“Kaikki halut sanovat toisilleen: “seuraa minua” ja “älä seuraa minua” melkein samanaikaisesti.”[1] René Girard.
Halujen naamiaisissa sekä vietellään että torjutaan, eikä koskaan voi olla varma onko viettely vain teeskentelyä ja onko torjunta vain osa viettelyä.
Lapset joutuvat yhä nuorempina kilpailun ja sen peittämisen maailmaan. Joissakin tilanteissa kilpailemisesta onnitellaan ja toisissa tilanteissa samaa käytöstä halveksitaan. Nuori astuu hämmentyneenä maailmaan jossa kaikki kilpailevat keskenään siitä kuka voi paremmin salata kilpailevansa kenenkään kanssa. Toisaalta: “Älä matki ketään, äläkä kilpaile kenenkään kanssa. Kulje vain omaa tietäsi ja seuraa vain omaa sydäntäsi.” Toisaalta nuori joutuu kuitenkin kilpailemaan kaikkien niiden kanssa, jotka seuraavat samaa mallia.
Muiden kiinnostusta vaivihkaa viettelevä vaatimattomuus ei enää toimi liian avoimeksi ja julkeaksi käyneessä kilpailussa. Tämän päivän tosiTV:ssä kysytään suoraan: Kuinka paljon haluat tätä paikkaa tai asemaa? Jos halu ei ole tarpeeksi tulinen, paikka on menetetty. Samalla pitäisi pystyä yhteistyöhön – jotta menestyisi paremmin kilpailussa… yhteistyökumppania vastaan.
Malli voi muuttua kilpailijaksi, joka mielellään ottaa ihailun vastaan, kunhan ihailija ei vain kehity yhtä hyväksi tai muuten ala lähestyä ihaillun asemaa. Malli ei malta olla ilman saamaansa huomiota ja lypsää sitä aina mahdollisuuden tullen lisää. Samalla hänen täytyy yhä rankemmilla tavoilla pitää ihailija loitolla. Oikea käsi kutsuu ja vasen torjuu, eikä kumpikaan käsi tiedä mitä toinen tekee.
Alaisen täytyy ehdottomasti imitoida pomoa menestyäkseen urallaan. Toisaalta hän ei missään tapauksessa saa imitoida pomoaan menestyäkseen urallaan. Pomo haluaa että muut ovat oma-aloitteisia niin kuin hänkin, mutta voi heitä jos oikeasti ovat yhtä aloitteellisia. Johto vaatii rohkeaa itsenäisyyttä ja rankaisee samasta asiasta. Pitää ottaa riskejä, mutta ei saa tehdä virheitä. Pitää kyseenalaistaa kaikkea mutta totella johtoa. Pitää olla luova ja keksiä uusia asioita. Samalla pitää totella sääntöjä ja näkymättömiä ohjeistuksia. Esimies haluaa että hänen asemansa saadaan näyttämään hyvältä, mutta voi sitä joka paljastuu nuoleskelijaksi.
Kun väliportaan johto yrittää siirtää tätä skitsofreenista johtamiskulttuuria alaspäin työpaikka muuttuu metsäksi, jota pitää samanaikaisesti sekä suojella että hakata. Sen luonnolliseen kasvuun ei saa puuttua, mutta silti se täytyy panna rahoiksi. Pomon täytyy delegoida tarpeeksi ja toisaalta pitää kaikki langat hyppysissään. Kädet täytyy pitää irti taikinasta ja samalla olla kainaloita myöten sotkeutunut siihen.
Kaksoissidos voi sekoittaa mielen psykoottisuuden rajoille asti. Siellä ei enää ota selvää mikä on totta ja mikä kuviteltua. Vastakkaisiin suuntiin kiskovat voimat voivat johtaa niin ankaraan sisäiseen ristiriitaan, että jännite purkautuu väkivallaksi joko itseä tai toista kohtaan.
[1] Girard. The double Business… s 73.