Kirjoitettu 14.12.2020
0 kommenttia
Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. [1] Hänen oikea nimensä oli Mooseksen siskon mukaan Miryam, vaikka me tunnemme hänet Mariana. Mitään muuta emme hänen juuristaan tiedäkään. Hän tuli tunnetuksi vain tuntemattomaksi jääneen miehensä Joosefin kautta ja synnyttämänsä esikoisen Jeesuksen kautta. Vanha papin vaimo Elisabet oli toiminut välittäjänä[2], kun Joosefin vanhemmat olivat hyvissä ajoin alkaneet etsiä pojalleen sopivaa vaimoa. Sellainen pitäisi oli […]
Avainsanat:
arkkienkeli Garbriel,
Johannes Kastajan syntymä,
John Shelby Spong,
Josef,
Joseph Kelly,
Jouluevankeliumi,
kihlattu,
Maria ja enkeli,
Marian kiitosvirsi,
naisten vertaistuki,
Richard A Horsley,
Romulus ja Reemus,
Sakariaan laulu,
Witherington III Ben.
Kirjoitettu 11.10.2020
0 kommenttia
Kun nyt huhu Herodeksen vainoharhoista oli kerrottu Jeesukselle, Markus sijoittaa samaan kohtaan kertomuksen Johanneksen kohtalosta, joka oli saanut loppunsa jokunen kuukausi tätä aiemmin. Herodes oli näet pidättänyt Johanneksen, pannut hänet kahleisiin ja teljennyt vankilaan.[1] Mutta ottakaamme Markuksen kanssa muutaman askeleen taaksepäin historiassa. Hän nimittäin sijoittaa tähän muutamaa kuukautta aikaisemmin tapahtuneen kuninkaallisen skandaalin, kertomuksen, jonka päähenkilöt ensin imitoivat toistensa haluja, tulevat siten toistensa kilpailijoiksi ja ratkaisevat syntyneen ongelman mestauttamalla kamelinkarvaviittaisen häirikön. Markus haluaa kertoa tarinan Johanneksen karmeasta kohtalosta, koska se vaikuttaa […]
Avainsanat:
Aretas,
Crossan John Dominic.,
Garrett Susan R.,
Greenberg Gary.,
Herodes,
Herodes Antipas,
Herodes Filippos,
Herodias,
imitoida haluja,
Johannes Kastaja,
Josefus,
juutalainen aristokratia,
kilpailija,
kuninkaallinen skandaali,
Mariamme,
Markus,
militarismi,
Moraalinen eetos,
mustasukkaisuus,
Myers Ched,
provokaatio,
Rene Girard,
Romulus ja Reemus,
Salome,
vaikutusvalta,
vainoharhaisuus,
Vastarakastuneet,
veljeskateus
Kirjoitettu 21.12.2016
0 kommenttia
Elämä on täynnä muistutuksia siitä mitä minulta puuttuu. Useimmat niistä tulevat minua vastaan toisten ihmisten muodossa. Jotkut heistä ovat vain varttituttuja Facebook kavereita, joita kadehdin, kuvittelemalla että heillä menee paremmin kuin minulla.[1] Siitä asti, kun muinaisihminen ja nykyihmisen lapsi oppivat vertaamaan itseään toiseen, kateus on ollut oleellinen osa hänen sosiaalista elämäänsä. Toisen aseman kadehtiminen ja siihen pyrkiminen on seurannut ihmistä alkulaumasta asti. Vuorovaikutustaitojen syventyessä ja kulttuurin rakentuessa laumaa suuremmaksi, kateuden muodot monipuolistuivat, mutta yksikään kulttuuri ei ole ollut kateudesta puhdas. […]
Avainsanat:
Adam Smith,
Albert Speer,
Alexsandr Solzhenitsyn,
Alkukateus,
alkumurha,
Ann Ulanov,
antisemitismi,
Arabikevät,
armo,
Bill Gates,
Buddha,
Charles Perrault,
dalitit,
David Hume,
Delfoin,
Der Ubermensch,
Derrida,
Donald Trump,
Dostojevski,
Envy Theory,
etiikka,
Facebook,
Fjodor Dostojevski,
Frank John Ninivaggi,
Freud,
gnothi seauton,
Gorky,
Grimmin veljekset,
Grimmin veljet,
Hamerton-Kelly Robert G,
Hanna Segal,
häpeä,
Hegel,
Heikki Ikäheimo,
Heinz Kohut,
Helmut Schoeck,
Helmuth Schoeck,
Hitler,
homo economicus,
hyvyys,
Idealisointi,
ironia,
Jean-Paul Sartre,
Jeesus,
John Rawlin,
Joosef,
Julkkis,
Jumala on tapettu,
Jung,
kääntyminen,
Kadehdittu,
kadehdituksi tuleminen,
Kadehdituksi tulemisen pelkääminen,
Kadehdituksi tulemisen pelko,
Kadehtija,
Kain,
Kalvin Klein,
Kant,
Karin Jironet,
kastijako,
kastisysteemi,
kateellinen kilpailu,
kateuden anatomia,
Kateuden naamarit,
kateuden pahuus,
Kateuden pelko,
kateus,
kateus yhteisössäJoukkokateus,
kellariloukun mies,
Keteellisuus,
Kibbutsi,
Kierkegaard,
Kiina,
kiitollisuus,
kilpailematon mimesis,
kilpailuyhteiskunta,
kommunismi,
Kristian Holmas,
Lenin,
luostarilaitos,
Mao,
Maria Veitola,
Marilyn Monroa,
Märta Tikkanen,
Martin Buber,
Marx,
Melanie Klein,
Michelangelo,
Mika Waltari,
Milton Glaser,
mimeettinen halu,
Mircea Eliade,
Mussolini,
Myškin,
mytologisointi,
myytti,
Nalle Wahlroos,
Nazar lagna,
Nick Hanauer,
Nietzsche,
Nikita Khrushchev,
Occupy,
oikeudenmukaisuus,
Olli Sinivaara,
Otto Kernberg,
Peilineuroni,
perhepolitiikka,
perintöriita,
Perrault,
Pol Pot,
Positiivinen kateus,
positiivinen mimesis,
pyhitetty väkivalta,
Raakel,
Rafaello,
rakkaus,
Ranskan vallankumous,
rehellinen kohtaaminen,
Rene Descartes,
Rene Girard,
Richard H. Smith,
Risto Saarinen,
Romulus ja Reemus,
Rooma,
Sakari Topelius,
Salvador Dali,
Sami Myllyniemi,
Schoeck,
Schopenhauer,
Scopenhauer,
seuraaminen,
Simone de Beauvoir,
Sisaruskateus,
Slavoj Žižek,
Sokrates,
Sponoza,
stalin,
Summa Theologica,
Suomen World Vision,
Susanne Björholm,
syntipukki,
syyllisyys,
tabu,
Terho Pursiainen,
The Sickness unto Death,
Tocqueville,
Toinen sukupuoli,
Trendi,
Tuhkimo,
Tuhkimon äitipuoli,
Tuhkimon sisarpuolet,
Tuomas Akvinolainen,
tyytyväisyys,
Ulanov Barry & Ann,
utopia,
väkivalta,
vanhempien kateus,
vertaiskateus,
Walther Hewel,
Westworld,
Williams James,
Ystävyyden Majatalo,
Zarahustra,
Zygmunt Bauman
Kirjoitettu 15.2.2009
6 kommenttia
Teoria mimeettisestä halusta on realistinen selitys sille miksi ihmiset eivät pysty olemaan realistisia. René Girard.[1] Huomatkaa hyvä ruhtinas, että mikään ei ole loukkaavampaa meidän aikanamme ja meidän sukupolvellemme kuin sanoa miehen olevan vailla omaperäisyyttä. Fedor Dostojevski[2] Matkimalla muiden tapaa säilyä ruumiillisesti hengissä kokoamme samalla minuutemme ja identiteettimme palikoita. Pohjimmiltaan on kysymys identiteetin ja autonomisen minuuden puutteesta.[3] Minä en ole mitään enkä kukaan, ellen tule jonkun kaltaiseksi – ja erotu jostain toisesta. Traagisen esimerkin tästä ihmisyyden myötäsyntyisestä tyhjyydestä tai ei olemisesta […]
