Opetuslapsille Jeesuksen kuolema oli henkilökohtainen katastrofi vailla mitään järkevää selitystä. Muille Jeesuksen kuolema tuskin näytti mitenkään maailmaa mullistavalta tapahtumalta. Ehkä enemmistö katsoi sitä synkän merkityksettömänä tapahtumana historian suurella näyttämöllä, joka oli aina ollut täynnä mielivaltaista väkivaltaa. Heillä kaikki miksi kysymykset olivat täysin turhia. Tuhansia juutalaisia tapettiin vastaavalla tavalla viidenkymmenen vuoden aikana ennen ja jälkeen Jeesuksen. Mikä teki tästä kuolemasta niin erityisen? Mikä on tämä ihmiskunnan perhesalaisuuden todellinen merkitys? Hän vuodatti verensä ja kuoli meidän käsissämme. Miksi? Miten tämä tapahtuma muka […]
Kaikki evankeliumit kertovat miten Jeesus tuli omiensa hylkäämäksi. Markus kuvaa sitä selkeimmin kateuden näkökulmasta, vaikkei käytäkään sitä sanaa. Jeesus… tuli kotikaupunkiinsa, ja opetuslapset olivat hänen kanssaan. Kun tuli sapatti, hän ryhtyi opettamaan synagogassa,[1] Jeesuksen maine oli saavuttanut kotikylän. Vaikka hänellä ei ollut mitään valtuuksia opettaa synagogassa, häntä silti odotti utelias joukko kuulijoita. Osa oli hänen kanssaan kierteleviä opetuslapsia, osa vanhoja tuttuja kyläläisiä ja loput pienen synagogan vanhimpia. Häntä kuunnellessaan monet kyselivät hämmästyneinä: ’mistä hän on saanut tämän kaiken? Mikä on […]
Kulttuurikritiikin tehtävä on paljastaa historiallisten ja modernien myyttien tapa perustella ja pyhittää väkivalta. Demytologisointi rehabilitoi uhrin ja paljastaa väkivallan sellaisena kuin se on. Analysoituaan erityisesti kreikkalaisten myyttien pyhittämää ja piilottamaa väkivaltaa[1] Girard vihjaisi seuraavaksi puuttuvansa juutalaiskristillisen perinteen pyhiin teksteihin. Monet odottivatkin, että hän seuraavaksi käsittelisi Raamatun kertomuksia myytteinä myyttien joukossa. Niin hän oli joskus suunnitellutkin tekevänsä. Kukaan ei odottanut, että uskonto itsessään voisi antaa aihetta myyttisen väkivallan paljastamiseen. Kaikkihan tunsivat uskontojen väkivaltaisen historian ja eurooppalaiset olivat erityisen tietoisia kristinuskon verisestä […]
Girard näkee heprealaisten Raamatussa kertomuksen sijaisuhriuteen perustuvasta uskonnollisesta väkivallasta, joka on kaiken kulttuurimuodostuksen kulmakivi. Vähitellen myyttisesti suojeltu väkivalta paljastuu pelkäksi väkivallaksi, ihmisen pahuudeksi toista kohtaan, jota on aina vain vaikeampi pyhittää millään uskonnollisella syyllä. Tulen antamaan tästä monta esimerkkiä. Toistaiseksi olen ehtinyt VT:n puolelta julkaisemaan vain kertomuksen Kainista ja Abelista. Vanha Testamentti on kertomus vuosisatoja kestäneestä Exoduksesta, pitkästä matkasta väkivaltaa pakoon ja väkivaltaisesta taistelusta väkivaltaa vastaan. Se alkoi naapurikansoilta omaksutun uhrimytologian keskeltä, sen ajan normaaliuskonnollisuuden kohdusta. Alussa mytologisoidulla väkivallalla oli […]
Aamuun mennessä sana Jeesuksen vangitsemisesta oli jo levinnyt. Kenen tahansa pidätys suuren juhlan aikana olisi herättänyt huomiota. Se, että vangittu mies kuului olevan jonkinlainen profeetta tai jopa messias, herätti poikkeuksellista levottomuutta. Useimpien mielissä kysymys vangin messiaanisuudesta oli saman tien ratkaistu. Oikea Messias ei missään tapauksessa antautuisi vangiksi. Parempi siis oli että siivosivat kansan kiihottajan pois juhlia vaarantamasta. Roomalaisia ei pitänyt lähteä provosoimaan näin tärkeän juhlan aikana. Jokainen halusi päästä ehjin nahoin takaisin kotiinsa. Heti aamulla ylipapit pitivät neuvottelun vanhimpien ja […]
He tulivat taas Jerusalemiin. Kun Jeesus kävi temppelissä, tulivat ylipapit, lainopettajat ja vanhimmat hänen luokseen.[1] Ylipapit, lainopettajat ja vanhimmat edustivat uskontoa, lakia ja politiikkaa, eli pyhitetyn väkivallan kaikkein kunnioitetuimpia muotoja.[2] Erillistä talousvallan edustajaa ei tarvittu, koska markkinavoimat olivat Jeesuksen aikana tiukasti tämän epäpyhän kolminaisuuden ohjaksissa. Näiden tahojen eliitistä rakentui korkein juutalainen auktoriteetti. Sitä kutsuttiin sanhedriiniksi.[3] Juuri heidän taloudellisen ylivaltansa uskonnollisia perusteita Jeesus oli edellisenä päivänä ravistellut. Jotkut pitävät epäuskottavana, että kansan korkein mahdollinen auktoriteetti olisi alentunut kaiken kansan nähden ja […]
Monimerkityksellinen sisääntulo[1] Samaan aikaan kaupunkia lähestyi idästä päin paljon vaatimattomampi kulkue. Alussa se ei millään tavalla erottunut tuhansista muista seurueista. Ryhmä yksinkertaisia maalaisia oli kävellyt verkkaiseen tahtiin noin sadan kuudenkymmenen kilometrin matkan Galileasta Jerusalemiin. Viimeiset viikot he olivat viettäneet Jerusalemin lähikylissä. Hekin hermoilivat. Jotain kohtalokasta oli ilmassa. Sen he olivat jo jonkin aikaa aavistelleet opettajansa puheista. Alkukevään lämpö ei pystynyt rauhoittamaan heidän levottomia sydämiään. Mielissä risteili messiaanisia odotuksia ja pahoja aavistuksia. Kummatkin vain vahvistuivat, kun Jeesus alkoi antaa outoja ohjeita. […]