« »

Demytologisoinnin seuraukset

0 kommenttia Kirjoitettu helmikuu 4, 2011 Muokattu tammikuu 10, 2016

Myyttien dekonstruktio alkoi jo kreikkalaisten tragediatekstien kautta.[1] Vanha Testamentti jatkoi tätä prosessia, ja Uusi Testamentti riisui viimeisenkin verhon myytin ja todellisuuden väliltä. Entä sitten?

Väkivaltaa pyhittävien myyttien paljastuminen ei suinkaan poista väkivaltaa. Girardin mukaan vaikutus voi olla ja on aivan päinvastainen. Kun Raamatun valaisema kulttuuri on monen ”pyhän” ja ”oikeutetun” sodan kautta tullut tietoiseksi väkivallastaan, sotaa ei enää voi pyhittää Jumalan tahdolla, isänmaan kunnialla tai edes sodalla terroria vastaan. Tilalle voi kuitenkin tulla paljon alastomampi ja hillittömämpi väkivalta, joka saa energiansa pelkästään vastavuoroisesta vihasta. Sellainen viha ei ole tekopyhää, koska se ei selitä itseään eikä oikeuta itseään millään.[2] Kun väkivaltaa ei enää voi ritualisoida tai rationalisoida, siitä joko otetaan vastuuta ja sitä yritetään hillitä, tai sitten sitä harjoitetaan ilman sen kummempia selityksiä.[3]

Mikä tai kuka meidät pelastaa ikivanhoista väkivallan juurista ja loputtomasta luovuudesta joka keksii aina vain uusia väkivallan muotoja? Ehkä kysymys ei olekaan vain oivaltamisesta ja heräämisestä, vaan uuteen valtakuntaan syntymisestä?

Me ja meidän lapsemme kirjoitamme seuraavaa lukua kirjassa, jonka kaikki valmiit sivut ovat ihmisen verestä tahmeita. Minun sukupolveni on globalisoinut uhrien auttamisen ja kokenut ainutlaatuisen sarjan melkein väkivallattomia vallankumouksia. Sama sukupolvi on kehittänyt tappamisen tekniikkaa ja taloudellisen nujertamisen mekanismia ennennäkemättömän tehokkaiksi. Sekä hyvyys, että pahuus on lisääntynyt, kun myyttien valta on murtunut.

Nämä ovat vain alustavia kommentteja siitä miten Girard ymmärtää uskonnollisen perinteemme pyhiä tekstejä ja sen jälkeistä historiaamme. Tulevina vuosina tulen paneutumaan niihin perusteellisemmin.


[1] Wallace Mark & Smith Theophus. Editors. Curing Violence. Polebridge Press. California. 1994. s. 21.

[2] Girard René. Violence and the Sacred. s. 24, 25.

[3] Girard on tässä suhteessa varsin pessimistinen. Vaikka hän näkee hyvän ja pelastavan mimesiksen mahdollisena, hän näyttää uskovan väkivallan vain ruokkivan itseään apokalyptiseen loppuun asti. Palaan tähän suureen ja tärkeään kysymykseen myöhemmin.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

Kommentoi

Sähköpostisi tulee aina pysymään salassa, emmekä näytä sitä julkisesti. Pakolliset kentät ovat merkitty *

* *

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • Salla sanoi 2 kuukautta sitten:
      https://forums.catholic.com/showthread.php?t=89182 New Catholic Encyclopedia (2003): “Mortification. The deliberate restraint that one places on na... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 2 kuukautta sitten:
      Aamen tuohon mitä sanot! Pseudo-Dionysioksen määrittelemän klassisen kolmi-vaiheisen tai -tasoisen matkan purgatio oli puhdistumisvaihe ja kiira... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Daniel Nylund sanoi 3 kuukautta sitten:
      ”Tästä näkökulmasta Lutherin anselmilaispohjainen ajatus on helpotus: jos pahuus vaatii sovituksen rankaisemalla, se rankaisu ja viha on jo kohd... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Jannu sanoi 3 kuukautta sitten:
      Tässä hauska marssilaulu USA:n merijalkaväeltä: "One, two, three, four, every night we pray for war! Five, six, seven, eight, rape, kill, muti... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 3 kuukautta sitten:
      Tuomas Akvinolaisen legitimoima erottelu ajallisista ja iankaikkisista rangaistuksista, mikä erottelu on edelleen voimassa katolisessa ajattelussa, o... Lutherin väkivaltainen Jumala

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0186013