Uskonto varjelee meitä väkivallalta ja väkivalta etsii itselleen suojapaikkaa uskonnosta.
René Girard[1]
Girardin mukaan uhrirituaali edellyttää perusteellista sosiologista ja teologista väärinkäsitystä. Uhraajien ei pidä ymmärtää uhraamisen historiallista taustaa eikä uhrin todellista merkitystä omalle yhteisölle. Heidän pitää uskoa, että rituaali on jumalten sanelema ja uhri on tarpeellinen vain heille. Tätä väärinkäsitystä varten myytit ovat olemassa.[2] Ne ylläpitävät ihmisten pelonsekaista kunnioitusta uhreja vaativia jumalia kohtaan.
Myytti toimii rituaalin kehystarinana ja antaa perusteet uhraamisen säännölliselle toistolle. Myyttiset kertomukset ja selitykset muuttavat uhraamisen kaikkien silmissä hyveelliseksi ja pyhäksi velvollisuudeksi johon kaikkien pitää osallistua ja jonka oikeutusta ei voi epäillä ilman kohtalokkaita seurauksia.
Myytin kautta rituaalisen väkivallan kulloinkin vallitseva muoto pyhittyy. Se antaa dramaattisen sisällön ja merkityksen tapahtumalle, joka muuten vaikuttaisi mielettömältä murhalta. Myytti onkin murhaajien luoma narratiivinen valhe, jonka valossa jokainen yhteisön jäsen “ymmärtää” mistä on kysymys, kun seuraavan uhrin vuoro tulee.
Myytti on rituaalien ja tabujen kerronnallinen versio. Yhdessä ne muodostavat yhteisöllisen identiteetin ytimen. Rituaalien ja myyttien kautta jokainen tunnistaa paikkansa yhteisössä.
Yksilömoraalisesta näkökulmasta katsottuna voimme nähdä kuinka Vanhassa Testamentissa Aabraham oli aikeissa murhata poikansa Iisakin. Sellainen tarina kansankunnan isästä kauhistuttaa meitä, mutta silloin vallalla ollut uhrikulttinen myytti pystyi sumentamaan jopa perheen sisällä tapahtuvan väkivallan todelliset kasvot.
Tässä kertomuksessa ihmisuhri korvautui eläimellä, mutta uhraamisen myyttinen kytkentä Jumalan hyvään tahtoon pysyi melkein samana vielä pitkään. Uhraaminen nähtiin elämän tuojana eikä kuoleman tuottamisena. Uhrikultissa murha tai tappo ei ole koskaan juuri sitä itseään.
Veren voima
Myyttien ohjaama mieli ei osannut pitää uhraamista tappamisena tai edes välttämättömänä pahana. Myyttien ansiosta uhraamisesta tuli palvonnan muoto, hurskauden ilmentymä, pyhä riitti. Veressä oli pelottavan pelastavaa voimaa.
Myytit ovat menneen maailman pelastuskertomuksia. Ne ovat pelastaneet yhteisön sen omalta väkivallalta siirtämällä sen tuonpuoleiseen maailmaan. Myytit pelastivat yhteisön myös itsetuhoiselta väkivallalta kanavoimalla se sijaisuhriin. Mytologinen uskonnollisuus on ollut tärkeä tekijä kulttuurin kehityksessä, kauhun tasapainon säilyttämisessä ja väkivallan rajaamisessa syntipukkeihin.
Myytit eivät ole tietoisia valheita, eivätkä ne sisällä suunniteltuja salakoodeja. Kyky lukea niitä voi olla samoista syistä vaikeaa, kuin kyky nähdä syntipukkimekanismin jäänteet omassa psyykessä ja arjessa.
Girard on teoriallaan tuonut haasteellisen ja suorastaan provokatiivisen lisän myyttien tutkimukseen. Jos hänen johtopäätöksensä pitävät lähestulkoonkaan paikkansa, kulttuuriantropologia on saattanut saada uuden tulkinnallisen avaimen, jonka avulla kansantarustojen aarteet voivat avautua myös ikkunoina ihmiskunnan esihistoriaan. Myytit eivät ehkä olekaan historiasta täysin vapautettuja mielikuvitustarinoita, vaan tärkeitä kosketuskohtia väkivaltaiseen uskontohistoriaamme.
Olisi mielenkiintoista soveltaa Girardin teoriaa myös Kalevalaan.
[1] Girard René. Violence and the Sacred. s. 24.
[2] Girard René. Violence and the Sacred. John Hopkins University Press. Baltimore. 1997 s. 7.
Ilmeisesti Merlijn de Smit on artikkelissaan ”A Girardian Reading of the Kullervo Legend” tehnyt juuri näin. En ole lukenut artikkelia, joten en tiedä käsitteleekö hän Kalevalan girardilaisesti kiintoisaa loppua Marjatan Kristus-”puolukkalapsesta”, joka häätää Väinämöisen yhteisöstä, jotta tämä veisi mukanaan vanhan pakanuuden. Toisaalta, samainen Jeesus-lapsen figuuri on paljastanut uhriväkivallan mekanismin estämällä oman murhansa vetoamalla Väinämöisen syntymään – tätäkään ei tapettu, vaikka oli saanut alkunsa epäilyttävässä sikiämisessä.
Onkohan kellään kyseistä julkaisua minulle antaa tai myydä. En löydä sitä mistään. Netin kautta minulla ei ole pääsyä sivuille ilman salasanaa.
Minulla olisi antaa. Otan yhteyttä s-postitse.
Kiitos muuten upeasta blogista!