« »

Jeesus paljasti meidät itsellemme.

2 kommenttia Kirjoitettu 23.3.2012 Muokattu 10.1.2016

”Kun ymmärrämme että Saatanan salaisuus on alkumurha ja sen jälkeen toistettu syntipukkimekanismi, niin ajatus Saatanan vallan mitätöinnistä ristin kautta on täysin järkeenkäypää.” Rene Girard.[1]

Pääsiäiskertomuksessa kaikki alkumurhan toiston palikat olivat paikoillaan. Ero oli vain kaikkien roolien läpinäkyvyydessä. Toimivassa syntipukin uhraamisessa kukaan ei näe mistä todella on kysymys. Evankeliumit kuitenkin rikkoivat taian, paljastivat uhrin syyttömyyden, häneen kohdistuvan ”oikeuden” pahuuden, antoivat uhrille äänen ja jättivät jälkeensä levottoman hämmennyksen katarktisen helpotuksen ja pelastavan rauhan sijaan.

Girard samaistaa Saatanan tämä maailman valtoihin ja voimiin. Jos he olisivat ymmärtäneet kuinka perusteellisesti Jeesus kuolemallaan paljastaisi kulttuuria ylläpitävän pyhitetyn väkivallan, he eivät olisi ristiinnaulinneet häntä. Tässä mielessä Girard tulee lähelle ortodoksista tulkintaa, jonka mukaan risti oli Jumalan virittämä ansa Saatanalle.[2]

Jeesus keskittyi monella tavalla paljastamaan valtojen ja voimien saatanallisuuden. Hän tunnistaa pahuuden myös lain ja järjestyksen verhon takana. Hän tunnisti väkivallan uskonnollistenkin myyttien ja selitysten alta. Saatanan oli vaiennettava tämä totuuden paljastaja. Saavuttaakseen tämän päämäärän Saatanan tulisi käyttää juuri sitä menetelmää, jota Jeesus oli puheillaan ja teoillaan niin uhkaavasti paljastanut. Hänen oli käytettävä syntynyttä kriisiä hyväkseen ohjaamalla kansan ja sen johtajien välinen jännite Jeesukseen kohdistuvaksi aggressioksi. Hänen oli onnistuttava tekemään Jeesuksesta myös johtajien välisen kilpailun syntipukiksi ennen kuin tämä ehtisi paljastaa hänen tehokkaimman strategiansa salaisuuden. Koska se on aina ennenkin onnistunut, miksi se ei onnistuisi nyt?

Kaikki toteutuukin suunnitelmien mukaan yhtä yksityiskohtaa lukuun ottamatta: Jeesuksen antaman Pyhän Hengen, lohduttajan ja uhrin puolustajan avulla opetuslapset onnistuvat vapautumaan mimeettisen väkivallan luomasta yksimielisyydestä ja kertomaan koko tarina uhrin näkökulmasta käsin. He paljastivat koko maailmalle juuri sen totuuden, joka oli pysynyt salassa kulttuurin perustamisesta asti: järjestystä rakennetaan syntipukiksi valitun uhrin varaan.[3]

Pyhän Hengen avulla opetuslapset alkoivat vihdoin ymmärtää Jeesuksen opetusta ja välttämään osallistumista saatanalliseen väkivaltaan. He myös ymmärsivät että Jeesus oli näyttänyt esimerkin siitä miten saatanallinen väkivalta tehdään tyhjäksi. Hän oli antautunut saatanallisen uhriutta vaativan väkivallan kohteeksi paljastaakseen sen pahuuden.

Jeesus paljasti kaiken kuninkuuden ja herruuden väkivaltaisuuden.[4] Samalla hän näytti kuinka kuninkaat ja herratkin ovat pohjimmiltaan vain uhreja joiden kuolinpäivää on vain lykätty. Luhistumisen partaalla oleva yhteisö tai valtakunta voi valita myös johtajansa syntipukikseen.

Jos tämän maailman vallat ja voimat olisivat ymmärtäneet mitä Jeesus teki, he olisivat antaneet Jeesuksen olla rauhassa ja puhua ihmisille, luottaen siihen etteivät he kuitenkaan tulisi ymmärtämään hänen sanomaansa. Ehkä heitä olisi hyödyttänyt jopa heittäytyä Jeesuksen tekopyhiksi puolustusasianajajiksi hämätäkseen kansaa huomaamasta kuinka perusteellisesti Jeesus oli nakertamassa heidän valtansa perusrakenteita.

Niin ei kuitenkaan käynyt ja tuskinpa se olisi muuttanut mitään. Jeesus olisi läpivalaissut heidän näennäisen myötämielisyytensä siihen pisteeseen asti, että heidän olisi lopulta kuitenkin luovuttava siitä ja paljastettava ainoan tavan rakentaa järjestystä, jonka he osasivat: käyttämällä erilaisin selityksin pyhitettyä väkivaltaa yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi.

Jeesus ei vastustanut syntipukiksi joutumista syytämällä syyttäjiään. Hän ei myöskään alistunut siihen tavalla, joka olisi vahvistanut systeemiä, jonka uhriksi joutui. Hän riisui kohtaamansa väkivallan naamiot, paljastaen sen erilaisten ryhmien keskinäiseksi vihollisuudeksi, joka nyt pyrki sovintoon kohdistamalla väkivaltansa häneen.[5]

Siinä mielessä Jeesuksen kuolema oli kyllä väistämätön. Hän ei voinut suostua minkäänlaiseen kompromissiin valtojen ja voimien kanssa, joiden salatun väkivaltaisen luonteen hän oli jo oppinut tuntemaan. Antautumalla näiden valtojen uhriksi hän tuhosi ne sisältä päin tulematta hetkeksikään niiden kaltaiseksi. Näin hän avasi koko ihmiskunnalle pelastuksen tien, mahdollisuuden päästä sovintoon itsen, toisen ja Jumalan kanssa, ilman että se tapahtuisi kenenkään hylkäämisen tai uhraamisen kustannuksella.

Pääsiäiskertomus on pyhitetyn väkivallan ja syntipukkimekanismin paljastaja (deconstructio) mutta ei sen hävittäjä (destructio). [6] Väkivallan mekanismit jäivät voimaan, mutta sillä tavalla läpinäkyviksi, että voimme kieltäytyä osallistumasta niihin. Mikä tahansa väkivaltaisen pyhän tuhoaminen olisi ollut sen vallan jatkamista.[7] Saatana olisi ajanut ulos Saatanan ja maailma olisi pysynyt samana. Jeesus toi väkivaltaisen pyhän tilalle Jumalan valtakunnan, joka ei valloittanut ketään ja johon ei väkisin pääse. Sinne synnytään. Sinne pelastutaan. Sinne saa tulla niin kuin avoimesta ovesta.

Jumala ei vain samaistu uhriin, hän antautui uhriksi, avatakseen ihmiskunnan silmät sille kehen sen väkivalta loppujen lopuksi ja pohjimmiltaan kohdistuu. Jumalan nimissä pyhitetty väkivalta onkin Jumalaan itseensä kohdistuvaa väkivaltaa. Tämä kääntää vanhan uhriutta käsittelevän kieliopin päälaelleen. Jeesus ei olekaan Jumalan ihmiskuntaa vastaan kokemansa vihan sijaisuhri, vaan ihmiskunnan Jumalaa vastaan kokeman vihan sijaisuhri.

Tämä evankeliumien pohjalta tehty oivallus jäi levottomana kytemään länsimaisen kulttuuriin.[8] Matkan varrella se jatkuvasti poltti sisältäpäin myös kristittyjen rakentamaa väkivaltaista kulttuuria, tuottaen aina uusia itse-epäilyjä ja oman väkivaltaisuuden kyseenalaistamista.

Mutta uskommeko vieläkään, että olkoon väkivaltamme tai selänkääntömme perustelu mikä tahansa, se aina kohdistuu Jumalaan itseensä? Me emme ehkä koskaan pääse siitä kokonaan vapaaksi, mutta Jeesuksen tähden voimme ainakin lakata sitä muuksi selittämään.

Jos Kristuksen seurakunta olisi pysynyt uskollisena Jeesuksen tavalle paljastaa valtojen ja voimien väkivaltaisuus, kristikunnasta ei olisi koskaan tullut kuninkaitten ja keisarien ohjaama tai niiden hallintatapoja ja symboleja matkiva valtakoneisto.[9] Jos seurakunta haluaa jatkaa Jeesuksen tehtävää, sen täytyy teologisesti puhdistaa ytimestään viimeisetkin jäänteet väkivaltaisesta pyhästä ja lakata odottamasta että Jeesuksen toisessa tulemisessa olisi kaikkea sitä ylivoimaista väkivaltaa ja maailmoja valloittavaa lopullista imperialismia, josta Jeesus oli elämänsä aikana johdonmukaisesti kieltäytyi.

Jeesuksen opetus vihollisen rakastamisesta ja hänen esimerkkinsä rakkaudesta joka antautuu anteeksiantavaksi uhriksi, tuntuu edelleenkin naivin epärealismin maailmanennätykseltä. Silti juuri hänen todistuksensa on ainoa tarpeeksi vakuuttava todistus, jonka valossa voimme nähdä oman taipumuksemme osallistua syntipukin etsintään juuri niin saatanallisena kuin se on. Se on sitä silloinkin kun itsellämme on kiusaus suostua toisten ongelmien syntipukiksi.

 



[1] Williams James. The Girard Reader. Crossroad Publishing Company. New York 1996. s. 106, 207.

[2] Vaikka lupasinkin, etten tässä vaiheessa tulisi käyttämään Paavalia tai muita kirjeiden kirjoittajia tulkinta-apuna, en malta olla osoittamatta, että Paavalilla näytti olleen samanlainen käsitys tapahtumien luonteesta: Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme. Sitä ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut, sillä jos he olisivat sen tunteneet, he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa. 1Kor 2:7,8.

[3] Williams James. The Girard Reader. Crossroad Publishing Company. New York 1996. s. 282

[4] Wallace Mark & Smith Theophus. Editors. Curing Violence. Polebridge Press. California. 1994. s. 115, 116.

[5] Bandera, Cesareo. The Sacred Game. s. 299, 300.

[6] Hamerton-Kelly Sacred Violence. Pauls Hermeneutic of the Cross. Fortress Press. Minneapolis. 1992. s. 60.

[7] Fleming Chris. Rene Girard. Violence and Mimesis. Polity Press. Cambridge 2004. s. 132

[8] Bandera, Cesareo. The Sacred Game. The Role of the Sacred in the Genesis of Modern Literary Fiction.  The Pennsylvania State University Press. 1994. s. 24.

[9] Wallace Mark & Smith Theophus. Editors. Curing Violence. s.116.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

2 vastausta artikkeliin “Jeesus paljasti meidät itsellemme.”

  1. Lauri Mattila sanoo:

    ”Jeesus paljasti kaiken kuninkuuden ja herruuden väkivaltaisuuden.”

    Täydentäisin, että VT:ssa Jahve ei olisi halunnut antaa kansalleen kuningasta, vaan itse olla heidän Herransa. Hän kuitenkin antoi periksi kansan itsepäiselle vaatimukselle (koska muillakin kansoilla oli kuninkaat) ja harvat olivat ne kuninkaat, jotka johtivat kansaa Jumalan mielen mukaan.

    -Lauri

  2. Pentti sanoo:

    Tämä syntipukki- ja uhriajattelu näkyy historiassa todella. Esim. Neuvostoliiton syntyessä kansan yhtenäisyytta tavoiteltiin mm. ”kulakkien” nöyryyttämisellä ja murhilla. Nyt Euroopassa syyllisiksi lamaan, laman syntipukiksi joutuvat ne, jotka eivät pysty huolehtimaan taloudellisesti itsestään. Päätökset leikkauksista yms. tekevät ne, joilla ei ehkä koskaan ole ollut hk. kosketusta ns. vähäosaisuudesta. Tätä toi hyvin esille Susanna Kuparisen dokumenttinäytelmä Eduskunta III.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Sisällysluettelo

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0739558
  • Lahjoita

    Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä, voit osoittaa kiitollisuutesi lahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

    Kohtaaminen ry:n tilille:
    Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
    viite: 7773

    Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.

    KIITOS.