« »

Messiaaninen kiusaus

2 kommenttia Kirjoitettu 26.2.2010 Muokattu 13.10.2020

1.            Vaarallisia identiteettejä

Markuksen pääsiäismatkakertomus alkaa Filippoksen Kesareasta, usean päivämatkan päässä Herodeksen hallitsemasta Galileasta pohjoiseen, lumipeitteisen Hermonin vuoren juurelta.

Jeesus ja hänen opetuslapsensa lähtivät Filippoksen Kesarean ympärillä oleviin kyliin.[1]

Täällä he olisivat suojassa Herodeksen oikuista. Jeesus oli menossa kohtaamaan kuolemaansa, mutta hän ei aikonut tulla saman miehen tappamaksi, joka oli vasta mestauttanut Johannes Kastajan. Itse asiassa he olivat nyt Herodeksen velipuolen hallintoalueella, hänen jonka vaimon Herodes oli napannut itselleen.

Alue oli sekä juutalainen, että hellenistinen, eikä Jeesus ollut täällä yhtä tunnettu kuin Galileassa. Vaeltaessaan näissä viileimmissä ja rauhallisemmissa maisemissa Jeesus käytti mahdollisuutta keskustella valitsemansa sisäpiirin kanssa. He olivat juuri palanneet takaisin ensimmäiseltä missiotaan ilman Jeesusta, joten häntä kiinnosti kuulla mitä ihmiset hänestä puhuvat.

Matkalla hän kysyi opetuslapsilta:
”Kuka minä ihmisten mielestä olen?”
Kotikylän kateelliset naapurit olivat tienneet ihan tarkkaan kuka Jeesus oli. Heitä vain ärsytti, että Jeesus antoi ihmisten uskoa itsestään mitä kummallisimpia juttuja. Muille Jeesuksen identiteetti oli jatkuvasti avoin kysymys. Hänen vastustajansa, opetuslapsensa ja ehkä vielä jossain määrin myös Jeesus itse, miettivät ankarasti kuka hän pohjimmiltaan on. Matkan varrella hänen on täytynyt monta kertaa esittää sama kysymys itselleen ja Jumalalle, jota oli oppinut pitämään isänään. Ei kukaan vastaa tuohon kysymykseen täysin yksin. Jokainen tulee joksikin suhteessa johonkin toiseen. Jeesuskin alkoi hahmottaa identiteettinsä ja tehtävänsä maailmassa suhteessa muihijn ihmisiin, pyhiin kirjoituksiin ja yksinäisessä dialogiss Isänsä kanssa. Millekään hän ei saanut vahvistusta läheisiltään. Niin kummallisilta tuntuivat hänen käsityksensä itsestään, ihmiskunnasta ja Jumalasta. Ei niitä kukaan oikein ymmärtänyt. Miltä on mahtanut tuntua kulkea tietä, jota oma perhekin on pitänyt vaarallisena ja vääränä?

Taas kerran hän luotaa kuinka kaukana tai lähellä ihmisten ajatukset hänestä olivat verrattuna siihen, mitä hän oli itse alkanut itsestään uskoa.
He vastasivat: ”Toisten mielestä sinä olet Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, toisten mielestä joku profeetoista.”

Kaikilla oli poikkeukselliset odotukset suhteessa Jeesukseen. Mikä tahansa näistä rooleista herätti kansan joukossa pelon sekaista toivoa. Mikä tahansa näistä identiteeteistä olisi kertomus siitä, että Jumala on vihdoin puuttumassa kauan hylkimänsä kansan asioihin. Erityisesti Elia pakanoiden haastajana, taivaallisen tulen tuojana ja väärien profeettojen mestaajana, herätti kostonhaluisia fantasioita puhdistavasta koston päivästä.[2] Toisaalta kansan tuoreessa muistissa oli myös Johannes kastajan mestaus. Ehkä hekin aavistivat, ettei Jeesuksenkaan kohtalo tulisi olemaan sen kummempi.

”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?”
Pietari vastasi hänelle: ”Sinä olet Messias.”
[3]

Pietari ei neuvottele muiden kanssa, mutta vastaus tuskin on vain hänen yksityinen mielipiteensä. Hän on kuitenkin ensimmäinen joka tohtii lausua ääneen tuon poliittisesti räjähdysalttiin sanan. Vallankumous seisoi ovella ja kolkutti.[4]

Jeesus ei innostu vastauksesta, eikä onnitellut siitä ketään. Minä kuvittelen hänet jonkin verran yllättyneeksikin. Vahvan tunnereaktion se hänessä kuitenkin näyttää herättäneen. Hän ei missään tapauksessa halunnut itsestään puhuttavan näin.

Jeesus varoitti heitä ankarasti kertomasta hänestä kenellekään.

Jeesus tunsi hyvin kansansa messiaaniset unelmat. Niistä toki oli monenlaisia versioita, mutta tässä tunnustuksessa hän luultavasti kuuli jotain itselleen täysin vierasta hehkutusta. Opetuslapset eivät välttämättä olleetkaan salassa pidettävän totuuden haltijoita, vaan vaarallisen väärinkäsityksen vallassa. Siksi Jeesus ankarasti kielsi heitä puhumasta itsestään siinä sävyssä.

”Kun Jeesus Markuksen evankeliumissa kieltää puhumasta itsestään, se ei yleensä tarkoita ”ymmärsit oikein, mutta pidä se salassa”, vaan ”käsitit täysin väärin, joten vaikene koko asiasta.” [5]

Hän oli herättänyt henkiin niin paljon sellaisia unelmia, joihin ei edes halunnut vastata.[6] Pietari odotti kuningasmessiasta, jollaista oli jo satoja vuosia toivottu. Hänen pitäisi ehdottomasti olla legendaarisen kuningas Daavidin sukua ja tietenkin yhtä väkevä valtakunnan rakentaja kuin hän.[7] Jeesus ei siihen rooliin voinut samaistua. Ei hän silti väittänyt Pietarin vastausta vääräksikään. Olihan hän julistanut Jumalan valtakunnan tuloa ikään kuin itse sitä edustaisi. Kyllä hän tiesi, että hänen tehtävänsä oli monella tavalla pelastava ja siinä mielessä messiaaninen. Pietarin poliittisia pakkomielteitä Jeesus ei kuitenkaan halunnut millään lailla rohkaista.[8]

2.            Messiaaninen kiusaus

Hillittyään opetuslastensa messiaanisia fantasioita, Jeesus alkoi antaa oman vastauksensa esittämäänsä kysymykseen. Hän ei kutsunut itsestään messiaaksi, vaan Ihmisen Pojaksi.[9] Hänen visionsa tulevaisuudesta ei vastannut kenenkään läsnä olevan odotuksia.

Sitten Jeesus alkoi selittää opetuslapsille, että Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista. Hän puhui tästä aivan avoimesti.[10]

Sen sijaan, että Jeesus olisi alkanut väitellä opetuslasten unelmien kanssa, hän vain kertoi mitä itse odotti tulevaisuudeltaan. Ennustusten pikkutarkkuus on luultavasti kristillisen tradition jälkilisäystä,[11] n.s. menneisyyden ennustamista,[12] mutta olennaisella tasolla hän varmasti tunnisti herättämänsä väkivallan dynamiikan ja aavisti mihin sen haastaminen johtaisi.[13] Johannes Kastajan mestaus oli kaikkien tuoreessa muistissa. Kyllä Jeesus osasi lukea mitä seinälle oltiin kirjoittamassa.[14]

Tämä ei ollut fatalistista puhetta profetioiden täyttymisestä, tai ennalta määrätystä kohtalosta. Jeesuksen ei täytynyt kuolla, koska Jumala tarvitsi tapetun pojan voidakseen tai halutakseen antaa ihmiskunnalle anteeksi. Jeesus vain tunnisti liikkeellä olevat vallat ja voimat. Hän oli oppinut näkemään mikä tekee lynkkaavan väkivallan väistämättömäksi. Hän myös tiesi kuinka päättäväisen varmasti, suorastaan byrokraattisen suunnitelmallisesti ja näennäisen oikeudellisesti nämä verenhimoiset intohimot etenivät[15] valtion monopolosoiman väkivallan rattaissa. Ihmisyyden Poikana hän oli jo nähnyt, kuinka väistämättömältä hänen uhriksi joutumisensa näytti.

Jeesus oli myös tehnyt oman valintansa siitä, miten kohdata ne uhria vaativat voimat, jotka olivat joka puolelta nousemassa häntä vastaan, eikä hän halunnut jättää opetuslapsiaan kohtaamaan kaikkea omien väkivaltaisten messiasfantasioidensa varassa. Hän ainakin yrittäisi varoittaa heitä siitä, mitä oli tulossa.

Mutta Jeesuksen ennusteet eivät lainkaan vastanneet opetuslasten poliittisia visiota. Johtajan häpeällinen kuolema ei millään mahtunut heidän käsitykseensä mistään kuviteltavissa olevasta messiaan kohtalosta. Jumala tulisi varmasti suojelemaan Jeesusta ketä tahansa vihollista vastaan.[16] Hänhän oli tullut palauttamaan Jumalan kansan muinaiseen suuruuteen ja kunniaan. Siksi ei voinut olla mitään järkevää syytä antautua vastustajien tuottamalle kärsimykselle tai alistua heidän tapettavakseen. Jos Jeesus todella ennusti myös ylösnousemuksensa, se on jäänyt opetuslapsille aivan yhtä käsittämättömäksi. He eivät missään vaiheessa noteeraa sitä millään lailla.

Pietarin oli aivan pakko puuttua asiaan mahdollisimman päättäväisesti. Hän ei kuitenkaan halunnut näyttää äkkiä syntynyttä ristiriitaa koko yleisölle. Ehkä häntä hävetti Jeesuksen osoittama käsittämätön heikkous poliittisesti vaativassa tilanteessa. Ehkä häntä hävetti edes ajatella sitä mahdollisuutta, että Jeesus tulisi oman kansansa hylkäämäksi ja tappamaksi. Eiväthän juutalaiset voisi torjua vapauttajaansa. He tulisivat juhlien ottamaan vastaan messiaan. Hänen johdollaan he nousisivat yhdessä pakanoita vastaan, jotka pitivät luvattua maata hallussaan vastoin Jumalan tahtoa.[17] Pietari oli pakahtua vastaväitteisiinsä, mutta hän ei halunut että Jeesus nolaisi itseään ja heitä kaikkia yhtään tämän enempää. Tämä asia oli selvitettävä kahden kesken.

Silloin Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä.[18]

Markus ei kerro nuhtelun sisällöstä mitään. Hän jättää sen valistuneen lukijan arvattavaksi.

Vähän aikaisemmin Pietari oli kaikkien opetuslasten puolesta kutsunut Jeesusta messiaaksi. Hänellä ei ollut aikomustakaan perua puheitaan. Päinvastoin, hän vaati Jeesusta olemaan juuri sitä mitä hänestä uskoi. Seuraaja muuttuu herransa haastajaksi. Pietarilla oli mielestään paljon selkeämpi ja oikeampi kuva siitä mitä messiaanisuus merkitsisi. Sitä Jeesuksen pitäisi seurata[19] sen sijaan, että antautuisi vastaan taistelematta kenenkään uhriksi.

Sellainen olisi aivan sietämätöntä. Eikö tämä vallattu maa ollut kylläinen tapettujen sankarien verestä? Kansan unelmat eivät kestäisi enää yhtään murhattua messiasta. Pietarille sen suuntainen ajatuskin oli kauhistuttava skandaali. Ei viholliselle saanut antautua. Se piti voittaa sankarillisessa taistelussa, jossa Jumala olisi meidän puolellamme. Väkivaltaa ei voinut voittaa kuin väkivallalla. Saatana piti karkottaa saatanalla. Sen pidemmälle hänen poliittinen tai hengellinen mielikuvituksensa ei yltänyt.

Tässä näkyy taas kerran Markuksen evankeliumin ironinen teema: Jeesuksen sisäpiiri on aivan pihalla, niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana.[20] Silmät heillä on, mutta eivät niillä näe. Korvat heillä on, mutta eivät he kuule. Mutta suutaan Pietari kyllä jaksoi piestä.

Pietari provosoitui mallinsa, esikuvansa ja opettajansa kilpailijaksi. Jeesuksesta tuli hänelle skandaali. Girardin mukaan ero sen välillä joka provosoi skandaalin, ja sen joka siitä provosoituu, alkaa hävitä.[21] Skandaalin osapuolet tempautuvat nopeasti kierteeseen, jossa alkavat yhä enemmän muistuttaa toisiaan.[22]

Jos Jeesus olisi tarttunut tähän koukkuun, hän olisi vastaavasti ryhtynyt kilpailemaan Pietarin kanssa ja heistä olisi tullut mimeettinen taistelupari. Keskenään taisteleva ”Jeesus liike”[23] olisi luultavasti tuhonnut itsensä ennen kuin kukaan olisi ehtinyt saada siitä edes mitään tolkullista mielikuvaa.

Pietarin messiaaninen intohimo on hyvinkin voinut kouraista Jeesuksen mieltä pelottavan houkuttelevana vaihtoehtona. Olihan pyhissä teksteissä paljon lupauksia sotilaallisen sankarikuninkaan paluusta. Tämän kiusauksen hän oli kuitenkin kuullut jo ennen julkisen uransa alkua. Paholainen oli näyttänyt kuinka muinainen Daavidin valtakunta hetkessä muuttuisi koko maailman herruudeksi, jos hän vain kumartaisi sitä pyhitettyä väkivaltaa, jonka voimalla kaikki maailman valtakunnat on rakennettu.[24]

Jeesus oli kieltäytynyt tästä kiusauksesta jo kerran. Nyt hän kohtasi sen uudestaan entistä kierommassa muodossa. Hänelle tarjottiin pelastavaa väkivaltaa, messiaanista ylivoimaa, jota koko kärsivä kansa kipeästi tarvitsisi avukseen. Miten hän saattaisi hylätä koko sorretun kansan unelman? Oliko hän sittenkin ymmärtänyt taivaallisen isänsä tahdon itselleen ja omalle kansalleen aivan väärin?

Mutta sitten hän muisti millä häntä oli erämaassa kiusattu ja kuinka saatanalliselta se oli tuntunut. Silloinkin hänelle tarjottiin juuri sitä valtaa, jolla tätä maailmaa hallittiin.

Hänen vastauksensa ankaruus Pietarille saattoi olla suorassa suhteessa sen kanssa, kuinka pelottavan voimakkaan kiusauksen Pietari oli hänelle tarjonnut.

Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiin ja sanoi ankarasti Pietarille: “Väisty tieltäni, Saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”[25].

Matteuksen mukaan Jeesus vielä lisäsi:

Sinä tahdot saada minut lankeamaan.[26]

Jeesus osoitti kiivaat sanansa opetuslasten ja Pietarin kautta suoraan ihmiskunnan uhreja vaativille intohimoille, joita hän kutsui saatanaksi. Nimi tarkoittaa hepreassa vastustajaa ja on Vanhassa Testamentissa käytetty myös ihmisistä. Saatana on sitä mitä ihminen tai pikemminkin kaaokseen joutunut ihmisyhteisö pahimmillaan on.

Miten Jeesus sitten perusteli tietoista kuoleman kitaan kulkemista? Ei mitenkään. Hän vain antoi ymmärtää, että oli jossain aivan luovuttamattomassa Jumalan ajatuksessa kiinni. Hän tunnisti myös Jumalan tahdon vastakohdan, ja vastusti sitä saatanallisena kiusauksena. Silti Jeesus tarkensi kiivaita sanojaan toteamalla, että nämä ovat ihmisille tyypillisiä ajatuksia, eikä hän ollut sellaisia tullut seuraamaan. Hän oli tiensä ja tehtävänsä valinnut, eikä aikonut siltä väistyä.[27]

Jeesus oli monella tavalla tehnyt selväksi, ettei ihannoinut mitään uhriuden tai marttyyriuden roolia. Sellaista hän ei ollut menossa kuolemallaan vahvistamaan.

Hän oli menossa kohti suurta vääryyttä, joka ei olisi koskaan saanut tapahtua kenellekään, eikä saisi tapahtua hänellekään. Hän ei menisi vahvistamaan siinä mitään hyvää. Sellaista siinä ei ollut, eikä koskaan tulisi olemaan.[28]

Juuri siksi Pietarilla oli varsin hyvät syyt vastustaa Jeesuksen antautumista niin hirviömäiselle vääryydelle. Mitä järkeä sellaisessa voisi olla? Mitä hyvää sellaisesta koskaan voisi tulla?

Matteuksen mukaan Pietari nuhteli häntä sanoen:

Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra![29]

Jos Pietarin vastaväitteissä ei olisi ollut mitään syvää ja vakuuttavaa vetovoimaa, Jeesus tuskin olisi reagoinut niihin niin vahvasti. Hänen täytyi koota kaikkein ankarimman päättäväisyytensä pitääkseen itsensä kiinni taivaallisen Isänsä hyvässä ja loppuun asti väkivallattomassa tahdossa. Hänen täytyi uskoa, että sillä olisi pahuuden paljastava ja pahuudesta pelastava vaikutus, vaikka sama pahuus olisi ensin voittava hänet.

Ei meillä ole kovin hyviä syitä ylenkatsoa Pietarin ymmärtämättömyyttä, kun meidän on vieläkin vaikea käsittää miksi Jeesus valitsi kulkea tien suoraan uskonnollisen ja poliittisen väkivallan uhriksi, syntipukkinsa löytäneen kansanjoukon lynkattavaksi.

Rene Girard sanoi että Inhimillisesti katsoen.., kärsimyskertomus ei voi olla muuta kuin skandaali.”[30]

[1] Mark 8:27-30. Matt 16:13-20. Luuk 9:18-21. Joh 6:66-71.

[2] McKnight Scot. Jesus and His Death:  Historiography, the Historical Jesus and Atonement Theory. Baylor University Press. 2005. s. 185, 186.

[3] Mark 8:27-29.

[4] Myers Ched. Binding the Strong Man. A Political Reading of Marks Story of Jesus. Orbis Books. Maryknoll. New York. 2002. s. 242.

[5]Borg Marcus & Crossan John Dominic. The Last Week. 93.

[6] Matteuksessa Jeesus pitää Pietarin sanoja Jumalallisena ilmoituksena. Luukas jättää Jeesuksen nuhteet Pietarille kokonaan pois. Matt 16:13-23. Luuk 9:18-21, 22

[7] Armstrong Karen. A History of God. Random House. 1993. s. 80.

[8] Wink Walter. The Human Being. Jesus and the Enigma of the Son of the Man. Fortress Press. Minneapolis. 2002. s. 116 , 117.

[9] Tämän nimityksen merkitys ja suhde messias-nimitykseen on tuottanut valtavan määrän teologista kirjallisuutta ilman mitään yleisesti hyväksyttyä käsitystä niiden määritelmistä. Schwager Raymund Jesus in the Drama of Salvation. Toward a Biblical Doctrine of Redemtion. The Crossroad Publishing Company. New York. 1999. s. 69 – 71.

[10] Mark 8:31-33, Matt 16:21-23, Luuk 9:22.

[11] Bovon Franqois. The Last Days of Jesus. Westminister John Knox Press. Louisville. London. 2006. s. 6

[12] Evans Craig A. Wright N. T. Jesus, The Final Days. What Really Happened. WJK. Louisville. 2009. s. 10.

[13] Raymund Schwager sanoi ettei alkukristillisessä seurakunnassa ollut sellaista tilannetta, joka olisi voinut synnyttää tällaisen kertomuksen keksimisen. Hän päättelee että kuvatunlainen ristiriita varmasti on tapahtunut. ennen pääsiäistä. Jesus in the Drama of Salvation. Toward a Biblical Doctrine of Redemtion. The Crossroad Publishing Company. New York. 1999. s. 77.

[14] Gorringe Timothy. God’s Just Vengeance. Cambridge University Press. 1996. s.63.

[15] Wink Walter. The Human Being. Jesus and the Enigma of the Son of the Man. Fortress Press. Minneapolis. 2002. s. 102.

[16] Schwager Raymund Jesus of Nazareth. How He Understood His Life. Crossroad Publishing Company. New York. 1998. s. 101.

[17] Miles Jack. Christ. A Crisis in the Life of God. s 141.

[18] Mark 8:32.

[19] Girard René. I See Satan Fall s. 33.

[20] Hamerton-Kelly The Gospel & the sacred. s. 103.

[21] Girard René. Things Hidden s. 418.

[22] Vähä väliä kirkon oikea ja vasen laita tekevät toisistaan skandaalin sukupuolikysymyksistä, naispappeudesta jne. Milloinkaan nämä äärilaidat eivät muistuta toisiaan niin paljon kuin skandaalin keskellä.

[23] Fleming Chris. Rene Girard. Violence and Mimesis. s. 139.

[24] Mark 1:12,13. Matt 4:1-11. Luuk 4:1-13.

[25] Mark 8:33.

[26] Matt 16:23.

[27] The Reasons for Jesus’ Crusifixion. N.T. Wright in: Jersak Brad & Hardin Michael Editors. Stricken By God..Nonviolent identification and the Victory of Christ. WM.B Eerdmans Publishing Co. s. 130, 132.

[28] Heim Mark. S. Saved From Sacrifice. A Theology of the Cross. WM.B. Eerdmans Publishing Co. Grad Rapids/Cambridge. 2006. s.

[29] Matt 16:22.

[30] Girard René. Things Hidden Since the Foundation of the World. Standford University Press. Californi. 1978. s. 418.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

2 vastausta artikkeliin “Messiaaninen kiusaus”

  1. Ollitapio P. sanoo:

    Heikki Räisänen ajattelee kirjassaan Markuksen evankeliumista,että Markuksen kärsimyskertomus sisältää messias-salaisuuden. Matti Myllykoski on kirjassaan Jeesuksen viimeiset päivät kuvannut inhorealistisesti Jeesuksen kärsimyksen ja kuoleman,johon edelleenkin voi jotkut loukkaantua. Mitä tulee kirkon äärilaitojen samankaltaistumiseen,niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Pietari todella pahastui siitä,että Jeesus ennusti kärsimyksensä. Se ei ollut mitään fatalistista predestinaatiota vaan Kristuksen kutsumustietoisuutta,jonka Hän tiesi tulevan kalliiksi. Edvard Westermarckin mukaan Lutherin monergismi oli deterministinen eikä fatalistinen kuten manikealaisten musta-valkoinen maailmankuva horoskooppeineen ja karmoineen. Jeesus oli turvassa niin kauan kuin Hän oli Herodeksen velipuolen alueella,koska Hänestä Johannes Kastaja oli oikeassa. Jerusalemissa Hän kärsi kuten oli ennustanut.

    1. Daniel Nylund sanoo:

      Sinäpä olit nopea. Artikkelin julkaisun jälkeen yritin nukkua. Kun en saanut unta keitin lämpimän kupin aurajuustokeittoa ja tulin koneelle uudestaan, niin sinä lit jo rustannut kommentin. Kiitos. Räisäsen kirjaa en vielä ole lukenut, niinkuin en montaa mutakaan. Pidin hänen esiintymisestään kotimaassa ja eilen voimalassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Sisällysluettelo

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0740167
  • Lahjoita

    Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä, voit osoittaa kiitollisuutesi lahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

    Kohtaaminen ry:n tilille:
    Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
    viite: 7773

    Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.

    KIITOS.