« »

Kohtaa inhomoralismin

0 kommenttia Kirjoitettu tammikuu 24, 2016 Muokattu tammikuu 24, 2016

Rituaalista puhtautta koskevat lait (tabut, käskyt ja kiellot) ovat kaikissa kulttuureissa olleet pyhitetyn väkivallan arkisimpia ilmenemismuotoja. Vaikka niissä on yksityiskohtia, (kuten kummalla kädellä saa pyyhkiä takapuolensa) joilla ei näytä olevan mitään tekemistä väkivallan kanssa, niiden olennainen sisältö on kuitenkin poissulkeva. Rituaalinen puhtaus ylläpidetään jatkuvan hylkäämiskäytännön kautta. Monen pikkutarkan ja näennäisesti triviaalin säännön kautta hylkäämisen lopullinen osoite on aina toisessa ihmisessä tai ihmisryhmässä. Jotkut ovat saastaisia syntyperänsä takia, mutta samaakin syntyperää olevat tulevat saastaisiksi sääntöjen rikkomisen kautta.

Jeesuskin oli syntynyt kulttuuriin, joka piti itsensä puhtaana eristäytymällä kaikesta saastaisesta ja kaikista epäpuhtaista ihmisistä. Jotkut samanaikaiset messiaaniset kultit unelmoivat täydellisen puhtaasta yhteisöstä josta kaikki halvaantuneet, sokeat kuurot ja mykät olisivat karkotettuja.[1]

Siltä varalta, että joku oli saanut tartunnan olemalla vahingossa tai tahallaan liian läheisissä tekemisissä inhottavien asioiden tai ihmisten kanssa, oli olemassa mahdollisuus puhdistautua sitä varten rakennetussa rituaalipyhäkössä. Temppelissä vuodatettujen uhrieläinten veri toimi eräänlaisena kansallisena suihkuna, joka takasi Jumalan valittujen puhtauden. Raja meikäläisten ja heikäläisten välillä oli monin säännöin, kielloin ja rangaistuksin rakennettu. Mutta vielä vahvemmin rajat pysyivät syvään juurtuneiden kollektiivisten inhoreaktioitten voimalla. Inhottavat ihmiset saattoi tunnistaa ulkomuodosta, väristä, hajusta, oudosta tavasta puhua ja käyttäytyä jne. Kaikki aistit varottivat tartunnan lähteistä ja vaara vaani joka puolella. Ainoa tapa säilyttää puhtautensa oli eristäytyä saastasta.

Jeesus oli vasta toimintansa alussa, kun häntä yllättäen lähestyi rääsyläinen, jonka hengittämää ilmaakin ihmiset yrittivät välttää.

Jeesuksen luo tuli spitaalinen,[2]

Niin ei olisi pitänyt tapahtua. Pitaalisiin kohdistui valtava yhteisöllinen inho. Ainoastaan hautaamatta jäänyttä ruumista pidettiin pitaalista saastaisempana. Heidän parantumatonta sairauttaan pidettiin merkkinä Jumalan tuomiosta. He olivat siis itse syypäitä kohtaloonsa. Ei sitä tarvinnut kenellekään selittää ja perustella. Jokainen tiesi sen. Kaikki tunsivat sen kehossaan. Tämä ydinkuvotus tai ihmisen keskeinen ällötyksen tunne oli kasvanut niin vahvaksi, että se ikään kuin irtosi aisteista riippumattomaksi inhoreaktioksi, joka ohjasi myös kansan moralistisia tuomioita. Oraalisuudesta on aika lyhyt matka moraalisuuteen. Kaikki tiesivät joka solullaan kuka oli saastainen ja suhtautui häneen sen mukaisesti.

Pitaalista ei pidetty säälittävänä sairauden kantajana, vaan kuvottavana sairautena. Hän ei ollut sairas. Hän oli sairaus. Hän oli Jumalan tuomio. Hän oli kävelevä kuolema.

Pitaalista oli pelottavaa katsoa ja hänen läheisyydessään oli pelottavaa ja vastenmielistä olla. Mutta pitaalinen itse eli kuolemansa kanssa ja jokainen pois käännetty katse muistutti häntä kelpaamattomuudesta myös Jumalalle. Pitaaliset kantoivat koko yhteisön synnit kehossaan. Hylkäävyyteen perustuva puhtauden säilyttäminen teki heistä koko yhteiskunnan likakaivoja. Kukaan ei voinut olla heitä sairaampi eikä mikään lääke voinut heitä parantaa.

Pitaaliset oli oksennettu yhteisöstä, syljetty mahdollisimman kauas ja täysin eristetty muista.[3] Pitaalisten piti korostaa saastaisuuttaan hoitamattomin hiuksin ja vaattein. Pitaalisen oli aina säilytettävä tietty turvaetäisyys muihin ja varoitettava muita kovaan ääneen omasta saastaisuudestaan. Jos tämä mies oli näin tehnyt, Jeesuksen olisi pitänyt juosta häntä pakoon. Lähestyessään Jeesuksen seuruetta, hän uhmasi törkeästi hänelle määrättyjä ehdotonta kaukana pysymisen velvoitetta.

…joka lankesi polvilleen, pyysi häneltä apua ja sanoi: ”Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut.” Jeesuksen kävi häntä sääliksi. Hän ojensi kätensä, kosketti miestä

Matteus ja Luukas kertovat saman tarinan, mutta eivät puhu Jeesuksen tunteista tai motiiveista mitään. Markus sanoo Jeesuksen tunteneen sääliä miestä kohtaan. Markuksen evankeliumien vanhimmissa käsikirjoituksissa Jeesuksen sanotaan koskettaneen miestä suutuksissaan. Kertomus on ehkä helpompi ymmärtää Jeesuksen myötätunnon ilmaisuna, niin kuin useimmat käännökset ja kommentaattorit tekevät. Siksi on myös ymmärrettävää miksi sana on mahdollisesti myöhemmin muutettu. Silti jää kohtuullinen syy epäillä Jeesuksen oikeasti olleen vihainen.[4] Markus kertoo muitakin esimerkkejä Jeesuksen kiukusta.[5] Mutta kenelle tai mille hän olisi suuttunut ja miksi?

Ehkä häntä tulkitsi pitaalisen asettavan hänen hyväntahtoisuutensa kyseenalaiseksi ja loukkaantui siitä: Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut.

Ehkä hän oikeasti pelästyi saastaisen miehen äkkinäistä lähestymistä. Aloitehan ei suinkaan tullut Jeesukselta vaan pitaaliselta. Ehkä Jeesus ei vielä ollut sisäisesti valmistautunut näin vakavaan haasteeseen. Ehkä kotoa opitut tabut ja säännöt elivät omaa elämäänsä hänen nahoissaan ja tuottivat defensiivisen vastenmielisyysrefleksin likaisen ja rupisen miehen edessä. Ehkä lapsena kuullut varoitukset ja kiellot olivat saaneet melkein tabunomaisen pelotusvoiman hänenkin psyykessään. Minusta on aika luonnollista, että hän joutui sisimmässäänkin taistelemaan niitä valtoja ja voimia vastaan, joita hän nyt oli lähtemässä haastamaan.

Ehkä hänen suuttumuksessaan oli myös kiihtymystä niitä valtoja vastaan, jotka olivat osasyyllisiä miehen viheliäiseen tilaan. Uskonnollisen valvontavallan edustajia oli nytkin paikalla tarkastamassa löytäisivätkö he Jeesuksen toiminnasta jotain moitittavaa.

Tarkkaan ottaen Pitaalinen ei edes pyytänyt Jeesusta parantamaan, vaan puhdistamaan hänet.[6] Todennäköisesti ne olivat miehelle yksi ja sama asia, mutta hän kuitenkin käytti rituaalista ilmaisua ja puhdistusrituaalit olivat papiston yksinoikeutta. Se oli myös heidän ammattinsa ja toimeentulonsa lähde. Sellaista ei kukaan muu saanut edes yrittää. Vastaisiko Jeesus tähän pyyntöön suuren kansanjoukon keskellä ja temppelin edustajien valvovien silmien alla?

Yllättävä tilanne on saattanut olla emotionaalisesti ladattu kaikenlaisilla tunteilla. Siinä tapauksessa kummatkin käännösversiot olisivat omalla tavallaan realistisia ja tosia. Jeesus tunsi myötätuntoa miestä kohtaan samalla kun hän oli raivoissaan sitä hylkäävää uskonnollisuutta kohtaan, joka oli tuominnut miehen niin osattomaksi kaikesta siitä mitä ihminen tarvitsee kokeakseen elämänsä mielekkääksi.

Jeesus ei kuitenkaan karannut, vaan kohtasi ja kosketti. Hän uhmasi symbolista ja konkreettista saastaisuutta. Hän ei mennyt vain vaarallisen lähelle, vaan saastutti itseään tahallaan koskettamalla miestä. Mutta saastuiko hän? Pitikö hän nyt itseään kartettavana, oltuaan kosketusyhteydessä hylkiöön? Ryntäsikö hän heti temppeliin puhdistautumaan? Niin hänen olisi pitänyt ajatella, uskoa ja toimia. Jeesus teki täysin päinvastoin. Sen sijaan, että hän olisi pitänyt itseään kosketuksen jälkeen saastaisena, hän väitti miehen puhdistuneen.

”Minä tahdon. Tule puhtaaksi.”

Jeesus vahvisti hyväntahtoisuutensa miestä kohtaan, puhdisti hänen kosketuksellaan ja sanoillaan.

Hän oli suorittanut yksinkertaisimman mahdollisen rituaalin: koskettanut parantavasti ja lausunut puhdistavat sanat. Papit olisivat tarvinneet samaan rituaaliin kaksi kyyhkystä, kolme karitsaa, purppuranväristä villaa, kilokaupalla vehnäjauhoa ja öljyä, seetripuuta, iisoppia, puhdasta jokivettä  jne. [7] Tilanne oli siis uhkaavan lähellä papiston avointa uhmaamista ja heidän pyhään monopoliinsa kajoamista.

Sen lisäksi Jeesus uhmasi aikansa ehkä vahvinta inhoreaktiota. Hän piti omaa terveyttään tarttuvampana kuin toisen sairautta. Hän astui parantavaan suhteeseen miehen kanssa, joka kärsi ties mistä epämääräisestä ihotaudista, mutta sairasti paljon kokonaisvaltaisemmin yhteisönsä moralistista inhoa.

Jeesus siis uhmasi samaan aikaan papiston auktoriteettia ja aikalaistensa syvintä moralistista vastenmielisyyttä. Kenelläkään ei ollut pienintäkään epäilystä näiden ihmisten kaiken kattavasta vaarallisuudesta. Vaikka Jeesuskin mahdollisesti säikähti miestä, hän ei ohjautunut pelon kautta. Yllätettynäkin hän pani uskonsa täysin päinvastaiseen dynamiikkaan: Hän lakkasi uskomasta inhottavan sairauden ja sen tuoman sosiaalisen kirouksen tarttuvuuteen ja alkoi uskoa hyvyyden, rakkauden ja terveyden tarttuvuuteen. Hänelle pyhyys ja puhtaus eivät olleet kehon eritteiden ja lihallisuuden yläpuolella, vaan kaiken eläimellisyyden ja inhimillisyyden keskellä. Hän oli itse syntynyt ulosteiden hajussa, eritteiden kastelemana. Hän vapautti pyhyyden karanteenista ja tartutti sitä tavallisen julmaan elämään ja huonoon seuraan. Kaikki olennainen tapahtui kaikkein olennaisemman paikan, eli temppelin, ulkopuolella.

Tauti lähti miehestä heti, ja hän tuli puhtaaksi.

Jokin silmin havaittava muutos tapahtui hänen ihosairaudessaan ja jostain syystä Markus sanoo hänen myös tuleen puhtaaksi, vaikka sellainen pitäisi olla mahdollista vain temppelissä suoritettujen rituaalien jälkeen.

Jeesus lähetti hänet pois ja varoitti häntä ankarasti: ”Katso, ettet puhu tästä kenellekään mitään.”

Vaikutelma kiihtyneestä, tai ehkä jopa hermostuneesta, Jeesuksesta jatkuu kun luemme kuinka nopeasti Jeesus lähetti hänet pois, tai pikemminkin ajoi hänet mutisten pois,[8] niin kuin vähemmän sympaattinen käännös kuuluu.

”Mene vain näyttämään itsesi papille ja anna puhdistumisestasi se uhri, jonka Mooses on määrännyt, todisteeksi heille.”

Jos Jeesus oli jo tässä vaiheessa uhmaamassa temppeliä ja melkein kaikkea sen edustamaa uskonnollisuutta, niin miksi ihmeessä hän pyysi miestä suorittamaan uhrin ja näyttäytymään papeille? Luonnollisin selitys on miehen palauttaminen täysivaltaiseksi yhteisön jäseneksi. Se ei onnistuisi ilman pappien hyväksyntää.[9] Heidän pitäisi todentaa miehen tervehtyminen ja vakuuttaa myös muut yhteisön jäsenet siitä. Jeesus halusi parantaa myös miehen sosiaalisen vamman. Mitä hän terveydellään tekisi jos hän jäisi koko yhteisön hylkiöksi.

Toinen mahdollisuus oli se, että Jeesus ei vielä ollut varautunut ottamaan kantaa uhrikulttiin ja sen valtaan. Pian tämän jälkeen hän oli kyllä valmis lausumaan selkeän kantansa asiaan, jota hän ei ehkä vielä ollut ajatellut loppuun asti. Vähän ennen kuolemaansa hän järjesti viittä vaille väkivaltaisen mielenosoituksen koko valtavaa temppelikoneistoa vastaan, jota hän siinä vaiheessa sumeilematta kutsui rosvojen luolaksi. Mutta tässä vaiheessa hän ehkä vielä varoi provosoimasta pyhitetyn väkivallan linnaketta liikaa.

Mutta lähdettyään sieltä mies alkoi joka puolella kuuluttaa ja levittää tietoa tapahtuneesta,

Päätellen miehen käytöksestä, hän ei lainkaan totellut Jeesuksen ohjeistusta. Ainakaan hän ei pysynyt vaiti ja todennäköisesti hän ei piitannut temppelirituaaleistakaan, koska se olisi eristänyt hänet kaikista muista melkein kahdeksi viikoksi. Hän oli ollut ulkona kaikesta aivan liian kauan. Nyt hän halusi liikkua ihmisten parissa ja kertoa kokemastaan. Sitä paitsi pitkät ja kalliit uhrimenot puhdistusrituaaleineen, olisivat olleet kerjäläisyydellä elävälle ylivoimaisen kalliit. Ehkä hän pitaalisena oli ollut tarpeeksi kauan koko yhteisön ulkopuolella ymmärtääkseen, ettei Jeesus todellakaan ajanut temppeliaristokratian asiaa, vaikka nyt olikin kehottanut häntä sinne menemään. Joka tapauksessa hänen toimintansa söi uskonnollisen keskushallinnon auktoriteettia ja lisäsi Jeesuksen mainetta parantajana. Jeesus ei ehkä halunnut kumpaakaan vielä tässä vaiheessa. Liian nopea riitaantuminen temppeliaristokratian kanssa päättäisi hänen missionsa ennen kuin se oli kunnolla alkanutkaan. Nythän hän oli vasta keräämässä opetuslapsia. Ei hän myöskään halunnut tulla nähdyksi vain parantajana. Hän oli tullut kohtaamaan, herättämään, haastamaan ja opettamaan.

…niin ettei Jeesus enää voinut julkisesti mennä yhteenkään kaupunkiin. Hän pysytteli kaupunkien ulkopuolella asumattomilla seuduilla, ja kaikkialta tuli ihmisiä hänen luokseen.

Välttelikö hän tässä vaiheessa kaupunkeja papiston vain liian suurten väkijoukkojen pelossa?

Kun katselee väkijoukkojen myöhempää merkitystä Jeesuksen elämässä, luulen että hän varsin varhain oppi varomaan sellaisia. Hän alkoi aavistaa, että intohimoisen palvonnan kohde voi seuraavassa hetkessä olla yhtä kiihkeän lynkkausvimman kohde. Mutta saattaahan olla, että hän oli osan silmissä myös saastaiseksi muuttunut mies, koska oli mennyt koskemaan pitaalista. Monenlaisia huhuja oli liikkeellä. Papiston silmissä hän joka tapauksessa alkoi olla merkitty mies. Kiukkuinen käsky mennä pappien luokse puhdistautumisrituaaleja varten, ei kuulostanut heistä oikein vakuuttavalta, varsinkin kun miestä ei temppeliin alkanut kuulua. Jeesuksessa alkoi selkeästi olla vaarallisia omavaltaisuuden merkkejä. Häntä oli tarkasti seurattava.

Oraalisuudesta moraalisuuteen.

Paul Roxin on maailman tunnetuin inhoreaktioiden tutkija. Viime vuosina hän on tutkinut myös niiden vaikutusta ihmisten arvovalintoihin. Mauista ja hajuista alkunsa saaneet inhoreaktiot pitävät saastan poissa pyhältä alueelta. Me ilmaisemme asian sivistyneesti sanomalla että joku asiaton käytös väärässä paikassa osoittaa huonoa makua. Siitä on helppo alkaa argumentoida joku inhottavalta tuntuva ilmiö vääräksi, moraalittomaksi tai mistä tahansa syystä tuomittavaksi.

Lika ja saasta ovat hierarkkisen yhteisön koodisanoja vaaralliselle sekaannukselle ja epäjärjestykselle. Säädyt ja statukset ovat menneet sekaisin. Erillään pidettyjen asioiden tai ihmisten väliset rajat ovat löystyneet. Joku on tehnyt sekaantunut hänelle kuulumattomiin. Tabu, kielto tai käsky on rikottu. Seurauksena on inhottava sotku, suorastaan oksettava näky. Joku on toiminut paskasti ja jäljet on pakko siivota. Siivoaminen tarkoittaa rankaisua joka pahimmassa tapauksessa merkitsee syntipukin pois sulkemista yhteisöstä, kuoleman tai karkotuksen kautta.

Kun pöytä on taas siivottu, ilma tuoksuu raikkaalta ja elämä maistuu taas hyvälle. Kaikilla on puhdistunut olo.

Kaikista synneistä nimenomaan seksuaalisia syntejä on pidetty likaisina. Suutelitteko todella? Ette kai naineet? Onko hän ollut minun vuoteessani? Mistä ja mitä koskettelitte jne. Jollakin maagisella tavalla ihminen, paikka tai suhde on saastunut pienenkin seksuaalisen kosketuksen kautta. Valehtelijaa harvemmin haukutaan likaiseksi, eikä varas muutu haisevaksi paskaksi, mutta seksuaalisen petoksen tehneen pitäisi aina mennä ensin suihkuun ja puhdistautua sitten synneistään lukemattomin menetelmin – yleensä aivan turhaan.

Kun kärpänen on käynyt maitolasissa, maito on juomakelvotonta. Vaikka kuinka todistetaan, että kärpänen oli steriloitu kumikärpänen, eikä maito siis voi olla pilaantunut, se edelleen tuntuu niin vastenmieliseltä, ettei sitä pysty juomaan.

Tämä saastasta pidättymiseen keskittyvä moraali synnyttää myös itsepetoksellisen puhtausharhan, joka mahdollistaa kunnon aviopuolisolle mahdollisuuden seksistiseen vallankäyttöön, julkeaan rasismiin ja itsekkääseen elämään vailla mitään syyllisyyden tuntoja. Hänen maidossaan ei nimittäin ole koskaan käynyt vierasta kärpästä, eikä hän ole koskaan pannut sitä sinne.

Testissä opiskelijaryhmää pyydettiin muistelemaan moraalisia epäonnistumisiaan ja toista ryhmää pyydettiin muistelemaan mitä tahansa tärkeitä valintojaan. Kokeen jälkeen kummallekin tarjottiin pieneksi kiitokseksi joko kynää tai käsipyyhettä. Ne jotka olivat muistelleet arvojensa pettämisiä, valitsivat muita useammin käsipyyhkeen. Miksi? Edelleenkin moraalittomuus ei ole vain väärä valinta, vaan likainen teko, josta on tarve puhdistautua.
Toisessa kokeessa kahta ryhmää pyydettiin muistelemaan moraalisia epäonnistumisiaan. Toiselle tarjottiin käsipyyhettä muistelon jälkeen ja toiselle ei.  Sen jälkeen heitä pyydettiin ilmaisemaan tunteitaan. Ne jotka olivat käyttäneet käsipyyhkeitä, ilmaisivat muita vähemmän syyllisyyden, häpeän ja katumuksen tunteita. Eli pelkkä huomaamaton käsien pyyhkiminen oli symbolisella ja emotionaalisella tasolla puhdistanut heidät synneistään.

Vielä mielenkiintoisemmaksi koe kävi kun kummallekin ryhmälle tarjottiin kokeen jälkeen mahdollisuutta osallistua vapaaehtoisina nuorempien opiskelijoiden auttamiseen. 74% niistä joille ei oltu tarjottu käsipyyhettä ja joilla siis oli myös enemmän kielteisiä tunnereaktioita ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi. Vain 41% niistä jotka olivat saaneet mahdollisuuden puhdistautua synneistään käsipyyhkeellä tarjoutuivat auttamaan. Toisin sanoin fyysinen puhdistautuminen vähensi syyllisyyden tunteita, mutta alensi myös heidän halukkuuttaan epäitsekkääseen tekoon.
Subjektiivinen kokemus omasta moraalisesta puhtaudesta ei siis korreloi kovin hyvin eettisen käytöksen kanssa.[10]

Jälkikristillisen yhteiskunnan lapsi pitää tällaisia ilmiöitä vain primitiiviseen uskonnollisuuteen kuuluvina jäänteinä, jotka eivät enää millään lailla kosketa meitä. Kuitenkin jo pienet lapset oppivat koulussa millä käytösrituaalilla pääsee minkäkin ryhmän suosioon ja minkälaisella pukeutumisella joutuu saastaisten kastiin. Aikuisten maailmassa on yhtä tarkka tyyliin, seurapiriin ja ehkä varallisuusasteikkoon perustuva seulontasysteemi.

Ruoka ei enää ole uskonnollisesti seulottua, mutta se fanatismi, jolla ruoka jaetaan terveellisiin, superterveellisiin ja melkein myrkyllisiin, muistuttaa uskonnollista kiihkoa. Ei ihme että poikkeuksellisen maittavia kulinaarisia nautintoja kutsutaan syntisen hyviksi. Ruoka on muuttunut eri ihmisluokkien tuntomerkiksi, eikä aina ole hyväksyttyä syödä edes terveellistä ravintoa niiden seurassa, jotka häpeilemättä ahmivat jotain perusmättöä. Kyllä ihminen monen mielestä on nimenomaan sitä mitä hän syö. Vain siat syövät pekonia – ja vihannekset syövät pinaattia.

Ritualistiset puhtaussäännöt eivät enää ole pluralistisessa yhteiskunnassa yhtä helposti tunnistettavissa, mutta se ei merkitse sitä että niiden voima ja valta olisi mitenkään heikentynyt. Mielivaltaisina trendeinäkin niiden hylkäävä julmuus ei ole Jeesuksen ajoista heikentynyt juuri ollenkaan.

Erityisen torjunnan kohteena on aina ollut sellainen inhottavuus, joka on haju- ja makuaistein havaittavaa. Olemme oppineet välttämään pilaantunutta ravintoa tuoksun ja maun perusteella. Olemme oppineet välttämään myrkkyjä värin perusteella jne. Mutta myös kehon vammoihin, rujoiksi tekeviin sairauksiin ja avuttomaan tilaan vaivuttavaan vanhuuteen olemme oppineet suhtautumaan vähintäänkin vaivautuneesti. Rumuudesta, rujoudesta ja avuttomuudesta on tullut oman aikamme kartettava saasta. Sitä on vain varmuuden vuoksi vältettävä. Kaiken kuolevaisuudesta muistuttavan karttaminen auttaa meitä vielä hetkeksi elämään täysillä, vaikka muka tiedämmekin, ettei se ole tarttuvaa. Tiedämme väärin. Se on tarttuvaa. Jos emme ehdi kuolla nuorina ja kauniina, kaikki mitä olemme nuoruudessamme karttaneet, lähestyy meitä lupaa kyselemättä.

[1] Wright. N. T The Cahallenge of Jesus. InterVarsity Press. Illonois. 1999. s. 68.

[2] Mark 1:40-45. Matt 8:1-4. Luuk 5:12-16

[3] 3 Moos 13:45,46.

[4] Carey Greg. Sinners. Jesus and his earliest followers. Baylor University Press. 2009. s. 46, 47.

[5] Mark 3:5. 10:14 ja monia tilanteita joissa hänet on helppo kuvitella vihaiseksi, vaikka sitä ei erikseen mainita. Block D. L & Wallace D. B. Dethroning Jesus. Thomas Nelson. 2007. s. 66, 67.

[6] Myers Ched. Binding the Strong Man. A Political Reading of Marks Story of Jesus. Orbis Books. Maryknoll. New York. 2002. s. 154, 155,

[7] 3Moos 14:1-32.

[8] Hamerton-Kelly Robert G The Gospel & the Sacred. Fortress Press. Minneapolis. !991. s. 77.

[9] Wright. N. T The Cahallenge of Jesus. InterVarsity Press. Illonois. 1999. s. 112

[10] Beck Richard. Unclean. Meditations on purity, hospitality and Mortality. Cascade Books. Eugene. Oregon. 2011. s. 43-46.

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

Kommentoi

Sähköpostisi tulee aina pysymään salassa, emmekä näytä sitä julkisesti. Pakolliset kentät ovat merkitty *

* *

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • Salla sanoi 2 viikkoa sitten:
      https://forums.catholic.com/showthread.php?t=89182 New Catholic Encyclopedia (2003): “Mortification. The deliberate restraint that one places on na... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 2 viikkoa sitten:
      Aamen tuohon mitä sanot! Pseudo-Dionysioksen määrittelemän klassisen kolmi-vaiheisen tai -tasoisen matkan purgatio oli puhdistumisvaihe ja kiira... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Daniel Nylund sanoi 3 viikkoa sitten:
      ”Tästä näkökulmasta Lutherin anselmilaispohjainen ajatus on helpotus: jos pahuus vaatii sovituksen rankaisemalla, se rankaisu ja viha on jo kohd... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Jannu sanoi 4 viikkoa sitten:
      Tässä hauska marssilaulu USA:n merijalkaväeltä: "One, two, three, four, every night we pray for war! Five, six, seven, eight, rape, kill, muti... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 1 kuukausi sitten:
      Tuomas Akvinolaisen legitimoima erottelu ajallisista ja iankaikkisista rangaistuksista, mikä erottelu on edelleen voimassa katolisessa ajattelussa, o... Lutherin väkivaltainen Jumala

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit