Avainsana-arkisto: Mooses
Jumalan vai ihmisen viha?
Israelin kansallinen historia alkoi uhrina olemisesta. Ehkä juuri tämä tosiasia varmisti sen, että Mooseksen rakentama uhrikultti ei tulisi koskaan toimimaan kovin hyvin. Uhrikultti toimii parhaiten kulttuurissa, jossa ei ole kollektiivista kokemusta uhrina olemisesta. Israelin kansa sai matkan varrella paljon kokemuksia uhrina ja syntipukkina olemisesta. Itsekin he olivat syyllistyneet samaan. Valloitetuista tuli valloittajia ja sorretuista sorrettuja. Siksi heidän keskuudessaan alkoi myös kasvaa jonkinasteista epäluuloa uhrirituaaleja kohtaan. Tästä epäluulosta saamme vahvoja viitteitä onnettomasti päättyneen verisen kansannousun kautta. Ensimmäinen merkki uhrirituaalin toimimattomuudesta on […]
Ensimmäinen syntipukki
Syntipukista voi puhua monella eri tasolla. Psykososiaalinen syntipukki on sukua antropologiselle syntipukille. Mooseksen kirjoissa löytyy kummankin alkumuoto: rituaalinen syntipukki joka kantoi kansan synnit. Vasta kristinuskon valaisema länsimainen sivistys alkoi 1700-luvulla nähdä ilmiöitä, joiden kuvaukseen sopi sana syntipukki. Myöhempi antropologinen tutkimus löysi paljon käytäntöjä, jotka sopivat saman sanan alle. Vielä myöhempi psykososiaalinen havaintomateriaali löysi syntipukin jokapäiväisestä arjesta. Tänään syntipukki käsite kuuluu arkikieleen. Kaikki ymmärtävät mitä se tarkoittaa, vaikka eivät tietäisi sanan taustasta yhtään mitään. Sanan historialliset juuret ulottuvat Mooseksen johtajuuskriisiin. Kun […]
Uuden uhrikultin alku
Vasta perustetun papillisen auktoriteetin perusta oli rakennettu pelottavimmalla mahdollisella tavalla. Mooses aloitti eettisenä uudistajana, mutta joutui verilöylyn jälkeen turvautumaan ikivanhaan uhrikulttiin pitääkseen kansansa aggressiot edes jollakin tavalla hallitusti kanavoituina. Mooseksen lain taulujen rikkominen kuvataan kommentaareissa yleensä suutuspäissään tehdyksi primitiivireaktioksi. Sitä teksti ei kuitenkaan itse väitä. Tapahtumien myöhempi kehitys antaa syytä epäillä, että se saattoi olla myös harkittu teko. Tarinan kertojan mukaan Jumala pyysi Moosesta veistämään samanlaiset taulunpohjat uudestaan ja tulemaan toistamiseen vuorelle. Jumala lupasi kirjoittaa niihin samat ”sanat, jotka olivat […]
Joukkomurhamysteeri
Mooses näki, että kansa oli villiintynyt. Aaron oli päästänyt sen valloilleen Näin villit juhlat yleensä häivyttävät kaikki tunnistettavat erot kansan valtahierarkiassa. Uhrien ympärillä tanssivat kansalaiset tulevat toistensa kaltaisiksi. Kun kaikki päästetään valloilleen, jokainen unohtaa annetun asemansa yhteisön jäsenenä. Kun kansa villiintyy, sen valtarakenteet sulavat ja se vajoaa kaaokseen. Yhteiskuntajärjestystä ylläpitävien erojen hävittyä kukaan ei enää erota johtajia johdettavista. Aaronin auktoriteetti hävisi, ja Mooseksen johtajuus oli jo unohtunut. Kansa tanssi ja lauloi omien mielikuviensa ympärillä, piittaamatta enää kenenkään johtajuudesta. Mooseksen auktoriteetti […]
Kultainen sonni
Sillä välin, kun Mooses viipyi vuorella rakentamassa erämaahan sopivaa korkeakirkollista liturgiaansa, malttamaton kansa pani pystyyn paljon primitiivisemmät juhlat, kunnon vanhanaikaiset kulttirituaalit. Kaikki osallistuivat valmisteluihin. Ensin rakennettiin kunnon uuni, jossa naisten kultaiset korvakorut sulatettiin.[1] Sieltä ne kaadettiin muottiin ja voilá, kultainen patsas oli ihan sonnin näköinen. Kaikki naapurikansat olisivat helposti tunnistaneet sen oman hedelmällisyysjumalansa kaltaiseksi. Tämä oli varman päälle valittu jumalhahmo. Siitä ei kukaan voinut erehtyä. Kun Mooses ja Jahve loistivat poissaolollaan, kansa turvautui kuviin joihin oli tottunut luottamaan: Israel, tämä […]
Mooses
Kymmenen käskyn antamisen jälkeen Mooses saneli kolme lukua[1] tarkentavia säädöksiä orjien asemasta, kuolemantuottamuksesta, murhasta, eläinten tuottamista vahingoista, varkauksista, neitsyen viettelemisestä, muukalaisten, köyhien, leskien ja orpojen suopeasta kohtelemisesta, koronkiskonnasta[2], sodan säännöistä, jne. Kuuluisa silmä-silmästä ja hammas-hampaasta laki,[3] joka ehkä oli saanut vaikutteita Hammurabin laista, on mainettaan paljon parempi. Toisin kuin naapurikansojen lait, tämä laki rajoitti ja kohtuullisti kostoa. Rangaistus ei saanut ankaruudessaan ylittää aiheutettua vahinkoa.[4] Jumala kuitenkin varasi itselleen paljon tuimempia kostamisen vapauksia. Hän lupasi tappaa sodalla kaikki, jotka kohtelisivat leskiä […]
Sovinnon mahdollisuus
Joka tapauksessa tämä ihmisluontoa hyvin realistisesti kuvaava kertomus on kaikessa karheudessaan kuvaus siitä, kuinka viholliset vihdoin onnistuivat edes auttavasti tunnistamaan ja nimeämään menneessä tapahtuneen vääryyden. Tehdystä vääryydestä huolimatta he onnistuivat löytämään tavan elää uudestaan yhdessä toistensa kanssa. Eivät he paratiisia rakentaneet uusiksi. Kaukana siitä. Mutta anteeksiannon ja sovinnon kautta väkivallan kierre jäi tauolle ainakin yhden sukupolven ajaksi. Israelin kansan kahdentoista sukukunnan kantaisät saivat jatkaa elämäänsä. Käytännön sovinto ei mitätöinyt tehtyä vääryyttä, mutta käänsi tragedian jälkiseuraukset siunaukseksi. Kyynikko voisi tietenkin huomauttaa, […]
Joosef
Täytyy myöntää, että en odottanut mitään suuria oivalluksia paneutuessani uudestaan kertomukseen Joosefista. Ensimmäiset valmiiksi tulkitut versiot tästä tarinasta olin kuullut jo lapsena. Nuorena aikuisenakin olin lukenut sen muutaman kerran, näkemättä siinä mitään erityisen puhuttelevaa. Vasta Girard -opintojeni myötä aloin uudestaan kiinnostua tästä pyhäkoulujen klassikosta. Joosefin tarinaa ei ole tarvinnut lapsille kovin paljon sensuroida, koska se on harvinaisen veretön, paikoitellen jopa liikuttavan kaunis draama. Samalla se on kuitenkin terävä kuvaus mimeettisestä halusta, kateellisesta kilpailusta, syntipukin tarpeesta, uhrista joka ei suostunutkaan rooliinsa […]
Hae teoblogista
Uusimmat artikkelit
