Sovinnon mahdollisuus
Joka tapauksessa tämä ihmisluontoa hyvin realistisesti kuvaava kertomus on kaikessa karheudessaan kuvaus siitä, kuinka viholliset vihdoin onnistuivat edes auttavasti tunnistamaan ja nimeämään menneessä tapahtuneen vääryyden. Tehdystä vääryydestä huolimatta he onnistuivat löytämään tavan elää uudestaan yhdessä toistensa kanssa. Eivät he paratiisia rakentaneet uusiksi. Kaukana siitä. Mutta anteeksiannon ja sovinnon kautta väkivallan kierre jäi tauolle ainakin yhden sukupolven ajaksi. Israelin kansan kahdentoista sukukunnan kantaisät saivat jatkaa elämäänsä. Käytännön sovinto ei mitätöinyt tehtyä vääryyttä, mutta käänsi tragedian jälkiseuraukset siunaukseksi. Kyynikko voisi tietenkin huomauttaa, […]
Toteutumaton anteeksianto
”Sitten Joosef lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja puhkesi itkuun, ja myös Benjamin syleili häntä ja itki. Ja Joosef suuteli ja syleili itkien kaikkia veljiään. Sen jälkeen hänen veljensä puhelivat pitkään hänen kanssaan.”[1] Tältä näytti rosoinen alku vuosisatoja kestävälle pyhitetyn väkivallan riisumisen prosessille, jonka aikana Jumalan luonne ja anteeksiannon olemus vähitellen alkoi hahmottua. Välittömän koston uhka oli väistynyt. Myötätunto ja hyvä tahto oli vapautunut kahleistaan ja entiset viholliset osoittivat solidaarisuutta toisiaan kohtaan. Veljekset olivat löytäneet ainakin kohtuullisen välirauhan keskenään. Silti tämänkin […]
Peruuntunut kosto
Silloin Juuda astui Joosefin eteen ja pyysi nöyrästi lupaa pitkään puheeseen. Hän kertasi koko perheen traagisen historian, nuorimman veljen ”häviämistä” myöten. Siitä hän tosin kertoo vain Jaakobille välitetyn version, eikä siis vieläkään anna Joosefille sitä tunnustusta, jota tämä ilmeisesti yritti heiltä kiristää. Sitten hän puhui tulevaisuudesta ja vetosi siihen, että isä yksinkertaisesti kuolee murheeseen, jos he palaavat ilman Benjaminia. Juuda ei voisi sitä kestää ja siksi hän tarjosi itseään orjaksi Benjaminin tilalle. Se oli aika paljon tarjottu. Mies, joka aikaisemmin […]
Uhrin kiusaus
Viljaa riitti myytäväksi myös lähikansojen nälkäpakolaisille. Kaikkialta vaelsi ihmisiä ostamaan Egyptin varastoimaa viljaa. Myös isä Jaakobilla oli ongelmia ison perheensä elättämisessä. Hänenkin oli pakko niellä ylpeytensä saadakseen leipää perheelleen. Siksi hän lähetti kymmenen vanhinta poikaansa ostamaan viljaa Egyptistä. Nuorimmainen, Benjamin, joutui kuitenkin jäämään kotiin, koska isä pelkäsi että hänelle sattuu jotain. Muista veljeksistä ei ollut niin väliä. Jaakobin tapa suosia vain Raakelin synnyttämiä lapsia oli pysynyt muuttumattomana. Kun veljekset saapuivat Joosefin eteen, tämä tunnisti heidät heti. Hän ei kuitenkaan eleelläkään […]
Sankariuhri
Kauppamatkustajat myivät matkallaan ostamansa orjan Faaraon hoviherralle. Joosef voitti isäntänsä luottamuksen ja pääsi lopulta eräänlaiseksi talkkariksi, jolla oli avaimet kaikkiin Potifarin huoneisiin. Isäntä oli luultavasti kuohittu mies,[1] eikä ”hän itse välittänyt mistään paitsi ruuasta, jota hän söi.”[2] Ei siis ihme että kyvyttömän ja läskistyneen Potifarin seksuaalisesti turhautunut vaimo alkoi vikitellä miehensä nuorta ja komeaa luotto-orjaa. Vaikka Joosef oli juuri saavuttanut sukukypsän iän ja himotkin olivat varmaan sen mukaiset, hän torjui ihmeen sitkeästi emäntänsä seksuaalisen työpaikka-ahdistelun. Lopulta lemmennälkäänsä nääntymässä oleva kotirouva […]
Kuninkaallinen syntipukki
Ei ole mikään ihme, jos Joosef on jo murkkuikään mennessä oppinut miten pelata edukseen asemansa kuopuksena ja mahdollisena pääperijänä. Hän sai ilmaiseksi kaiken sen isällisen huomion, jonka eteen 10 vanhempaa veljestä olivat joutuneet turhaan tekemään työtä koko ikänsä. Hänen ei tarvinnut edes raataa käytännön töissä niin kuin muiden poikien, vaan hän sai pysyä kotona pitämässä seuraa isälleen. Hänen harrastuksiinsa kuuluikin raportoida isälleen vanhemmista veljistään kuulemiaan pahoja juoruja.[1] Niidenkin kertominen oli vain isän halujen matkimista. Jaakob oli jo jättänyt Joosefin veljet […]
Mimeettinen kilpailukehä
Joosef syntyi keskelle jokaisen perheterapeutin pahinta painajaista. Suvun historia on täynnä veljeskateutta, kieroilua, ahneutta, petosta, väkivaltaa, traagista rakkautta, hylkäämistä, Jumalan etsintää, pakoilua ja pelkoa. Jokainen teltta oli ladattu jännitteillä, katkerilla muistoilla ja piilokaunalla. Ennen Joosefia perheessä oli patriarkka Jaakob, kymmenen poikaa, tuntematon määrä tyttöjä ja neljä vaimoa. Yksi vaimoista oli varsinaisen vaimokaupan kylkiäisenä saatu pakkopulla (Leea). Kaksi vaimoista ei oikeastaan ollut vaimoja ensinkään, vaan synnyttäviä kotiapulaisia (Silpa ja Bilha). Jaakobin suuri rakkaus, Raakel, oli pysynyt hedelmättömänä ja oli siksi sairaana […]
Joosef
Täytyy myöntää, että en odottanut mitään suuria oivalluksia paneutuessani uudestaan kertomukseen Joosefista. Ensimmäiset valmiiksi tulkitut versiot tästä tarinasta olin kuullut jo lapsena. Nuorena aikuisenakin olin lukenut sen muutaman kerran, näkemättä siinä mitään erityisen puhuttelevaa. Vasta Girard -opintojeni myötä aloin uudestaan kiinnostua tästä pyhäkoulujen klassikosta. Joosefin tarinaa ei ole tarvinnut lapsille kovin paljon sensuroida, koska se on harvinaisen veretön, paikoitellen jopa liikuttavan kaunis draama. Samalla se on kuitenkin terävä kuvaus mimeettisestä halusta, kateellisesta kilpailusta, syntipukin tarpeesta, uhrista joka ei suostunutkaan rooliinsa […]
3.11 Myytin murtajat
Kulttuurikritiikin tehtävä on paljastaa historiallisten ja modernien myyttien tapa perustella ja pyhittää väkivalta. Demytologisointi rehabilitoi uhrin ja paljastaa väkivallan sellaisena kuin se on. Analysoituaan erityisesti kreikkalaisten myyttien pyhittämää ja piilottamaa väkivaltaa[1] Girard vihjaisi seuraavaksi puuttuvansa juutalaiskristillisen perinteen pyhiin teksteihin. Monet odottivatkin, että hän seuraavaksi käsittelisi Raamatun kertomuksia myytteinä myyttien joukossa. Niin hän oli joskus suunnitellutkin tekevänsä. Kukaan ei odottanut, että uskonto itsessään voisi antaa aihetta myyttisen väkivallan paljastamiseen. Kaikkihan tunsivat uskontojen väkivaltaisen historian ja eurooppalaiset olivat erityisen tietoisia kristinuskon verisestä […]
Kainin merkki
15. Mutta Herra sanoi hänelle: ”Ei, vaan kostettakoon seitsenkertaisesti sille, joka tappaa Kainin.” Ja Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaa, tappaisi häntä. Ensimmäinen kulttuuri alkoi murhasta ja pysyi koossa koston pelosta.[1] Jumala ei tapa, eikä tapata ensimmäistä murhaajaa. Sensijaan Kain saa merkin, joka kyllä leimaa hänet murhaajaksi, mutta jolla Jumala samalla suojelee häntä kostolta – koston uhalla. Hän ei toteuta myöhemmin kirjattavaa lakia, joka sanoo ”hammas-hampaasta, ja henki hengestä.” [2] Tässä uhataan seitsemällä hampaalla yhdestä hampaasta. Kuulemme […]
Veljeskateus
Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi. 6. Herra kysyi Kainilta: ”Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Tähän asti teksti on maininnut veljesten nimet neljästi, kullakin kerralla eri järjestyksessä. Vasta Kainin suuttumus tuo hänet näyttämön keskiöön. Jumala joka ei huomioinut Kainin uhria, huomasi hänen synkistyneen katseensa. Jumala on hyvin tietoinen siitä mitä Kainin sisällä tapahtuu Kain itse ei enää huomaa mitään muuta kuin pikkuveljensä saaman suosion. Kainille itselleen Kilpailijasta tulee koko tunne- ja motivaatiomaailman ohjaaja. Ehkä juuri tämä […]
Uhri joka ei toiminut
Uhri joka ei kelvannut 3. Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, 4. ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, 5. mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut. Abelin esikoiskaritsat kelpasivat Jumalalle uhreiksi mutta Kainin tuomia maan hedelmiä Hän ei edes katsonut. Kummankin työ oli luultavasti yhtä raskasta. Tietenkin oikeudenmukainen Jumala suhtautuisi veljesten vaivannäköön tasavertaisesti. Muistan jo lapsena miettineeni miksi Kainin viljat ja hedelmät eivät kelvanneet Jumalalle? Selittämätön syrjintä tuntui […]
Demytologisoinnin seuraukset
Myyttien dekonstruktio alkoi jo kreikkalaisten tragediatekstien kautta.[1] Vanha Testamentti jatkoi tätä prosessia, ja Uusi Testamentti riisui viimeisenkin verhon myytin ja todellisuuden väliltä. Entä sitten? Väkivaltaa pyhittävien myyttien paljastuminen ei suinkaan poista väkivaltaa. Girardin mukaan vaikutus voi olla ja on aivan päinvastainen. Kun Raamatun valaisema kulttuuri on monen ”pyhän” ja ”oikeutetun” sodan kautta tullut tietoiseksi väkivallastaan, sotaa ei enää voi pyhittää Jumalan tahdolla, isänmaan kunnialla tai edes sodalla terroria vastaan. Tilalle voi kuitenkin tulla paljon alastomampi ja hillittömämpi väkivalta, joka saa […]
Uusi Testamentti
Jos Girardin teoria myyttien ja uskontojen synnystä on tosi, kristinuskoa ei pitäisi olla olemassa. Maailmassa ei pitäisi olla ainuttakaan sellaista uskontoa, joka on radikaalisti vapaa väkivallan ritualisoinnista ja mytologisoinnista. Juuri sellaisena Girard näkee kristinuskon – siitäkin huolimatta, että kristikunta on historiansa aikana uhrannut lukemattomia syntipukkeja, mytologisoinut oman herruutensa, ritualisoinut väkivaltansa ja rationalisoinut sotansa. Etenkin Eurooppalainen kristikunta on toistanut ja maksimoinut kaikki pyhien kirjojensa paljastamat väkivaltamekanismit. Pakanallisten uhriuskontojen perillisinä meidän on täytynyt tehdä oma pitkä vanhatestamentillinen erämaavaelluksemme löytääksemme oman uskontomme väkivallattomaan […]
Vanha Testamentti
Girard näkee heprealaisten Raamatussa kertomuksen sijaisuhriuteen perustuvasta uskonnollisesta väkivallasta, joka on kaiken kulttuurimuodostuksen kulmakivi. Vähitellen myyttisesti suojeltu väkivalta paljastuu pelkäksi väkivallaksi, ihmisen pahuudeksi toista kohtaan, jota on aina vain vaikeampi pyhittää millään uskonnollisella syyllä. Tulen antamaan tästä monta esimerkkiä. Toistaiseksi olen ehtinyt VT:n puolelta julkaisemaan vain kertomuksen Kainista ja Abelista. Vanha Testamentti on kertomus vuosisatoja kestäneestä Exoduksesta, pitkästä matkasta väkivaltaa pakoon ja väkivaltaisesta taistelusta väkivaltaa vastaan. Se alkoi naapurikansoilta omaksutun uhrimytologian keskeltä, sen ajan normaaliuskonnollisuuden kohdusta. Alussa mytologisoidulla väkivallalla oli […]
- « Edellinen
- 1
- ...
- 8
- 9
- 10
- 11
- 12
- ...
- 17
- Seuraava »
Hae teoblogista
Uusimmat artikkelit
