainen etu, koska kyseessä oli heidän kotijoukoistaan. Pilatuksella oli pitkä ja turhauttava kokemus niiden hallitsemisesta. Aina hän oli uskonut, että pitäisi vain löytää oikea juoni, se yksi kansaan vetoava naru, josta vetää. Hän ei koskaan löytänyt sitä.
Jeesus ei osallistunut siihen peliin lainkaan. Hän ei kertaakaan yrittänyt vedota massoihin tai manipuloida heidän tunteitaan. Siinä mielessä hän ei koskaan ollut mikään kansanjohtaja. Puhuessaan joukoille Jeesus puhui aina yksilöille. Hän yritti houkutella yhden ihmisen kerrallaan ulos joukosta harkitsemaan asioita itsekseen. Nyt Jeesuksen eteen tiivistyi niin vahvasti manipuloitu joukkohenki, että siitä oli enää turhaa tavoitella vastuullista ja täyspäistä yksilötietoisuutta.
Pilatus luotti roomalaiseen puhekoulutukseensa. Hän uskoi taas kerran voivansa puheellaan rauhoittaa kansan, ja löytää ratkaisu, joka tyydyttäisi kaikkia. Hän piti tämä oikeudenkäynnin pisimmän puheen:
Pilatus kutsui koolle ylipapit, hallitusmiehet ja kansan ja sanoi heille: ’Te toitte tämän miehen minun eteeni väittäen häntä kansan villitsijäksi. Olen nyt teidän läsnä ollessanne kuulustellut häntä, mutta en ole havainnut hänen syyllistyneen mihinkään, mistä te häntä syytätte. Ei liioin Herodes, sillä hän lähetti miehen takaisin meidän eteemme. Ei hän ole tehnyt mitään, mistä seuraisi kuolemantuomio. Minä päästän hänet vapaaksi, kunhan ensin olen antanut kurittaa häntä.’ [Hänen näet täytyi aina juhlan aikana päästää heille joku vanki vapaaksi.][1]
Herodes ei ollut tapattanut Jeesusta. Pilatus yritti käyttää sitä argumenttina Jeesuksen viattomuuden puolesta. Se oli aika heikko, ja ilmeisen vääristelevä manipulaatioyritys. Jos Herodes olisi pitänyt Jeesusta viattomana tai jostain muusta syystä halunnut säästää hänen henkensä, Jeesus olisi palautettu kahleista vapaana ja kunniallisesti pukeutuneena. Kansan oli helppo nähdä tällaisen hämäyksen lävitse. Tietenkin Herodeskin halusi Jeesuksen kuolevan. Hän oli kuitenkin Pilatuksen reviirillä. Ei täällä ollut soveliasta esiintyä koko valtakunnan hallitsijana.
Pilatus yritti vedota myös syyllisyysväitteiden hataruuteen. Jeesuksen syyllisyydestä oli liian vähän näyttöä. Toisaalta Jeesuksen syyttömyyskin jäi vahvistamatta, eikä Jeesus millään tavalla auttanut puolustuksen rakentamisessa. Jeesus oli syyllinen, kunnes toisin todistettaisiin.
Kun Pilatuksen argumentit eivät riittäneet, hän turvautui pelkkään arvovaltaan. Minä päästän hänet vapaaksi, kunhan ensin olen antanut kurittaa häntä. Niin mahtipontisesti kuin mahdollista hän julisti tuomion, jonka oletti riittävän kansalle. Kuritustuomio oli julkinen ja niin ankara, että sekin saattoi vahingossa päättyä kuolemaan. Pilatus arveli, että viittä vaille tappava tuomio riittäisi tyydyttämään palatsin pihalle kerääntyneen vihaisen joukon.
Pilatus saattoi salaa toivoa, että kerrankin voisi voittaa kansan suosion papiston arvovallan kustannuksella. Olihan suuri joukko pyhiinvaeltajia melkein huudattanut Jeesuksen kuninkaakseen kun tämä tuli kaupunkiin. Ehkä Jeesuksella sittenkin oli tarpeeksi paljon salaista kansansuosiota. Sitä ruokkimalla Pilatus voisi kerrankin nolata tuota uskonnollista aatelistoa, jonka vaikutusvaltaa hän oli katkerasti kadehtinut keisarillisen komennuksensa alusta asti. Sellaisesta hetkestä hän voisi ylpeillen kertoa lapsenlapsilleen. Se tekisi hänestä legendan.
Pilatus oli väärässä:
Silloin kaikki huusivat yhteen ääneen: ’Kuolema sille miehelle![2]
[1] Luuk 23:13-17.
[2] Luuk 23:18.
