« »

Kohtaa hylkäävän uskonnon

0 kommenttia Kirjoitettu tammikuu 28, 2016 Muokattu tammikuu 28, 2016

Edellisen konfliktin jälkeen Jeesus vietti jonkin aikaa erämaassa pienempiä ihmisryhmiä opettamassa. Kirjanoppineet eivät ilmeisesti seuranneet häntä sinne. Hän sai olla rauhassa niiden kanssa, jotka olivat tarpeeksi kiinnostuneita hänen opetuksestaan, tuodakseen usean päivän eväät mukanaan ja yöpyäkseen taivasalle. Noin viikon päästä hän palasi kaupunkiin, josta oli tulossa hänelle jonkinlainen tukikohta. Kapernaum oli noin 1500 asukkaan kalastajakaupunki Genesaretin järven rannalla, 30 kilometrin päässä Jeesuksen kotikylästä Nasaretista.

Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin.[1]

Tämä oli myös Pietarin, Jaakobin, Johanneksen ja Andreaksen kotikaupunki. Oletettavasti joku heistä, luultavasti Pietari, tarjosi Jeesukselle majapaikkaa. Vaikka hän oli jonkin aikaa karttanut julkisuutta, Jeesuksen tulo ei jäänyt huomaamatta. Huhu kiersi ja ihmiset tungeksivat samaan paikkaan, jos ei mistään paremmasta syystä, niin siksi että kaikki muutkin menivät sinne.

Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa.

Markus ei kerro mistä Jeesus tällä kertaa puhui ja yleisöäkin hän kutsui vain väeksi (ho ochlos). Sanalla kuvataan erittelemätöntä rahvasta, ei koskaan hallitsevaa luokkaa. Väkijoukko on melkein aina taustalla Jeesuksen julkisen työn aikana. Suurin osa heistä olivat köyhiä hylkiöitä ja uskonnollisten johtajien silmissä syntisiä. Vaikka Jeesus kutsui vain 12 opetuslasta, myös laajempi joukko seuraajia liittyi hänen piiriinsä. Joskus hän kutsui satunnaisia paikalla olijoita jopa perheensä jäseniksi. Toisin kuin opetuslapsiaan, hän ei koskaan moittinut väkijoukkoa, eikä puhunut siitä halventavasti. Usein hän kutsui joukosta esiin jonkun ja haastoi häntä tekemään yksilöllisiä valintoja, mutta väkijoukkoa kokonaisuudessaan hän ei koskaan edes yrittänyt ohjata. Hallitseva luokka pelkäsi väkijoukkoa enemmän kuin ylempiään ja teki parhaansa manipuloidakseen sitä, mutta Jeesukselle kansanjoukko koostui hyljeksityistä ihmisistä, joita hän aina yritti kohdata yksilöinä.

Tällä kertaa väkijoukko oli yhden hätää kärsivän yksilön tiellä, mutta hänen sukulaisensa eivät kaihtaneet keinoja saadakseen Jeesuksen huomion osakseen:

Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta.

Halvaantuneen miehen kohtalo oli melkein yhtä surkea kuin edellisellä viikolla kohdattu pitaalinen. Jos hän oli syntynyt halvaantuneena, se johtui peritystä synnistä. Jos hän oli halvaantunut myöhemmin, sen täytyi johtua hänen omasta synnistään. Kummassakin tapauksessa häntä ei pidetty yhteisön täysivaltaisena jäsenenä. Tosiasiassa hänen liikuntakyvyttömyytensä saattoi johtua taloudellisistakin syistä. Roomalaisten verotaakka ja temppelieliitin kantama maavuokra oli niin musertava, että ihmiset sairastuivat monenlaisiin sairauksiin vain äärimmäisen köyhyytensä ja siitä johtuvan aliravitsemuksen takia. Kirjanoppineet eivät voineet kummallekaan köyhyyden syylle mitään, joten helpointa oli syyllistää uhreja. Heitä pidettiin Jumalan tuomion ruumiillistumina, eikä kunnon kansalaisten pitäisi olla heidän kanssaan kosketuksissa. Saastaisuus oli tarttuvaa.

Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi.

Katon helppo purettavuus ja alas laskettu vuodematto kertovat sekä kokoontumispaikan vaatimattomuudesta että yleisön köyhyydestä. Se että miehet ylipäänsä alkoivat purkaa kattoa yleisön päiden yltä, kertoo epätoivoisesta hädästä ja kuolemaa uhmaavasta päättäväisyydestä tehdä jotain heti kun pienikin toivon kipinä näkyy jossakin. Jeesuksessa he näkivät sen kipinän, eikä mikään väen paljous saisi heitä luopumaan siitä toivosta. Toisaalta huomiota herättävä sisään tulo oli myös haaste Jeesukselle. Jos hän jättäisi näin näkyvän avunpyynnön vastaamatta, hänen maineensa parantajana olisi mennyttä.

Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle:

”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”

Sitäkö miehet olivat tulleet hakemaan? Vastasiko Jeesus tarpeeseen vai oliko tämä tapa ohittaa se? Mieshän oli liikuntakyvytön. Mitä syntejä hän olisi voinut tehdä? Ne ovat meidän turhia kysymyksiämme. Jeesuksen ajan ihmisille miehen halvaantuminen oli itsessään merkki siitä, että hän oli rikkonut lakia todella vakavasti. Siksi Jeesus vastasi kaikkien mielessä olevaan kysymykseen. Hän ei kuitenkaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta miehen tai hänen vanhempiensa mahdollisesti tekemistä synneistä. Summassa hän julisti kaikki hänen todelliset ja muiden kuvittelemat synnit anteeksiannetuiksi.

Tämä oli mahtipontinen lause, täynnä auktoriteettia. Hän ei julistanut tulevaa syntien anteeksiantoa. Aikamuoto tarkoittaa että ne annetaan nyt tällä hetkellä anteeksi.[2] Jeesus ei myöskään sanonut että hän antaa synnit anteeksi. Eihän mies ollut rikkonut häntä vastaan. Kellään ei voinut jäädä epäselväksi, että Jeesus käytti julkeasti papillisia valtuuksia viittamatta minkäänlaiseen sovitusuhriin, ei menneisyydessä uhrattuun, ei nyt, eikä tulevaisuudessa uhrattavaan. Julistaessaan Jumalan varauksetonta anteeksiantoa Jeesus ohitti aivan suvereenisti sijaisuhriuteen sidotun sovituksen. Näin tehdessään, hän asetti kyseenalaiseksi, ei vain juutalaisen lain, vaan koko ihmiskunnan yhteisen uskon Jumalaan, jonka suopeus täytyy ostaa verellä.

Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia,

Lainoppineet olivat valpastuneet edellisen viikon episodista pitalisen kanssa. He olivat tulleet ajoissa paikalle voidakseen tarkkailla, oliko Jeesus todella uhmaamassa kansan tärkeimpiä uskomuksia ja käytäntöjä. Pitaalista hän oli vielä kehottanut menemään temppeliin, mutta joku hänen käytöksessään, ja kansan suhtautumisessa häneen, oli herättänyt vakavia epäilyksiä kumouksellisuudesta ja harhaoppisuudesta. Nyt heidän pahimmat aavistuksensa saivat kiistattoman vahvistuksen. Jeesus näytti ottavan papilliset valtuuksia itselleen, vaikka ei kuulunut mihinkään papilliseen sukuun, eikä viitannut temppeliin millään lailla. Hän toimi kuin uskoisi olevansa Jumalan ääni maan päällä.

 ja he sanoivat itsekseen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?”

Niinpä. Jeesus oli julistanut Jumalan antaneen miehen synnit anteeksi. Juuri sitä hän ei olisi saanut tehdä.

Jeesus uhmasi uhrirituaalien ympärille rakennetun uskonnollisen instituution monopoliasemaa. Jos Jumalan anteeksianto ei edellytä uhria, niin uskonto menettäisi valtansa välineet: syyllisyyden, velan, saastaisuuden ja niiden poistamiseen valjastetun rituaalikoneiston. Temppeli ja sen ympärille rakennettu valtava uhrieläintuotanto, työllisti kymmeniä tuhansia ihmisiä. Jumala, joka on anteeksiannon suhteen näin antelias murentaa minkä tahansa uskonnollisen vallan pohjaa – myös taloudellisesti. Sellainen anteeksianto uhkasi koko temppelivaltion peruspilareita.

Mutta tuskin kirjanoppineet tässä vaiheessa ajattelivat toimeentulonsa olevan uhattuna. Olkoonkin, että Jeesuksen ympärillä tungeksi paljon roskasakkia. Ei hänestä silti olisi temppelin uhmaajaksi. sehän oli niin väkevä instituutti, että jopa Rooman Keisari näki parhaaksi kunnioittaa sen toimintaa. Uhrauttipa itsensäkin puolesta satoja lampaita vuosittain – ihan vain varmuuden vuoksi.

Silti kirjanoppineet olivat vilpittömän kauhuissaan siitä, että joku uskalsi julistaa hylkiön Jumalalle kelpaavaksi. Ei kellään ollut siihen valtuuksia. Ihmisellä oli ainoastaan valtuudet ja velvollisuudet hylätä ei hyväksyä. Sitä vartenhan hekin olivat nyt täällä. He tunnistivat Jumalan herjaajan ja tiesivät, että sellaiselle kuului äärimmäinen hylkääminen, kuolema.

Näitä lainoppineet jupisivat itsekseen, haluamatta haastaa häntä julkisesti. Heidän arvolleen ei kuulunut väitellä oppimattoman kanssa uskonnollisista asioista. Sitä tehtiin vain vertaisten seurassa. He nöyryyttivät vaikenemalla, vaikka kaikki luultavasti näkivät heidän nyrpeät ilmeensä ja torjuvan kehonkielensä. Jeesus tunnisti tutun murinan ja teki ristiriidasta julkisen. Hän puhui kuin vertaisille.

 Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: ”Kuinka te tuollaista ajattelette?

He olivat tulleet tänne valvomaan Jeesuksen ajatuksia. Koko yleisö sen aavisti. Olivathan he jo aiemmin häntä kritisoineet. Nyt he istuivat aivan Jeesuksen edessä. Ristiriita oli sanattomana leijunut ilmassa siitä asti kun he ilmestyivät paikalle. Nyt hän epäsuorasti moitti maan oppineimpia miehiä kelvottomasta ajattelusta. Se oli säädytöntä. Ensin Jeesus oli heidän mielestään herjannut Jumalaa. Nyt hän vielä julkisesti loukkasi heidän kunniaansa. Se oli tässä kulttuurissa tappava yhdistelmä.

Jeesus ei vastannut heidän Jumalanpilkkasyytökseensä mitään. Ehkä yleisöstä lähinnä istuneet olivat kuulleet sen ja hätkähtäneet. Kaikki tiesivät kuinka vakava syytös se oli. Jeesus ei kuitenkaan myöntänyt, eikä kieltänyt. Luultavasti hän oli tietoinen tekonsa painavuudesta ja siitä, että tarpeeksi monen todistajan voimalla hänelle voitaisiin lähteä järjestämään kuolemantuomiota. Hän vain nosti panoksia kysymällä heiltä kaikkien kuulle:

Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’,
vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’?

Puhe vaihtoehtojen helppoudesta kuulostaa ironialta. Kaikki tiesivät kummatkin vaihtoehdot mahdottomiksi. Halvaantuneet eivät kävele, koska ovat Jumalan vihan rampauttamia. Vain pappi saa julistaa synnit anteeksi. Sekin tapahtuu vain temppelissä uhraamisen jälkeen. Rammat pysyvät rampoina ja Jumala pysyy verta vaativana. Piste. Jeesuksen tapa haastaa kummatkin itsestään selvyydet tuo jotain ainutlaatuista ja uutta uskontojen maailmaan. Yhdelläkään kansalla ei ole sellaista Jumalaa, joka noin vain antaa anteeksi kenelle tahansa.

Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi”

– – hän puhui nyt halvaantuneelle –

Markus korostaa sitä, että Jeesus ei jää odottamaan lainoppineiden vastausta mahdottomaan kysymykseensä. Ensilukemalla kuulostaa siltä, että Jeesus näin nöyryyttää uskonnollisia auktoriteetteja. Tarkemmin ajatellen hän ohittaa mainion mahdollisuuden tehdä juuri niin. Jos Jeesus olisi jäänyt piinavan hiljaisuuden vallitessa odottamaan vastausta tähän kysymykseen, heidän kunniansa olisi kaikkien edessä murentunut maapohjan pölyyn. Sitä hän ei halunnut tehdä. Hän oli jo saanut viestinsä perille. Se riitti. Siksi hän kääntyi halvaantuneen puoleen ja sanoi:

”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden.

Jotta kirjanoppineille ei jäisi mitään epäilystä siitä mitä Jeesus uskoi itsestään, hän käski miestä ottamaan mattonsa ja mennä kotiin. Hän ei tehnyt sitä todistaakseen olevansa ihmeiden tekijä, vaan alleviivatakseen valtaansa antaa syntejä anteeksi. Sairaiden parantaminen oli toissijaista syntien anteeksiannolle. Kummallakin tavalla hän kuitenkin palautti miehen täysivaltaiseksi yhteisön jäseneksi.

Jotta Jeesuksen puhe saisi entistä raskaampaa painoarvoa, hän käyttää ensimmäistä kertaa itsestään nimitystä Ihmisen Poika, joka on lainattu Danielin apokalyptisesta visiosta. Millä tavalla hän sen ymmärtää ja mitä hän sillä viestii jää epäselväksi. Danielkin valitti pelkäävänsä päässään olevia ankaria näkyjä[3]. Ehkä hän käytti sitä vain korostaakseen tavallista ihmisyyttään pappeihin verrattuna.[4] Ehkä hän halusi viestiä avanneensa uuden tien Jumalan suosioon, eikä sillä ollut mitään tekemistä titteleiden tai statuksien kanssa. Ihmisen poika välittää Jumalan armoa ja terveyttä toiselle ihmisen pojalle, joka on Jumalan nimissä sairaaksi tehty ja ulkopuoliseksi tuomittu.

Jumalaksi Jeesus ei koskaan väitä itseään, eikä edes sano puhuvansa Jumalan nimissä, niin kuin profeetat vanhan Testamentin aikana olivat tottuneet väittämään. Hän ei koskaan vedonnut Jumalan auktoriteettiin puolustaakseen sanojaan tai tekojaan.[5] Se on aika merkittävää Ihmisen Pojalle, jonka sanat ja teot olivat jumalallisesta auktoriteetista painavia. Niin ainakin kristityt ovat Jeesuksesta uskoneet.

Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”

Vaikka Jeesus näyttäytyy kertomuksen sankarilta, kansa ylistää Jumalaa eikä Jeesusta.

Ihmeiden tekijöitä kyllä riitti. Sellaisista he olivat kuulleet ja sellaisia ehkä nähneetkin, mutta kukaan ei ennen Jeesusta ollut uskaltanut julistaa kenenkään syntejä anteeksi, ikään kuin olisi saanut siihen Jumalalta suorat valtuudet.

Se oli täysin vastoin yleistä ymmärrystä. Kaikki olivat syntisyytensä takia velkaa Jumalalle ja vain papistolla oli valtuudet vapautta kansan velasta. Piti vain ostaa uhrieläimiä ja tuoda ne temppeliin monimutkaisia rituaaliuhreja varten. Kaikki oli Jumalan määräämää pienintä yksityiskohtaa myöten. Nyt tuli Ihmisen Pojaksi itseään nimittävä puusepän poika julistamaan syntejä anteeksi ohi temppelin, jonka kaikkein pyhimmässä Jumala asui.

Jos Jeesus vielä viikkoa aiemmin oli ehkä empinyt, niin nyt hän ainakin oli varma asiastaan. Hän tiesi aivan varmasti, että uskonnolliset johtajat eivät ikinä antaisi hänelle anteeksi näin vapaasti julistettua anteeksiantoa ja näin avoimesti heitettyä haastetta temppelin arvovallalle ja uskottavuudelle. Hän oli jo nyt allekirjoittanut kuolemantuomionsa.

Seuraavan kerran kun Markus mainitsee lainoppineet, he tulivatkin suoraan Jerusalemista, temppeliaristokratian virallisina tutkijoina ja todisteiden kerääjinä.[6]

[1] Kertomuksen eri versiot: Mark 2:1-12 Matt 9:1-8. Luk 5:17-26. Joh 5:1-9.

[2] Myers Ched. Binding the Strong Man. A Political Reading of Marks Story of Jesus. Orbis Books. Maryknoll. New York. 2002. s. 155.

[3] Dan 7:13, 15.

[4] Herzog II. William R. Jesus, Justice and the Reign of God. s. 132.

[5] Wink Walter. The Human Being. Jesus and the Enigma of the Son of the Man. Fortress Press. Minneapolis. 2002. s. 79.

[6] Mark 3:22.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

Kommentoi

Sähköpostisi tulee aina pysymään salassa, emmekä näytä sitä julkisesti. Pakolliset kentät ovat merkitty *

* *

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • Salla sanoi 2 viikkoa sitten:
      https://forums.catholic.com/showthread.php?t=89182 New Catholic Encyclopedia (2003): “Mortification. The deliberate restraint that one places on na... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 2 viikkoa sitten:
      Aamen tuohon mitä sanot! Pseudo-Dionysioksen määrittelemän klassisen kolmi-vaiheisen tai -tasoisen matkan purgatio oli puhdistumisvaihe ja kiira... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Daniel Nylund sanoi 3 viikkoa sitten:
      ”Tästä näkökulmasta Lutherin anselmilaispohjainen ajatus on helpotus: jos pahuus vaatii sovituksen rankaisemalla, se rankaisu ja viha on jo kohd... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Jannu sanoi 4 viikkoa sitten:
      Tässä hauska marssilaulu USA:n merijalkaväeltä: "One, two, three, four, every night we pray for war! Five, six, seven, eight, rape, kill, muti... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 1 kuukausi sitten:
      Tuomas Akvinolaisen legitimoima erottelu ajallisista ja iankaikkisista rangaistuksista, mikä erottelu on edelleen voimassa katolisessa ajattelussa, o... Lutherin väkivaltainen Jumala

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit