« »

Myyttinen miksi kysymys

0 kommenttia Kirjoitettu helmikuu 12, 2011 Muokattu tammikuu 10, 2016

Muistan tilanteen jossa väkivallan ja insestin uhri huokaisi osoitteettoman kysymyksen:

Miksi tämän piti tapahtua?

Myöhemmin hän kysyi:

Miksi Jumala on tehnyt tämän minulle?

Tällaiset kysymykset nousevat maisemista jossa Jumala nähdään vastuullisena kaikista ihmisen teoista. Siksi kaikilla hirvittävyyksillä täytyy pohjimmiltaan olla hyvä tarkoitus, Jumalan ihmeellinen tahto. Pitää vaan päästä selville Jumalan merkillisistä aivoituksista.

Tällaisen retoriikka tarttuu helposti väkivallan uhriksi jääneen ihmisen haavoitettuun sydännahkaan. Tällaiset kysymykset kuuluvat ikivanhaan mytologiseen henkeen, jonka ainoana tarkoituksena on piilottaa uhrilta se päivänselvä tosiasia, että joku ihminen on tehnyt hänelle pahaa. Tällaisten kysymysten kautta vastuu ihmisen pahuudesta lykätään nimettömän kohtalon tai selvästi nimetyn Jumalan piikkiin.

Kysymykset pitävät sisällään kaikille myyteille tyypillisiä valheita: Tämän piti tapahtua

Jumala teki tämän minulle.

Minä varmaan ansaitsen tämän.

Myyttisten valheiden vallassa oleva uhri ei kykene näkemään että näin ei todellakaan pitänyt tapahtua! Niin ei olisi koskaan saanut hänelle tehdä! Ei ole mitään salaperäisen hyvää syytä sille miksi lasta lyötiin tai miksi häntä käytettiin seksuaalisesti väärin. Se tapahtui, koska joku teki väärin!

Näillä maagisen imuvoimaisilla kysymyksillä on ihmeellinen voima estää uhria näkemästä vastuuta siellä missä se oikeasti on. Niiden ainoa tarkoitus on sitoa uhri rooliinsa ja vapauttaa väkivallan tekijä joutumasta vastuuseen. Ne ovat avuttomaan uhriuteen sidottujen ihmisten vääriä kysymyksiä vääriin osoitteisiin.

Mitä ikinä “hyviä” vastauksia näihin kysymyksiin löytyykään, ne pitävät sisällään samaa uhriutta vaativaa logiikkaa, jonka pohjalta aikanaan uhrattiin ihmisiä, jotta joltain vielä pahemmalta vältyttäisiin tai jotta jotain hyvää tapahtuisi.

Jos Saatana osaisi puhua totta, hänellä olisi selvä vastaus kysymykseen: Miksi tämä tapahtui minulle?

Se tapahtui, jotta sinä et enää koskaan uskaltaisi rakastaa ketään, etkä ikinä enää tohtisi luottaa kenenkään rakkauteen. Se tapahtui, jotta sinun sydämesi kuolisi ennen kuin lihasi on jälleen maaksi tullut. Se tapahtui, jotta sinä vihaisit itseäsi, muita ja Jumalaa koko surkean loppuelämäsi. Se tapahtui, jotta oppisit uskomaan, että ainoastaan koston kautta löytyy hyvitys ja ainoastaan väkivallan kautta löytyy voiman tuntua. Mitä osoitteettomampi ja moninkertaisempi kostosi on sitä parempi. Se tapahtui, jotta jokainen oppisi uskomaan, että väkivalta on universumin ensimmäinen ja viimeinen sana, ainoa laki, joka todella toimii ja voittaa.

En kuitenkaan lähtenyt väittelemään kysyjän kanssa, enkä mitätöimään hänen kysymyksiään. En myöskään ryhtynyt Jumalan puolustusasianajajaksi. Arkana ehdotin hänelle mahdottoman tuntuista roolinvaihtoa. Pyysin häntä vaihtamaan paikkaa, panemaan käden sydämelleen ja vastaamaan kysymyksiinsä Jumalan roolista käsin.

Jumalan roolissa hän oli pitkään vaiti ja katsoi kysyjää kasvavalla myötätunnolla, samalla kun kyyneleet alkoivat valua hänen poskilleen. Jälkeenpäin hän sanoi että mieleen kyllä tuli moniakin vastauksia, mutta kaikki tuntuivat vain jotenkin ulkoa opituilta, tyhjiltä tai suorastaan julmilta. Ainoa uskottavan tuntuinen Jumalan vastaus löytyi kyynelissä ja rakkaudellisessa katseessa.

Myytti oli purettu. Uhri oli nähnyt itsensä ja astunut itsensä rinnalle.

Olen nähnyt syntipukkien uhraamista lapsuudestani asti. Olen maistanut syntipukiksi joutumisen kaameutta. Olen jättäytynyt etäiseksi tarkkailijaksi, kun en ole uskaltanut puolustaa uhria. Olen tuntenut sen kiihkon, jolla syntipukki ajetaan ulos. Olen kokenut sen ihmeellisen rauhan, jonka syntipukin hylkääminen ja uhraaminen jättää jälkeensä.

Melkein kaikista rooleista jää toistamisen kiusaus. Muutaman toiston jälkeen seuraava kerta tuntuu jo kohtalolta, jolle ei enää mahda mitään. Väkivallan ikivanhat pyörteet ovat temmata minut mukaansa.

Vain yhdestä roolista jää toistamisen hiljainen kutsumus.  Jos kerran on nähnyt uhrin silmät, kuullut hänen äänensä ja uskaltanut häntä puolustaa, tietää mitä varten kannattaa elää.

Ja niinkuin yksi tämän artikkelin lukijoista muistutti: Jos on uhrina edes kerran tullut nähdyksi, kuulluksi ja jonkun puolustamaksi alkaa varovasti uskoa, että ehkä sittenkin kannattaa elää.

.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

Kommentoi

Sähköpostisi tulee aina pysymään salassa, emmekä näytä sitä julkisesti. Pakolliset kentät ovat merkitty *

* *

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • Salla sanoi 2 kuukautta sitten:
      https://forums.catholic.com/showthread.php?t=89182 New Catholic Encyclopedia (2003): “Mortification. The deliberate restraint that one places on na... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 2 kuukautta sitten:
      Aamen tuohon mitä sanot! Pseudo-Dionysioksen määrittelemän klassisen kolmi-vaiheisen tai -tasoisen matkan purgatio oli puhdistumisvaihe ja kiira... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Daniel Nylund sanoi 3 kuukautta sitten:
      ”Tästä näkökulmasta Lutherin anselmilaispohjainen ajatus on helpotus: jos pahuus vaatii sovituksen rankaisemalla, se rankaisu ja viha on jo kohd... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Jannu sanoi 3 kuukautta sitten:
      Tässä hauska marssilaulu USA:n merijalkaväeltä: "One, two, three, four, every night we pray for war! Five, six, seven, eight, rape, kill, muti... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 3 kuukautta sitten:
      Tuomas Akvinolaisen legitimoima erottelu ajallisista ja iankaikkisista rangaistuksista, mikä erottelu on edelleen voimassa katolisessa ajattelussa, o... Lutherin väkivaltainen Jumala

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0186013