« »

Mooses

0 kommenttia Kirjoitettu maaliskuu 6, 2011 Muokattu tammikuu 10, 2016

Kymmenen käskyn antamisen jälkeen Mooses saneli kolme lukua[1] tarkentavia säädöksiä orjien asemasta, kuolemantuottamuksesta, murhasta, eläinten tuottamista vahingoista, varkauksista, neitsyen viettelemisestä, muukalaisten, köyhien, leskien ja orpojen suopeasta kohtelemisesta, koronkiskonnasta[2], sodan säännöistä, jne.

Kuuluisa silmä-silmästä ja hammas-hampaasta laki,[3] joka ehkä oli saanut vaikutteita Hammurabin laista, on mainettaan paljon parempi. Toisin kuin naapurikansojen lait, tämä laki rajoitti ja kohtuullisti kostoa. Rangaistus ei saanut ankaruudessaan ylittää aiheutettua vahinkoa.[4]

Jumala kuitenkin varasi itselleen paljon tuimempia kostamisen vapauksia. Hän lupasi tappaa sodalla kaikki, jotka kohtelisivat leskiä ja orpoja huonosti.[5] Mitä siitä vaikka seurauksena olisi entistä enemmän leskiä ja orpoja? Lempeimmätkin lait hän terävöitti julmilla uhkauksilla. Lain antajan ankara viha oli herkästi syttyvää laatua, eikä sitä yleensä voinut sammuttaa kuin verellä. Vaikka laki oli selkeästi moraalinen sisällöltään, se välittyi kansalle pyhän vihan ja rituaalisen kuolemanuhan alla. Pelkästä pyhän vuoren juuren koskettamisesta oli rangaistuksena välitön kuolema. Ei siis ole mikään ihme, että kansa vastasi yhteen ääneen: ”Me teemme kaiken, mitä Herra on käskenyt.” [6] Mitä muutakaan kukaan olisi uskaltanut sanoa?[7] Eihän siitä ollut kuin pari kuukautta, kun he olivat Egyptissä nähneet kuinka hirmuista on joutua tämän uuden ja tuntemattoman Jumalan hampaisiin.

Rituaalisia ohjeita laissa oli hämmästyttävän vähän. Mooseksen alkuperäinen visio Jumalasta ja hänen tahdostaan kansan suhteen oli moraalinen. Hän antoi kuitenkin jonkin verran myöten vanhalle uhrikultille. Sadonkorjuujuhlan lisäksi uhrijuhlia olisi vain kolme kertaa vuodessa. Alttareitakin piti edelleen rakentaa, mutta ei enää kivistä vaan maasta jonka erämaan tuulet vähitellen tasoittavat.[8] Kaikki viittasi siihen, että Mooses halusi siirtyä väkivaltaisuutta kanavoivista verirituaaleista moraalisen vastuunoton puolelle. Laki syntyi uhrikultin keskeltä. Näytti siltä, että Mooses halusi kirjoitetun lain kautta vähitellen sivuuttaa uhrikultin. Hän toi kansan uskonnollisuuteen sisäisen jännitteen, joka vuosisatoja myöhemmin oli puhkeava avoimeksi ja pysyväksi ristiriidaksi.[9] Ensimmäiset merkit tästä jännitteestä tulisivat ilmi jo ennen kuin laki oli edes kiveen hakattu.

Seuraavana aamuna Mooses rakensi vuoren juurelle yksinkertaisen alttarin. Hän lähetti nuoria miehiä uhraamaan yhteysuhreja ja teurastamaan härkiä. Puolet verestä Mooses valutti alttarille ja toisen puolen hän pani maljoihin. Sitten hän vielä kertaalleen luki muistiinpanoissaan olevan lakiluonnoksen ja kysyi toistamiseen, suostuisiko kansa tällaiseen liittoon näkymättömän Jumalan kanssa.[10]

Kansa sanoi: ”Me teemme kuuliaisesti kaiken, mitä Herra on käskenyt.”

Saatuaan kansan vahvistuksen Mooses otti maljoissa olevan veren ja vihmoi monen härän verran verta kansan päälle. Verta oli satoja litroja. Sitä piti riittää jokaiselle perheelle. Kukaan ei saanut jäädä tämän rituaalisen merkkaamisen ulkopuolelle. Kun jokainen oli saanut härän verta päälleen, Mooses sanoi:

Tämä on sen liiton veri, jonka Herra nyt tekee teidän kanssanne näillä ehdoilla.[11]

Kaikkein vahvimpien eläinten veri oli vuodatettu tämän liiton merkiksi. Jumala oli saanut siitä osansa ja kansa toisen. Sijaisuhri liitti heidät nyt toisiinsa. Se oli kohtuullisen dramaattisen rituaalin kautta solmittu liitto. Mutta oliko tässä rituaalissa sittenkään tarpeeksi voimaa yhdistämään kansaa näkymättömän Jumalan kumppaniksi? Pelko ja vavistus oli kyllä suuri ja kaikille yhteinen, mutta oliko siististi ohjattu rituaali tarpeeksi katarttinen? Mitä kansa tekisi oman vihansa kanssa, kun laki asetti sille vain rajoituksia ja Jumala näytti ottaneen vihan ja sen ilmaisun yksinoikeudekseen? Jumala oli Mooseksen välityksellä antanut lain sisällön. Kansa oli suostunut siihen. Uhrit oli uhrattu ja syöty. Matka ei silti jatkunut. Leiri oli jämähtänyt paikalleen. Jotain oli vielä kesken.

Mooses sai toisen vierailukutsun pyhälle vuorelle. Jumala lupasi itse tulla tekemään kiveen kirjoitetun kopion Mooseksen välittämästä kymmenestä käskystä, jotta tämä voisi opettaa niitä kansalle.[12] Aivan kuin Jumala olisi halunnut varmistaa, että käskyistä ei voisi poistaa mitään, eikä niihin saisi mitään lisätä. Hänen tahtonsa tiivistyi näihin käskyihin.

Mooses nimitti veljensä Aaronin sijaispäällikökseen ja lähti vuorelle hakemaan lain tauluja. Tällä kertaa audienssi Jumalan kanssa kesti kauan. Ensin piti odottaa vuorelle laskeutuneen pilven edessä kuusi päivää. Mooseksen astuttua sen sisälle kansa ei nähnyt johtajaansa yli kuukauteen. [13]

10 käskyn ratifiointi ei riittänyt. Pilven sisällä kansalle tarjottu uskonto yksinkertaisine ja vähine erämaarituaaleineen muokattiin aivan uuteen muotoon. Jostain syystä Mooses alkoi muovata kansalleen paremmin sopivaa uskonnollista liturgiaa.


[1] 2Moos 21-23.

[2] Latvus Kari, Häkkinen Sakari, Von Weissenberg Hanne. Köyhien Raamattu. Kirjapaja. Helsinki. 2010.

[3] 2Moos 21:23-25.

[4] Päätelleen siitä, että laissa puhuttiin rahoista, joita alettiin käyttää vasta luvatussa maassa, sekä pelloista ja viinitarhoista, joita ei tietenkään erämaassa ollut, osa tästä täydentävästä lakikokoelmasta on kirjoitettu vasta Palestiinaan asettumisen jälkeen.

[5] 2Moos 22:21-23.

[6] 2Moos 24:3.

[7] Rabbiinilaisen tarun mukaan Jumala oli tarjonnut samaa lakia muillekin kansoille, mutta kaikki olivat kieltäytyneet, kukin omista syistään. Esaun jälkeläiset kieltäytyivät koska eivät halunneet sitoutua olemaan tappamatta. Mooabilaiset ja ammonilaiset kieltäytyivät koska eivät halunneet olla himoitsematta lähimmäisensä vaimoa, Ismaelin jälkeläiset eivät halunneet lakata varastamasta jne. Ainoastaan israelilaiset suostuivat kaikkiin käskyihin. Tarinassa on juutalaista itseironiaa, koska kansa tulisi kohta seuraavana päivänä rikkomaan ensimmäistä käskyä. Kirsch Jonathan. Moses. A Life. Ballantine Books. New York. 1998. s. 263.

[8] 2Moos. 20:24-26. 23:17.

[9] Tämä jännite kasvoi avoimeksi ristiriidaksi vasta Samuelin (1Sam.15:22) ja myöhempien profeettojen, Aamoksen, Hoosean, Jesajan, Miikan ja Jeremian kautta. Niihin palaan myöhemmin.

[10] 2Moos. 24:4.

[11] 2Moos 24:7,8.

[12] 2Moos 24:4,12.

[13] 2Moos 24:13-18.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

Kommentoi

Sähköpostisi tulee aina pysymään salassa, emmekä näytä sitä julkisesti. Pakolliset kentät ovat merkitty *

* *

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • Salla sanoi 2 viikkoa sitten:
      https://forums.catholic.com/showthread.php?t=89182 New Catholic Encyclopedia (2003): “Mortification. The deliberate restraint that one places on na... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 2 viikkoa sitten:
      Aamen tuohon mitä sanot! Pseudo-Dionysioksen määrittelemän klassisen kolmi-vaiheisen tai -tasoisen matkan purgatio oli puhdistumisvaihe ja kiira... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Daniel Nylund sanoi 3 viikkoa sitten:
      ”Tästä näkökulmasta Lutherin anselmilaispohjainen ajatus on helpotus: jos pahuus vaatii sovituksen rankaisemalla, se rankaisu ja viha on jo kohd... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Jannu sanoi 4 viikkoa sitten:
      Tässä hauska marssilaulu USA:n merijalkaväeltä: "One, two, three, four, every night we pray for war! Five, six, seven, eight, rape, kill, muti... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 1 kuukausi sitten:
      Tuomas Akvinolaisen legitimoima erottelu ajallisista ja iankaikkisista rangaistuksista, mikä erottelu on edelleen voimassa katolisessa ajattelussa, o... Lutherin väkivaltainen Jumala

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit