« »

Uhri joka ei toiminut

1 kommentti Kirjoitettu helmikuu 9, 2011 Muokattu tammikuu 10, 2016

Uhri joka ei kelvannut

3. Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, 4. ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, 5. mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut.

Abelin esikoiskaritsat kelpasivat Jumalalle uhreiksi mutta Kainin tuomia maan hedelmiä Hän ei edes katsonut. Kummankin työ oli luultavasti yhtä raskasta. Tietenkin oikeudenmukainen Jumala suhtautuisi veljesten vaivannäköön tasavertaisesti.

Muistan jo lapsena miettineeni miksi Kainin viljat ja hedelmät eivät kelvanneet Jumalalle? Selittämätön syrjintä tuntui epäreilulta. Tietenkin esikoinen joutuu nieleskelemään sitä että vanhemmat joskus lellivät pienpiä. Tottakai vanhimman lapsen pitäisi sellaisissa tilanteissa olla ymmärtäväinen ja niellä kiukkunsa. Vanhemmathan tekivät niin vain päästääkseen helpommalla ja säästyäkseen nuoremman kiukutteluilta. Se että Jumalakin hemmmotteli pienempiä ei tuntunut lainkaan hyvältä ajatukselta. Mutta sellaisen ajatteleminen oli tietenkin pahaa. Pitää vain tyytyä osaansa, ettei vahingossa päätyisi murhaajaksi.

Isällä oli parempi selitys Jumalan käytökselle. Aikuisena huomasin että isä ei tässä suhteessa ollut mikään toisinajattelija. Jumala kelpuutti vain veriuhrit. Verettömän uhrin tuominen Jumalalle oli suorastaan röyhkeää. Eikö Kain todellakaan tajunnut ettei Jumalan kanssa voinut olla sovinnossa ilman veren vuodattamista?

Teksti itsessään ei kuitenkaan anna meille mitään perusteita tälle tulkinnalle. Raamatun kronologiassa tarina sijoittuu esijuutalaiseen alkuhistoriaan, aikaan ennen juutalaisia uhrisäädöksiä. Tässä vaiheessa Jumala ei vielä ole puhunut uhraamisesta mitään. Se vain esiintyy itsestään selvänä käytäntönä.

Teksti ei kuitenkaan anna mitään selitystä sille miksi Jumala katsoi suopeasti vain Abelin uhria. Ei se myöskään kerro minkälaisista merkeistä tämä suopeus näkyi, vaikka kuviteuissa Raamatuissa Kainin uhrisavu matelee maata pitkin, kun taas veriuhrista nouseva savu tavoittaa taivaan.

Uhri joka ei toiminut.

Jos Jumala ei näitä uhreja vaatinut eikä tarvinnut voimme kysyä kumpi uhri toimi veljesten kannalta paremmin. Kumpi uhri auttoi heitä tulemaan toimeen veljeskateuden ja siitä poikineen agression kanssa. Molemmat imitoivat toistensa halua päästä Jumalan suosioon ja tulivat sen takia toistensa kilpailijoiksi. Ehkä veljessopua uhkaavia riitoja oli ollut aikaisemminkin, mutta kun esikoinen hävisi nuoremmalle näin isossa ja keskeisessä asiassa, hän ei enää hallinnut agressiotaan.

Girardista mielenkiintoisinta on se että murhan teki nimenomaan se veljeksistä, jolla ei ollut veriuhria oman vihansa purkamiskanavana.[1] Jos kaikkien kansojen keskuudessa harjoitetun veriuhrin funktio todellakin on ollut yhteisöä uhkaavan agression kanavoiminen hallitussa muodossa sijaisuhriin, niin voidaan toki olettaa että veriuhrirituaalin puuttuminen madaltaa kynnystä toteuttaa veljesmurha. Entä jos tämä Raamatun ensimmäinen perhetragedia onkin intuitiivinen kertomus rituaalisen teurastuksen olennaisesta merkityksestä, ei niinkään Jumalalle, vaan ihmiselle itselleen?[2]

Kainin veretön uhri ei ainakaan sammuttanut hänen vihamielisyyttään. Poimimiensa maan hedelmien äärellä häntä poltti tappava tuli. Abel oli uhriaan varten sylipainissa tappanut useita lampaita nylkenyt ne ja tuonut rasvan alttarille poltettavaksi. Hänelle uhraaminen oli väkivaltaa vaativa hikinen urakka, johon oli helppo purkaa kaikenlaista kaunaa. Kainin uhri oli aika pienellä vaivalla pomittu maan hedelmä. Olkoonkin että maan viljely pitkän päälle oli varmasti yhtä raskasta kuin paimentolaisuus, niin maan hedelmien poimiminen ja uhraaminen ei tuottanut minkäänlaista katarssista. Siinä tuskin tuli edes hiki.

Uhri, joka ei vähennä ihmisten välistä kilpailua lisää sitä. Uhri, joka ei kanavoi kilpailun kiihottamaa vihamielisyyttä, tekee sen vain entistä intensiivisemmäksi.

Jos näin on voimme paremmin ymmärtää Jumalan antaman hyväksynnän Abelin veriuhrille:

”Jos sinun tässä kilpailussa pitää tappaa joku, niin tapa mieluummin lammas ja tuo vihasi sen kautta minulle. Ei siksi että minä tarvitsisin kuolleita lampaita, vaan siksi että minä rakastan eläviä ihmisiä.”

On tietenkin uskaliasta ja hävytöntäkin laittaa sanoja Jumalan suuhun. En vain löytänyt tehokkaampaa tapaa ilmaista arvaustani sille, mikä tekstissä jää arvoitukseksi. Abelin suorittama rituaalinen teurastus oli sosiaalisesti toimivampi, kuin Kainin tuoma veretön uhri.

Jos Kain olisi ottanut henkilökohtaisemman vastuun kateellisesta kilpailustaan ja siitä poikivasta väkivallan kiusauksesta, hänen hahmonsa olisi ollut aavistus siitä mitä Jeesus myöhemmin edusti. Mutta sen aika ei vielä ollut.

Antrpologisesti ajatellen Kainin yritys siirtyä veriuhrista verettömään uhraamiseen edusti liian varhaista ja pinnallista luopumista verisestä rituaalista. Sitä tarvittiin edelleen, koska sen tilalle ei vielä ollut tarpeeksi tiedostavaa moraalista vastuuta, joka olisi voinut pitää väkivallan yhtä hyvin hallinnassa kuin uhrikultti piti. Ehkä kainin rituaalinen innovaatio oli vailla syvyyttä ja eettistä tietoisuutta. Siksi se ei yksinkertaisesti toiminut.


[1] Girard. Violence and the Sacred… s.4.

[2] Bailie Gil. Violence Unveiled. s. 138–140.

« »

1 Kommentti

  1. Hawk
    Kirjoitettu maaliskuu 31, 2013 kello 20:52 | Suora linkki kommenttiin

    En oikein ymmärrä tällaista asioiden pyörittelyä ja arvailua tämän kohdan ympärillä. Uudesta testamentista löytyy aivan selvä selitys, miksi Abelin lahja oli Jumalalle arvokkaampi. Heprealaiskirje 11:4 ”Uskon vuoksi oli Abelin Jumalalle antama uhri Kainin uhria arvokkaampi. Koska Abel uskoi, hän sai vanhurskaudestaan todistuksen, kun Jumala otti vastaan hänen lahjansa, ja uskovana hän puhuu vielä kuoltuaankin.”

Kommentoi

Sähköpostisi tulee aina pysymään salassa, emmekä näytä sitä julkisesti. Pakolliset kentät ovat merkitty *

* *

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • Salla sanoi 2 viikkoa sitten:
      https://forums.catholic.com/showthread.php?t=89182 New Catholic Encyclopedia (2003): “Mortification. The deliberate restraint that one places on na... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 2 viikkoa sitten:
      Aamen tuohon mitä sanot! Pseudo-Dionysioksen määrittelemän klassisen kolmi-vaiheisen tai -tasoisen matkan purgatio oli puhdistumisvaihe ja kiira... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Daniel Nylund sanoi 2 viikkoa sitten:
      ”Tästä näkökulmasta Lutherin anselmilaispohjainen ajatus on helpotus: jos pahuus vaatii sovituksen rankaisemalla, se rankaisu ja viha on jo kohd... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Jannu sanoi 4 viikkoa sitten:
      Tässä hauska marssilaulu USA:n merijalkaväeltä: "One, two, three, four, every night we pray for war! Five, six, seven, eight, rape, kill, muti... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 4 viikkoa sitten:
      Tuomas Akvinolaisen legitimoima erottelu ajallisista ja iankaikkisista rangaistuksista, mikä erottelu on edelleen voimassa katolisessa ajattelussa, o... Lutherin väkivaltainen Jumala

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit