« »

Barabbas

1 kommentti Kirjoitettu huhtikuu 6, 2010 Muokattu tammikuu 10, 2016

Juhlan aikana maaherra aina päästi vapaaksi yhden vangin, sen jota kansa pyysi.[1]

Roomalaiset olivat perineet kreikkalaisilta tavan armahtaa rikollisia suurten uskonnollisten juhlien aikana.[2] Pilatus oli ilmeisesti tehnyt siitä oman sovellutuksensa Juudeaan. Hän käytti vuoden suurinta juhlaa hyväkseen ottaakseen lukemaa kansan poliittisesta kompassista. Hänelle oli tärkeää nähdä kansan suhtautuminen vapautettuun poliittiseen vankiin. Kapinoitsijan vapaaksi huutaminen olisi huolestuttava merkki.

Kansa olisi tuskin välittänyt tavallisen ryövärin kohtalosta. Poliittisen kapinoitsijan vapauttaminen oli aivan toista luokkaa. Jos he pystyisivät vaikuttamaan sellaiseen tuomioon pelkästään huutamalla, se olisi huikea selkävoitto Pilatuksesta.

Sillä kertaa oli vangittuna kapinoitsijoita, jotka kapinan aikana olivat tehneet murhan. Heidän joukossaan oli Barabbas-niminen mies. Pilatuksen luo kerääntyi nyt väkijoukko, joka pyysi häntä tekemään niin kuin hänen tapansa oli.[3]

Pilatus toi Jeesuksen vaihtoehdoksi juutalaisen nationalistin, murhasta tuomitun kapinoitsijan. Barabbas näytti kertomuksen yksinäiseltä sudelta ja rohkealta yksilöltä. Saattoi ollakin. Samalla hän oli myös uskonnollisen kansalliskiihkon synnyttämän joukkohengen tuote. Hän kuului luultavasti tikarimiehiksi (sicarii) kutsuttuun ryhmään, joka oli erikoistunut poliittisiin salamurhiin.[4] Barabbaassa henkilöityi juutalaisten katkeruus valloittajia vastaan. Silti vain pieni osa kansasta oli kannattanut hänen kaltaistensa toimintaa. Hekin olivat tehneet sen salaa. Monet kannattivat vain passiivista vastarintaa. Kolmannet halusivat avointa yhteistyötä Roomalaisten kanssa. Heille se merkitsi taloudellisia etuisuuksia ja hyviä virkoja.

Jeesus ei selkeästi sopinut mihinkään näistä kategorioista. Hänen opetuksensa oli monissa ratkaisevissa kysymyksissä ollut liian arvoituksellista. Häntä oli vaikea sijoittaa poliittiselle kartalle. Hänen suhteensa kaikenlaisiin valtoihin ja voimiin oli ollut avoimen haastava. Silti häntä oli vaikea syyttää selkeästä kapinasta ketään vastaan. Epämääräisesti epäiltynä hän kuitenkin sopi kaikkia ryhmiä hetkeksi yhdistäväksi syntipukiksi.

Tähän episodiin kuuluu mielenkiintoinen yksityiskohta: arameankielinen nimi Barabbas tarkoittaa Isän Poika. Jotkut vanhat käsikirjoitukset kertovat hänen etunimensä olleen Jeesus, joka oli siihen aikaan aika tavallinen nimi.[5] Oli nimi jälkeenpäin keksitty tai ei, sen teologinen ironia on selvä. [6] Kansan valittavana oli siis kaksi bar abbaa, isän poikaa, kahden vaihtoehtoisen perinnön kantajaa. Barabbaalla oli selkeästi pyhitetyt syyt väkivallalleen. Hänellä oli vahvasti etniset, kansalliset ja uskonnolliset arvot, jotka olivat velvoittaneet häntä väkivaltaiseen kapinaan. Hänen pyhä kutsumuksensa oli kostaa rakkaillensa aiheutettu kärsimys, välittämättä siitä, että tulisi sen kautta vihollistensa kaltaiseksi. Barabbas oli kaikkien kansojen ja etnisten ryhmien sankarihahmon arkkityyppi. Hän on kaikkien niiden isien poika, joiden salattu innoituksen lähde, esikuva ja malli, oli vihollisen väkivaltaisuudessa. Vaikka Barabbas joutuisi vihollisensa tappamaksi, hän tulisi esimerkillään siirtämään pyhitetyn väkivallan perinnettä seuraajilleen ja jälkeläisilleen. Hänen uhriudestaan tulisi seuraavia sukupolvia velvoittava esimerkki. Hänen haudallaan vannottaisiin ikuista kostoa roomalaisille.

Jeesus oli monella tapaa tehnyt selväksi, ettei uskonut oman isänsä väkivaltaisuuteen. Siksi hän oli eri tavoin sanoutunut irti Juutalaiseen perintöön liittyvästä Jahven väkivaltaisuudesta. Hänellä ei ollut mitään lojaalisuusvelvoitteita väkivaltaiselle pyhälle. Hänen Abbansa ei sallinut minkäänlaisen väkivallan pyhittämisen.

On sääli että jotkut tulkitsevat Jeesuksen viittaukset Taivaalliseen Isään vain väkivaltaisen patriarkaalisuuden tukemisena. Juuri niitä valtarakenteita Jeesus oli toiminnallaan ja opetuksellaan purkanut. todellinen luonne on täysin päinvastainen. Tunnustautumalla Taivaallisen Isän lapseksi Jeesus oli sanoutunut irti kaikkien maallisten isien vaatimasta väkivaltaisesta perinnöstä. Jeesuksen Abba ei ollut millään lailla väkivaltainen tai alistava. Jeesuksen seuraaminen merkitsi irtautumista patriarkkojen, patrioottien ja patruunoiden väkivaltaisista velvoitteista, joiden varassa koko kulttuuri oli pysynyt pystyssä. Kaikki myöhempi kristikunnassa harjoitettu vetoaminen “isälliseen” auktoriteettiin on sen vallan käyttämistä, jota Jeesus elämällään, opetuksellaan ja kuolemallaan asetti kyseenalaiseksi.[7]

Pilatus antoi kansan valittavaksi kahden erilaisen isän poikaa: Valheilla pyhitetyn väkivallan isä, joka on hallinnut ihmiskuntaa maan perustamisesta asti. Sen edustaja oli tilanteessa Barabbas. Toinen oli Taivaallisen Isän Poika, joka oli tullut avaamaan ihmiskunnan silmät näkemään mytologiset valheensa ja niihin piilotetun väkivallan. Tässä tilanteessa kenenkään silmät eivät kuitenkaan avautuneet. Väkivallan pyörät jauhoivat vanhalla rutiinilla alleen Jeesuksen edustaman vaihtoehdon.

Jos joku voi sanoa, että Jeesus kuoli hänen puolestaan, niin se oli Barabbas. Jeesuksen kuolema pelasti Barabbaan.


[1] Mark 15:6.

[2] Gordon Thomas. The Trial. London. Bantman. 1987. s. 219, 219.

[3] Mark 15:7, 8.

[4] Myers Ched. Binding the Strong Man. A Political Reading of Marks Story of Jesus. Orbis Books. Maryknoll. New York. 2002. s. 380, 381.

[5] Saattaa olla että nimi on koettu myöhemmin niin shokeeraavana ja kiusallisena että Barabbaab etunimi on siksi jätetty useimmissa käsikirjoituksissa pois. Toisaalta juuri tämä kiusallisuus toimii argumenttina myös kertomuksen historiallisuuden puolesta. On vaikea kuvitella mitään apologeettista syytä miksi tällainen tarina olisi keksitty. Bovon Franqois. The Last Days of Jesus. Westminister John Knox Press. Louisville. London. 2006. s. 49.

[6] Gil Bailie. Violence Unveiled. s. 223.

[7] Gil Bailie. Violence Unveiled. s. 225. Patriarkaalisuudesta ja autoritaarisuudesta vihdoin “vapautunut” postmoderni sukupolvi on yhä hukassa oman ja lastensa väkivaltaisuuden kanssa. Miten olla isä, joka kieltäytyy väkivallasta, mutta osaa silti tulla toimeen oman ja lastensa suuttumusten kanssa?

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

1 Kommentti

  1. Ollitapio P.
    Kirjoitettu huhtikuu 8, 2010 kello 03:18 | Suora linkki kommenttiin

    Barabbas taisteli kodin,uskonnon ja isänmaan puolesta isiltä perittyjen tapojen ja isien perinnäissääntöjen mukaisesti. Mooseksen laissa oli myönnytyksiä ihmisten sydämen kovuudelle,jotta suurempi paha voitettaisiin pienemmällä pahalla. Mutta aseteknologian kehitys on johtanut sellaisiin kauhun aseisiin,että nyt sota uhkaa kansan elämän jatkuvuutta. Kolmannessa maailmansodassa ei olisi ollut voittajia vaan pelkästään häviäjiä,joten toiminta aseistariisunnan ja maailmanrauhan puolesta on nyt välttämättömämpää kuin Kristuksen aikana. Suomessa sortokausina oli suomettarelaisten myöntyvyyslinja,nuorsuomalaisten perustuslaillinen vastarinta ja jääkärien väkivaltainen vastarinta,joilla kaikilla oli esikuva Jeesuksen ajan Israelissa. Jeesus kieltäytyi loppuun asti tekemästä tyhjäksi Hänen Isänsä käskyjä,jotka Hän kertoi Vuorisaarnassa. Ennemmin on toteltava Jumalaa kuin ihmistä. Mutta näiden kahden isän pojista minulla tulee mieleen,että entä koulukiusaaminen. Kumpi tuomitaan; kiusattu vai kiusaaja,jos kiusaaja vetoaa alaikäisyyteen ja kiusattu on pakotettu häpäisemään itsensä?

Kommentoi

Sähköpostisi tulee aina pysymään salassa, emmekä näytä sitä julkisesti. Pakolliset kentät ovat merkitty *

* *

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • Salla sanoi 2 kuukautta sitten:
      https://forums.catholic.com/showthread.php?t=89182 New Catholic Encyclopedia (2003): “Mortification. The deliberate restraint that one places on na... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 2 kuukautta sitten:
      Aamen tuohon mitä sanot! Pseudo-Dionysioksen määrittelemän klassisen kolmi-vaiheisen tai -tasoisen matkan purgatio oli puhdistumisvaihe ja kiira... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Daniel Nylund sanoi 2 kuukautta sitten:
      ”Tästä näkökulmasta Lutherin anselmilaispohjainen ajatus on helpotus: jos pahuus vaatii sovituksen rankaisemalla, se rankaisu ja viha on jo kohd... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Jannu sanoi 3 kuukautta sitten:
      Tässä hauska marssilaulu USA:n merijalkaväeltä: "One, two, three, four, every night we pray for war! Five, six, seven, eight, rape, kill, muti... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 3 kuukautta sitten:
      Tuomas Akvinolaisen legitimoima erottelu ajallisista ja iankaikkisista rangaistuksista, mikä erottelu on edelleen voimassa katolisessa ajattelussa, o... Lutherin väkivaltainen Jumala

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0185738