« »

Saatanan sokeat lapset

1 kommentti Kirjoitettu helmikuu 22, 2010 Muokattu tammikuu 10, 2016

Johanneksen versiossa Jeesuksen puhe fariseuksille saa vielä rankempia ulottuvuuksia:

Te olette lähtöisin Saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte tyydyttää. Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.[1]

Tässä Jeesus tiivisti koko pyhitetyn väkivallan historian ja kutsui sitä Saatanaksi, kaikkien murhien ja valheiden isäksi. Ensin oli murha. Sitten oli valhe, joka peitti, selitti tai pyhitti murhan. Näin luotu myyttinen tarina taas poiki uusia väkivallan muotoja, joita tarvittiin alkuperäisen väkivaltaisuuden peittämiseksi, selittämiseksi ja pyhittämiseksi. Tai sitten alkuperäinen lynkkaus ritualisoitui ja toistettiin säännönmukaisesti, jotta keskinäiset vihat saatiin karkotettua sijaisuhrin kautta.

Näin on ollut “alusta asti” Kreikan sana on arche, josta saamme sanaliitteen arkkityyppi. Se on alkukuva jostain, jonkun prototyyppi. Saatana on siis arkkimurhaaja ja arkkivalehtelija maailman perustamisesta asti. Ei maailman luomisesta ex nihilo, vaan kulttuurin perustamisesta asti katabole tou kosmou.[2] Sekä Johannes että Luukas ymmärtävät, että Jeesus kytkee murhan kulttuurin alkuun. Johanneksen mukaan Jeesus kutsui kulttuurin väkivaltaista alkujuurta Saatanaksi.

Olla “lähtöisin Saatanasta” tarkoitti Jeesuksen puheessa kuulumista systeemiin, joka sai energiansa keskinäisestä vertailusta ja kateellista kilpailusta, ja joka lopulta kanavoitui väkivaltaan sijaisuhria kohtaan.[3]

”Hänen halunsa te tahdotte tyydyttää” on vain yksinkertainen kuvaus ihmisen halusta, joka on kykenemätön toimimaan ilman mallia. Jeesus tarjosi Saatanan halulle väkivallattoman ja totuudellisen vaihtoehdon. Mutta Jeesuksen malli oli melkein kaikille sietämätön, koska se paljasti jokaisesta liian paljon. Johanneksen mukaan Jeesus näki kaikkien muistomerkkien ja merkitsemättömien hautojen läpi. Siistin uskonnollisen ulkokuoren alla oli alaston halu tappaa kilpailija. Kaikkien kuullen hän paljasti vastustajiensa motiivin:

te haluatte tappaa minut – miehen, joka on sanonut teille totuuden, sen, minkä on Jumalalta kuullut.[4]

Jeesus käytti valtaa, jota itse pidän vääränä: Kenelläkään ei ole oikeutta tietää motiivejani, eikä minulla ole oikeutta tietää kenenkään muun motiiveja. Minä ja muut voimme esittää valistuneita arvauksia, mutta kunkin perimmäiset pyrkimyksen ovat sen verran salaisia, ettei niistä voi tietää, ellei asianomainen itse niistä kerro.

Jeesus kuitenkin väitti tietävänsä, että fariseukset halusivat tappaa hänet. Miten hän saattoi olla niin varma? Hän väitti kuulleensa Jumalalta jotain, mitä kukaan ei ollut aiemmin nähnyt ja paljastaneensa asioita, joiden takia hänet haluttiin tappaa.

Jälkeenpäin voimme pitää hänen ennustustaan aika helppona. Väkivallan mimeettinen luonne, sen kaavamainen itsensä toistaminen on vähitellen tullut meille tutuksi. Ennen Jeesusta väkivallan toiston saatanallinen sisältö ei ollut niin selkeä. Eikä sen katkaisemiseksi ollut mitään tunnettua tapaa. Kukaan ei myöskään tajunnut, että juuri tämän miehen kautta ihmiskunnan historiaan tarjoutuisi ainutlaatuinen murros.

Kehämäinen käsitys historiasta kaiken ikuisena toistona muuttui lineaariseksi vasta sen kautta, että ihmisten maailmaan istutettiin toivo väkivallattoman elämän ja kiitollisuuteen perustuvan kulttuurin mahdollisuudesta. Pyhitetyn väkivallan varaan rakennetun kosmoksen sisälle oli hiipimässä Jumalan väkivallaton valtakunta. Se oli Jeesuksen missio, vaikka hänen sanojensa ankaruus pelottavasti muistuttikin väkivallan retoriikkaa. Käyttääkö Jeesuskin verbaalisella tasolla sitä väkivaltaa mitä vastustaa?

Johanneksen evankeliumissa Jeesuksen moitesaarna on aika abstraktinen ja metafyysinen. Voisi jopa epäillä, että Johannes uudestaan mytologisoi väkivallan tavalla, joka peittää historialliset uhrit näkyvistä ja vapauttaa murhaajat vastuusta. Matteuksessa ja Luukkaassa Jeesus pysyy tunnetussa historiassa ja tunnistettavissa uhreissa, joiden kautta hän luo yleistyksiä.

Pelkkä historiallinen ja juridinen kielenkäyttö ei kuitenkaan tee täyttä oikeutta sille väkivallan ja valheen systeemille, joka on tunkeutunut kulttuurin kaikille aloille, ja muuttanut melkein kaiken oman kuvansa kaltaiseksi. Siitä oli tullut yhtä murhaa paljon suuremmaksi ja yhtä valhetta paljon isommaksi vallaksi ja voimaksi. Johanneksen mukaan Saatana on jokaisen murhan ja valheen isä. Yhtä totta on että jokainen murha ja valhe on Saatanan äiti. Tämä kauhistuttava vuorovaikutussuhde pitää Saatanan edelleen elossa – sitä tuhoisampana, mitä vähemmän uskomme myös Johanneksen kielenkäytön aiheellisuuteen.

Johannes puhui samasta ilmiöstä eri kielellä. Kaikkien evankelistojen tekstissä Jeesus kuitenkin haastaa kuulijansa tunnistamaan itsensä väkivaltaisen ja valheellisen historian lapsena ja siinä jylläävien valtojen ja voimien yhtenä vastuullisena toimijana. Jos tätä tunnistusta ja tunnustusta ei tapahdu Saatanan valta, pyhitetyn väkivallan kierre, ei käytännössä murru.

Fariseukset eivät tunnistaneet sukulaisuuttaan minkäänlaisen väkivallan kanssa. Siksi heistä tuli sen sokeita jatkajia. Fariseusten jälkeen harva on halunnut tunnustaa heidät sukulaisikseen. Siksi mekin jatkamme kulttuuria, joka edelleen rakentuu väkivallalle ja sen valheelliselle pyhittämiselle.

Jeesuksen puhe Saatanasta ei suinkaan tee evankeliumeja vanhanaikaisiksi ja myyttisiksi. Päinvastoin. Hänen paljastuksensa Saatanasta toimivat myös postmodernin kulttuurin terävimpänä kritiikkinä.[5]


[1] Joh. 8:43,44.

[2] Williams. The Girard Reader. s. 204.

[3] Tämäkin tulkinta on varmaan Girardilta, mutta en nyt muista tarkaan mistä.

[4] Joh 8:40.

[5] Williams. The Girard Reader. s. 210.

Avainsanat: , , , , , , , , , ,
« »

1 Kommentti

  1. Ollitapio P.
    Kirjoitettu helmikuu 26, 2010 kello 06:48 | Suora linkki kommenttiin

    Martti Luther Galatalaiskirjeen selityksessä käyttää saatanasta kuvaa valkoisena perkeleenä,joka valkeuden vaatteisiin pukeutuneena vainoaa kristittyjä. Jeesusta vainosivat yhteiskunnan hengellinen ja maallinen eliitti,jossa ilmenee tämä Lutherin ajatus. Lutherin mielestä siellä,missä ihmiskunta on parhaimmillaan,se on pahimmillaan vainotessaan kristikuntaa. Alice Miller kirjoissaan tuo esiin sen,että yhteiskunnan korkeimmissakin luokissa esiintyy lasten pahoinpitelyä. Lahjakkaan lapsen draamassa hän tuo esiin sen,että seksuaaliseen väkivaltaan lasta vastaan voi syyllistyä myös niin sanottujen parempien piirien aikuinen. Lasta syyllistetään,jos hän sen seurauksena käyttäytyy viettelevästi.

Kommentoi

Sähköpostisi tulee aina pysymään salassa, emmekä näytä sitä julkisesti. Pakolliset kentät ovat merkitty *

* *

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • Salla sanoi 2 viikkoa sitten:
      https://forums.catholic.com/showthread.php?t=89182 New Catholic Encyclopedia (2003): “Mortification. The deliberate restraint that one places on na... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 2 viikkoa sitten:
      Aamen tuohon mitä sanot! Pseudo-Dionysioksen määrittelemän klassisen kolmi-vaiheisen tai -tasoisen matkan purgatio oli puhdistumisvaihe ja kiira... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Daniel Nylund sanoi 2 viikkoa sitten:
      ”Tästä näkökulmasta Lutherin anselmilaispohjainen ajatus on helpotus: jos pahuus vaatii sovituksen rankaisemalla, se rankaisu ja viha on jo kohd... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Jannu sanoi 4 viikkoa sitten:
      Tässä hauska marssilaulu USA:n merijalkaväeltä: "One, two, three, four, every night we pray for war! Five, six, seven, eight, rape, kill, muti... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 4 viikkoa sitten:
      Tuomas Akvinolaisen legitimoima erottelu ajallisista ja iankaikkisista rangaistuksista, mikä erottelu on edelleen voimassa katolisessa ajattelussa, o... Lutherin väkivaltainen Jumala

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit