Avainsana-arkisto: Benjamin
Lapsen syntymä ja paimenet
Kaikella on veronsa Niinpä Joosef ja Maria elivät seuraavan puoli vuotta normaalia nuoren parin elämää uteliaitten ja osittain pahansuopien huhujen ympäröiminä. Pelottavaa helpotusta tuli vain vielä ilkeämpien huhujen muodossa. Herodes oli kuulemma tullut aina vain hullummaksi, ja juonittelut hänen ympärillään vain kiihtyivät. Hän oli tapattanut useita sukulaisiaan ja yrittänyt tappaa myös poikansa Antipaan. Hän oli tapattanut kaikki mahdolliset juutalaiset johtajat, jotka mahdollisesti yrittäisivät anastaa hänen sukunsa vallan. Kaikki tuntuivat aavistavan, että kuolema kolkutti Herodeksen palatsin portteja. Hän tiesi sen […]
Toteutumaton anteeksianto
”Sitten Joosef lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja puhkesi itkuun, ja myös Benjamin syleili häntä ja itki. Ja Joosef suuteli ja syleili itkien kaikkia veljiään. Sen jälkeen hänen veljensä puhelivat pitkään hänen kanssaan.”[1] Tältä näytti rosoinen alku vuosisatoja kestävälle pyhitetyn väkivallan riisumisen prosessille, jonka aikana Jumalan luonne ja anteeksiannon olemus vähitellen alkoi hahmottua. Välittömän koston uhka oli väistynyt. Myötätunto ja hyvä tahto oli vapautunut kahleistaan ja entiset viholliset osoittivat solidaarisuutta toisiaan kohtaan. Veljekset olivat löytäneet ainakin kohtuullisen välirauhan keskenään. Silti tämänkin […]
Peruuntunut kosto
Silloin Juuda astui Joosefin eteen ja pyysi nöyrästi lupaa pitkään puheeseen. Hän kertasi koko perheen traagisen historian, nuorimman veljen ”häviämistä” myöten. Siitä hän tosin kertoo vain Jaakobille välitetyn version, eikä siis vieläkään anna Joosefille sitä tunnustusta, jota tämä ilmeisesti yritti heiltä kiristää. Sitten hän puhui tulevaisuudesta ja vetosi siihen, että isä yksinkertaisesti kuolee murheeseen, jos he palaavat ilman Benjaminia. Juuda ei voisi sitä kestää ja siksi hän tarjosi itseään orjaksi Benjaminin tilalle. Se oli aika paljon tarjottu. Mies, joka aikaisemmin […]
Kuninkaallinen syntipukki
Ei ole mikään ihme, jos Joosef on jo murkkuikään mennessä oppinut miten pelata edukseen asemansa kuopuksena ja mahdollisena pääperijänä. Hän sai ilmaiseksi kaiken sen isällisen huomion, jonka eteen 10 vanhempaa veljestä olivat joutuneet turhaan tekemään työtä koko ikänsä. Hänen ei tarvinnut edes raataa käytännön töissä niin kuin muiden poikien, vaan hän sai pysyä kotona pitämässä seuraa isälleen. Hänen harrastuksiinsa kuuluikin raportoida isälleen vanhemmista veljistään kuulemiaan pahoja juoruja.[1] Niidenkin kertominen oli vain isän halujen matkimista. Jaakob oli jo jättänyt Joosefin veljet […]
Hae teoblogista
Uusimmat artikkelit
