« »

Kun Saatana karkottaa Saatanan

1 kommentti Kirjoitettu helmikuu 24, 2012 Muokattu tammikuu 10, 2016

Tilanne Jeesuksen kotikylässä jatkui kriittisenä. Ei riittänyt että perhe oli epäillyt häntä hulluksi. Nyt kansakunnan korkeimman auktoriteetin edustajat esittivät vieläkin ankarampia epäilyksiä:

Mutta lainopettajat, joita oli tullut Jerusalemista, sanoivat: ”Hänessä on Belsebul, itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa.” Silloin Jeesus kutsui heidät luokseen ja puhui heille vertauksin: ”Miten Saatana voi ajaa ulos Saatanan? Jos valtakunta jakautuu ja taistelee itseään vastaan, se ei voi kestää, eikä myöskään perhe kestä, jos sitä repivät riidat. Ja jos Saatana nousee itseään vastaan, se ei voi kestää, vaan sen loppu on tullut. Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei ensin sido häntä. Vasta sitten hän voi ryöstää talon ja tavarat.[1]

Jotkut evankeliumien kertomukset Jeesuksen opetuksista kuulostavat tänään aivan käsittämättömiltä. Jeesuksen käymä väittely Saatanan tai Jumalan roolista demonien ulosajamisessa on yksi niistä. Pitkän psykologisointivaiheen jälkeen me vasta harjoittelemme uudestaan käyttämään sanaa “pahuus” kuvaamaan sellaista yksilön tai ryhmän asenteita tai käytöstä, joka ylittää kaikki muut selityskategoriamme. Sitäkin teemme asiaankuuluvalla ujoudella, koska evankeliumien epäsuoran vaikutuksen seurauksena emme halua sortua demonisoimaan ketään. Ihmiset ovat pahimmillaan vain “häiriintyneitä” tai “kieroutuneita”. Saatanaa ei pidetä enää edes kovin trendikkäänä kirosanana, saatikka sitten relevanttina kuvana todellisuudesta. Demonit on redusoitu C-luokan kauhufilmien digitaalisiksi erikoisefekteiksi.

En minäkään olisi odottanut tältä tekstiltä mitään erityisen syvällistä antia, jos ei Girard[2] olisi pysäyttänyt minua tutkimaan sitä vähän kärsivällisemmin.

Taustalla oli Jerusalemista käsin hallitsevan uskonnollisen eliitin[3] huoli siitä, että Jeesus oli alkanut parantaa yhä enemmän sairaita, jopa sellaisia sairauksia joita sanottiin pahojen henkien aiheuttamiksi. Se tietenkin lisäsi Jeesuksen suosiota. Ihmeet ovat aina olleet kysyttyjä. Uskonnollisesta järjestyksestä vastaavien oli pakko ottaa kantaa näihin ilmiöihin.

Koska heidän käytössään ei ollut meille tuttuja naturalistisia ja psykologisia selitysmalleja, vaihtoehtoja jäi vain kaksi. Niitä ei voinut tunnustaa Jumalan teoiksi. Se olisi antanut liikaa auktoriteettia Jeesuksen opetukselle. Jäljelle jäi vain se toinen vaihtoehto:[4]

Itsensä Belsebulin[5], pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa.[6]

Matteuksen kertomuksessa Jeesuksen näennäisesti yksinkertainen vastaus pitää sisällään monitasoisia argumentteja ja vastakysymyksiä:

Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, eikä myöskään kaupunki tai perhe kestä, jos sitä repivät riidat. Jos Saatana ajaa ulos Saatanan, silloin se on noussut itseään vastaan. Kuinka sen valtakunta silloin voi pysyä koossa?[7]

Vastauksen alku elää kansan käytössä perheterapeuttisena ja jopa poliittisena sananlaskuna: “Jokainen talo, joka riitaantuu itsensä kanssa tuhoutuu.” Sehän oli kirjanoppineillekin itsestään selvää kansanviisautta. Eivät he siitä olleet eri mieltä.

Tarkka lukija huomaa, että Jeesus ei tainnut olla samaa mieltä tämän viisauden kanssa. Markus varoittikin lukijoitaan muistuttamalla, että Jeesus puhui heille vertauksin.[8] Sana voi tarkoittaa myös arvoitusta. Tässä vastauksessa kaikki ei ollut ihan sitä miltä se näyttää. Niin kuin monesti aiemmin Jeesus yritti ohjata syvempään oivallukseen.

Aluksi hän näytti vahvistaneen väitteen siitä, että Saatana voi karkottaa itsensä. Hän jätti kuitenkin avoimeksi kysymyksen siitä, tuhoutuuko Saatana valtakunta tällaisen hämäyksen kautta.

Hän jättää myös vastaamatta syytökseen, jonka mukaan hän itse on se Saatana, joka ajaa ulos Saatanan. Argumentaation kannalta hän antaa heidän toistaiseksi uskoa niin, mutta heittää vastakysymyksen:

Jos minä karkotan pahoja henkiä Belsebulin avulla, kenen avulla sitten teikäläiset niitä karkottavat? Heistä te saatte itsellenne tuomarit. [9]

Kuulostaa kysymyksen muotoon peitellyltä vastasyytökseltä. “Teidän omat ihmeparantajanne tekevät juuri niin kuin väitätte minun tekevän.”

Heti perään hän epäsuorasti väittää itse toimivansa Jumalan asialla:

Mutta jos minä karkotan pahoja henkiä Jumalan Hengen voimalla, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne.[10]

Tämä alkaa jo muistuttaa ihmeparantajien keskinäistä kilpailua, jossa kukin väittää olevansa Jumalan asialla ja syyttää toista Saatanan kätyriksi. Parantajat diagnostisoimassa toisiaan sairastuttajiksi. Vapauttajat tuomitsemassa toisensa orjuuttajiksi. Yhden pelastaja on toisen demoni. Toisiaanko he vain yrittävät karkottaa? Olen aikanaan seurannut tällaisia kiistelyjä niin läheltä, että kyllästyn jos sellaisen väittelyn alkunuoteista. Tällaisestako jankkaamisesta tässä oli kysymys?

Matteuksen mukaan Jeesuksen viimeinen argumentti ei selvennä dilemmaa lainkaan:

Kuinka kukaan voi tunkeutua väkevän miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei ensin sido häntä? Vasta sitten hän voi ryöstää talon ja tavarat.[11]

Luukkaan versio tästä argumentista on vielä värikkäämpi ja korostaa molempien osapuolten väkivaltaisuutta tuomalla aseetkin mukaan kuvaukseen:

Kun väkevä mies vartioi linnaansa ase kädessä, hänen omaisuutensa on turvassa. Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin.[12]

Vertauksen talo tai linna on tietenkin ihminen.[13] Riivatun talon alkuperäinen haltija on tietenkin Saatana ja vielä väkevämpi talon ryöstäjä on Jumala, jota Jeesus edustaa. Niinhän tästä tekstistä on iät ajat saarnattu:

“Saatana on väkevä, mutta onneksi Jumala on vielä väkevämpi. Onneksi olemme väkevimmän puolella ja voimme ryöstää takaisin Jumalalle kuuluvat talot ja linnoitukset?”

Niinkö on?

Puhuuko Jeesus todella Jumalasta, joka tunkeutuu ihmiseen väkisin ja ryöstää hänen sisikuntansa tyhjäksi, jakaen sen jälkeen saaliinsa liittolaistensa kanssa? Minusta tämä militaristinen kielenkäyttö kuvaa juuri niitä väkivaltaisia ja mitään kyselemättömiä voimia ja valtoja, joiden mahtia Jeesus on tullut haastamaan ja asettamaan niiden tapaa hallita kyseenalaiseksi.

Onko hyvä paimen yhtäkkiä muuttunut muita paremmaksi sotilaaksi? Onko pahuuden voimista vapauttaja tullut toimintatavoiltaan Saatanan kaltainen? Onko Jeesuksesta tullut vain Saatanaa väkevämpi Saatana?

Jokainen kuulija tiesi kuinka helppoa sen aikaisiin taloihin oli murtautua. Jeesuksen kuvaus taloon murtautuvasta pelastajasta ei todellakaan lohduttanut ketään. Ei kukaan halunnut tulla ryöstetyksi. Vielä vähemmän kukaan halusi sen jälkeen tulla samanlaisen ryövärin pelastamaksi. Uskoivatko he silti Jumalaan joka, joka käyttäytyi väkivaltaisen ryöstäjän tavoin, joka vain oli edellistä rosvoa väkevämpi?

Entä jos Jeesus tässä vain imitoi ja liioitteli vallitsevaa käsitystä Jumalasta, jotta sen väkivaltainen luonne kävisi kaikille ilmeiseksi? Entä jos hän vain maksimoi yleismaailmallista uskoa siihen, että paha väkivalta voidaan voittaa vain “hyvällä” väkivalla?[14] Entä jos hän tällä tavalla yritti havahduttaa kuulijansa huomaamaan jumalakuvansa väkivaltaisuuden, sen kuinka helppo on panna toivonsa juuri siihen väkivaltaan, jonka uhrina elää.

Jeesushan aloitti koko vastauksensa koska tiesi heidän ajatuksensa[15] tai tiesi mitä heillä oli mielessä.[16] Näillä pienillä alkukommenteillaan Matteus ja Luukas vihjasivat, että Jeesuksen vastaus oli ironisessa suhteessa niihin uskonnollisiin itsestäänselvyyksiin, joita uskonnollinen johto piti totena.[17] Markus alleviivaa samaa muistuttamalla että tämä puhe on vertauskuvallista.[18] Opetukseen oli siis piilotettu totuus, joka ei ollut kaikille ilmeinen. Jeesuksen puhe oli pedattu sekä syvälliselle ymmärtämiselle että pinnallisille väärinkäsityksille.

Ne kuulijat jotka olivat täysin pyhitetyn väkivallan pauloissa, saivat Jeesuksen sanoista vain lisätodisteen sille, että Jumalan väkivalta on Saatanan kaltaista mutta Saatanaa väkevämpi. Heitä Jeesuksen sanat sitoivat entistä enemmän militaristiseen uskonnollisuuteen ja unelmiin sotilaallisesta ylivoimaisesta kuningasmessiaasta. Heidän täytyisi vain huolehtia siitä että olisivat kaikista vahvimman väkivallan puolella.

Ne, jotka edes aavistivat mitä Jeesus ajoi takaa, tulisivat suhtautumaan vähintäänkin varauksellisesti kaikkeen uhreja vaativaan väkivaltaisuuteen.[19] He näkivät sen edessään. Jeesus oli suhtautunut sairaisiin ja saastaisiin suurella lempeydellä ja ehdottomalla hyväksynnällä. Nyt uskonnollisen eliitin delegaatio yritti ryöstää Jeesuksen kaikista oikeuksistaan. Jeesus kohtasi heidät ironisoimalla juuri tuon tavan kohdata vihollisensa. Se ei ollut hänen tapansa, eikä tulisi koskaan olemaan.

Tämä ei ollut ainoa kerta kun Jeesus rajoitti kielenkäyttönsä väkivallan yksinkertaiseen kielioppiin. Hänen piti käyttää sitä paljastaakseen sen sisällön ja saadakseen ihmiset kauhistumaan sen logiikkaa. Juuri siksi että hän ei lähestynyt ihmisiä kaikkein väkevimmän talonryöstäjän tavoin, hänen oli saatava heidät itse sisällään kyseenalaistamaan vanhat itsestäänselvyytensä. Hän ei tulisi väkisin tunkeutumaan heidän ajatusmaailmaansa sanellakseen miten heidän tulisi ajatella. Joskus hän haastoi vanhoja uskomuksia avoimesti. Useimmiten vain ironiallaan hämmensi vanhoja itsestäänselvyyksiä tavalla, joka antoi kuulijoille mahdollisuuden rauhassa muodostaa oma kantansa.

Jos Jeesuksen vastaus todella oli väkivallan myyttisiä valheita paljastavaa ironiaa, niin mikä sitten oli Jeesuksen hämmentävän puheen todellinen pointti?

Jeesus alleviivasi saatanallisen vallan perustavaa laatua olevaa paradoksia: Saatanan valta perustuu siihen, että hän pääsee itse karkottamaan itsensä. Hän on sekä kaaoksen, että järjestyksen ruhtinas. Saatana pitää valtaansa yllä tarjoamalla itseään aiheuttamansa ongelman ainoana ja ylivertaisena ratkaisijana.

Uskonnollinen kurittomuus, poliittinen levottomuus tai anarkistinen kaaos ei olekaan pahuuden ainoa ilmenemismuoto. Näitä kuriin paneva uskonnollinen valta, instituaalinen järjestys ja yhteisöllinen ryhtiliike on väkivallan toinen napa.

Saatana lietsoo hartaimmatkin uskovaiset ja idealistisimmatkin poliitikot keskinäiseen vertailuun. Jokainen imitoi toistensa haluja ja yrittää olla malliaan parempi. Kun keskinäinen vertailun ja kateellisen kilpailun siistin pinnan alla alkaa liikkua vahvoja väkivallan pohjavirtoja, yhteisön valtahierarkia ja yhtenäisyys alkaa olla uhattuna. Nurkissa kuiskitaan ja juoruillaan, kiusallisia kysymyksiä nousee pintaan, tunteet kuumenevat ja reaktiot käyvät tulisiksi. Erinäiset skandaalit pakottavat ottamaan kantaa ja puoluevalinnat on ankuroitava entistä tiukemmin tuttuihin kaavoihin, ettei yhteisön järjestys luhistuisi.

Kaaoksen uhkaava ilmapiiri on Saatanallisen magnetismin etelänapa. Kun sitä lähestytään, yhteisöä uhkaavan sisäisen väkivallan vetovoima alkaa käydä sietämättömäksi. Kaikki alkavat olla vaarallisen lähellä kuilun reunaa. Juuri silloin Saatana pelastaa yhteisön itseltään ”näyttäytymällä” yhdessä ainoassa yksilössä tai pienessä marginaalisessa ryhmässä. Vasta kun hän tai se on yksimielisesti ja yhteisvoimin työnnetty kuilun reunan yli, väkivallan vetovoima hetkeksi laantuu ja ihmiset voivat rauhassa palata koteihinsa. Saatana on löytynyt ja hänet on ulostettu.

Rauha on järjestys on palannut. Väkivallan pohjoisnapa on saanut vallan. Uhri on astunut jokaisen kadehditun naapurin tai vihatun herran paikalle. Kellään ei ole enää vähään aikaan yhtään vihollista, eikä kenellekään tarvitse olla enää katkera. Yksi kantoi kaikki pimeät voimat kaikkien puolesta. Juuri tämä uhrin kautta aikaansaatu rauha ja järjestys on Saatanan vallan toinen napa.

Niin kauan kun ihmiset uskovat että vain kaoottinen väkivalta on pahasta ja järjestyksen palauttava väkivalta on Jumalasta, saatanallinen väkivallan myytti hallitsee Jumalan (tai jonkun muun pyhän) nimissä tätä maailmaa.

Yhtenä hetkenä Saatana viettelee hillittömään rajattomuuteen ja toisena hetkenä moralistiseen ankaruuteen. Pahuus työntää meitä juuri siihen suuntaan mihin kulloinkin olemme kallellamme. Pakollinen kaiken suvaitseminen tai moraalinen stalinismi ovat saman väkivallan vastakkaisia napoja. Se estää meitä rakastamasta vihollisiamme ja oikeuttaa meitä demonisoimaan vastustajaamme. Se sokaisee meidät omalta varjoltamme ja muuttaa ne vainoaviksi harhoiksi.

Kristityt ovat historian aikana useimmiten asettuneet puolustamaan lakia ja järjestystä ja sen nimissä oikeuttaneet vastapuolen teurastamista. Kumpikin osapuoli on pitänyt itseään Jumalalle uskollisina tajuamatta palvelevansa pahuuden ja väkivallan valtakuntaa sen vastakkaisista ääripäistä käsin. [20]

Juuri siksi evankeliumien kirjoittajat nimittävät Saatanaa ”tämän maailman ruhtinaaksi.” Inhimillisen kulttuurin synnystä asti hän on tehnyt valtansa korvaamattomaksi kaikille tämän maailman valtakuntien rakentajille. Voiko kirkolla olla tärkeämpää yhteiskunnallista tehtävää kuin paljastaa tämän kaksipäisen lohikäärmeen kummatkin päät ja olla asettumatta kummankaan palvelukseen?

Jeesuksella ei ollut mitään illuusioita Saatanan olemuksesta. Koska ei itse ollut tämän väkivaltadynamiikan pauloissa, hän näki miten myös ”syyttäjäksi” kutsuttu Saatana toimi tässäkin tilanteessa. Hän myös näki millä tavalla Saatana toimisi tulevien sukupolvien aikana ja antoi siitä varoittavan vihjeen syyttäjilleen:

Heistä (seuraajistanne) te saatte itsellenne tuomarit.[21]

Miten fariseusten seuraajista voisi tulla heidän tuomareitaan? Girardin mukaan se tapahtuu itsestään selvästi ja väistämättömästi: Ne jotka mallintavat seuraajilleen hylkäämistä oman ryhmän yhtenäisyyden säilyttämiseksi, joutuvat aikanaan oman opetuksensa uhriksi. Viimeistään seuraava sukupolvi seuraa heitä tuomitsemalla heidän syntinsä. Aivan sama mistä “synnistä” he joutuvat tuomiolle, kunhan seuraava sukupolvi saa mahdollisuuden määritellä itsensä edes jossain asiassa isiänsä ja opettajiansa paremmiksi. Niin kauan kun yhteisön identiteetti perustuu poissulkevuuteen ja hylkäämiseen, kuka tahansa sen kiihkeimmistä johtajista voi itse joutua mallintamansa kaavan uhriksi. Eli ne, jotka ajavat saatanaa ulos saatanalla, voivat milloin tahansa itse joutua yhteisönsä luoman saatanan rooliin, eli saada seuraajistaan “itselleen tuomarit”. Saatana ei koskaan tyydy vain yhteen uhriin. Kun sen rauhoittava vaikutus on laantunut, tarvitaan uusia. Seuraava uhri voi hyvin olla edellisen uhraaja.

Ei Saatanaa häiritse että häntä käytetään itseään vastaan, kunhan se tapahtuu Jumalan, politiikan, taloudellisen hyvinvoinnin, yhteiskuntarauhan, kansallisen tai yksilöllisen identiteetin jne nimissä. Mikä tahansa arvo kelpaa väkivallan pyhittämiseksi, kunhan sen saatanallinen olemus ei vain paljastu.

Ei saatanan valtakuntaa horjuta se, että joku valtakunta, kaupunki tai perhe ajautuu keskinäisiin ristiriitoihin. Jos sekä yhteisöä uhkaava kaaos ja sitä kurissa pitävä järjestys ovat saman saatanallisen väkivallan kaksi eri muotoa, on aivan samantekevää kumpi Saatana ajaa toisen ulos. Väkivallan ote ihmiskunnasta pysyy molemmissa tapauksissa yhtä suvereenina.

Jeesus tiesi itse jo olevansa vahvasti ehdolla kaaosta aiheuttavan Saatanaan rooliin. Hänestä oltiin tekemässä seuraavaa Saatanaa, joka pitäisi (saatanallisen) järjestyksen säilyttämisen nimissä ajaa ulos.

Saatanallisen väkivallan valtakuntaa horjuttaa vain sen todellisen olemuksen paljastuminen ja tarpeeksi uskottavan vaihtoehdon löytyminen. Sellaista valoa tai vaihtoehtoa ei tämän pirullisen systeemin sisältä voinut eikä vieläkän voi löytää. Jeesus oli ironisesti paljastanut kuinka tiukasti Jumalakin oli sidottu pyhitetyn väkivallan tukipilareihin. Hänenkin täytyisi paljastua aivan toisenlaiseksi. Juuri se oli Jeesuksen toivottomalta näyttävä missio.

Jeesuksen julistama Jumalan valtakuntakaan ei kuulostanut kovin uskottavalta. Se sulki syliinsä liian paljon, jopa viholliset. Siinä valtakunnassa ainoa hylkääminen kohdistui hylkäämiseen itseensä. Miten sellainen valtakunta voisi pysyä pystyssä, joka ei hylkäisi ketään?

Jeesus ei tässä yhteydessä selittänyt vaihtoehtoaan lainkaan. Sen sijaan hän yllätti vastustajansa julkean tuntuisella ilmoituksella:

Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne.[22]

Ei väkivaltaista taloon tai linnoitukseen tunkeutumista. Ei ryöstösaalista tai sen jakamista. Ei mitään painostusta taikka pakkoa. Jumalan valtakunta oli kenen tahansa siihen havahtuneen ulottuvilla. Mutta miten sen voisi ottaa vastaan mieheltä, joka oli jo valittu yhteisön rauhaa uhkaavaksi Saatanaksi?

Kieltäytyessään perheensä kutsusta Jeesus oli antanut esimerkin “talosta joka riitaantuu itsensä kanssa”. Tämä perhe kuitenkin pysyi pystyssä. Äiti ja poika eivät hylänneet toisiaan. Kirkkohistorian mukaan ainakin yksi Jeesuksen veljistä pysyi hänen seuraajanaan, eikä ristiriidoista muiden kanssa ole mitään tietoa. Perhekonfliktin ei siis tarvitse olla väkivaltainen, eikä sitä tarvitse ratkaista uhraamalla ketään. Silloin Saatana ei pääse ajamaan ulos Saatanaa. Yksiköt eriytyvät ristiriitojen kautta ja tekevät myöhemmin sovintoa.


[1] Mark 3:22-27. Matt 12:22-30; 9:32-34. Luuk11:14-23.

[2] Girard. The Scapegoat. s. 184-197.

Girard. I See Satan Fall… s. 34-36,86.

[3] Meier John P. A Marginal Jew Vol III. Comapnions and Competitors. Doubleday. New York. 2001. s. 554.

[4] Matteus ja Luukas kuvaavat tätä väittelyä vähän perusteellisemmin kuin Markus, joten täydennän kertomusta heidän versioillaan. Olen kiusallisen tietoinen siitä, että samaan tulkintaan en päätyisi pelkästään Markuksen version pohjalta.

[5] Belsebul oli alunperin syyrialaisten jumala, taivaan talon herra. Juutalaiset käyttivät sitä eräänlaisena Saatanan peitenimenä.

[6] Matt 12:24.

[7] Matt 12:25-26.

[8] Mark 3:23.

[9] Matt. 12:27.

[10] Matt 12:28.

[11] Matt 12:29.

[12] Luuk 11:21,22.

[13] Monessa kohtaa seuraan ja arvostan Myersin poliittissävyistä tulkintaa Markusksesta, mutta tässä kohtaa ei kuulosta uskottavalta että Jeesus olisi puhunut muusta kuin yksilöistä. Shed Myers. Binding the Strong Man. A Political Reading of Marks Story of Jesus. Orbis Books. Maryknoll. New York. 2002. 437, 438.

[14] Hamerton-Kelly tulkitsee tämän talon valloittajan oikeasti viittaavan Jeesukseen, joka tunkeutuu väkivaltaisen systeemin ytimeen pajastaakseen sen olemuksen (The Gospel & Sacred. s. 83,84.) Minusta vallalla olleen jumalakäsityksen ironisoiminen näyttää todennäköisemmältä tulkinnalta. Tosin sitä tulkintaa on vaikea tehdä pelkästään Markuksen version pohjalta.

[15] Matt 12:25.

[16] Luuk 11:17.

[17] Olihan profeetta Jesajakin unelmoinut juuri tällaisesta väkevistä väkevimmästä Jumalasta: Voiko joku riistää sankarilta hänen saaliinsa, voiko vanki paeta valtiaan käsistä? Mutta Herra sanoo näin: – Nyt otetaan sotasankarilta hänen vankinsa ja valtiaalta riistetään hänen saaliinsa! Minä ahdistan sitä, joka sinua ahdistaa, ja sinun lapsesi minä pelastan. Minä syötän sinun sortajillesi heidän omaa lihaansa, he juopuvat omasta verestään, kuin rypäleen mehusta. Ja kaikki, mikä elää, oppii tietämään, että minä, Herra, olen sinun pelastajasi, että sinun lunastajasi on Jaakobin Väkevä. Jes 49: 24-26. Saattaa tietenkin olla että Markuskin on ollut tämän tekstikytkennän pauloissa, eikä huomannut sen ironisointia.

[18] Mark 3:23.

[19] Girardin mukaan Jeesus tässä vaiheessa vielä varoi joutumasta liian avoimeen konflikstin kirjanoppineiden kanssa, koka hänen hetkensä ei ollut vielä koittanut. Girard. The Scapegoat. s.193.

[20] Wink Walter. Engaging the Powers. Dicernment and Resistance in the World of Domination. Fortress Press. 1992. s. 96.

[21] Matt 12:27.

[22] Matt 12:28.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

One Takaisinviittaus

  1. 1 Johdanto. » Teoblogi tammikuu 15, 2016 kello 02:08

    […] on aina erottanut ja yhdistänyt kansoja. Se uhkaa kadottavalla kaaoksella ja pelastaa luomalla uutta järjestystä uhrin […]

Kommentoi

Sähköpostisi tulee aina pysymään salassa, emmekä näytä sitä julkisesti. Pakolliset kentät ovat merkitty *

* *

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • Salla sanoi 3 kuukautta sitten:
      https://forums.catholic.com/showthread.php?t=89182 New Catholic Encyclopedia (2003): “Mortification. The deliberate restraint that one places on na... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 3 kuukautta sitten:
      Aamen tuohon mitä sanot! Pseudo-Dionysioksen määrittelemän klassisen kolmi-vaiheisen tai -tasoisen matkan purgatio oli puhdistumisvaihe ja kiira... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Daniel Nylund sanoi 3 kuukautta sitten:
      ”Tästä näkökulmasta Lutherin anselmilaispohjainen ajatus on helpotus: jos pahuus vaatii sovituksen rankaisemalla, se rankaisu ja viha on jo kohd... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Jannu sanoi 3 kuukautta sitten:
      Tässä hauska marssilaulu USA:n merijalkaväeltä: "One, two, three, four, every night we pray for war! Five, six, seven, eight, rape, kill, muti... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 3 kuukautta sitten:
      Tuomas Akvinolaisen legitimoima erottelu ajallisista ja iankaikkisista rangaistuksista, mikä erottelu on edelleen voimassa katolisessa ajattelussa, o... Lutherin väkivaltainen Jumala

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0186408