« »

Ateistinen kritiikki

4 kommenttia Kirjoitettu huhtikuu 16, 2016 Muokattu huhtikuu 16, 2016

Ruben Stillerille esitettiin kysymys: ”Tarvitseeko maailma uuden Jeesuksen?”

”Ei tietenkään. Maailmassa on jo liian paljon isänsä hylkäämiä ja vihaamia lapsia.”[1]

Rubenin reaktio on aivan tolkullinen vastaus nyykyiselle tavalle julistaa evankeliumia.

Monet kristityt ovat omaksuneet pelastusoppinsa syvällä kiitollisuudella mutta valitettavan pinnallisella ajattelulla. Salaa sydämessään he kuitenkin ehkä ihmettelevät miksi uhreja puolustavalla Jeesuksella oli Isä joka vaati uhria. Uskonnollinen hartaus ja kriittisen ajattelukulttuurin puute peittää alleen monta epäilystä uskon sisällöstä.

On hankala selittää uskonnottomalle ihmiselle että ”Jumala kyllä rakastaa, mutta jos et usko hänen poikansa kuolleen veriuhrina sinun puolestasi, saat ikuisesti olla hänen vihansa kohteena.”

Monet ovat kotonaankin eläneet samankaltaisen kaksinaamaisuuden alla:

”Isä kyllä rakastaa sinua, mutta…”

sen jälkeen seuraa ehdottomia vaatimuksia ja kohtalokkaita seuraamuksia. Sellaisen ”rakkauden” alla kasvaneet lapset yleensä traumatisoituvat ja elävät loppu elämänsä vakuuttuneina siitä, että kauneimpienkin sanojen takaa paljastuu lopulta sydämetön ja hylkäävä todellisuus.

Arvostan Dawkinsin ja Hitchensin kaltaisia kiivaita ateismin lähetyssaarnaajia, jotka ankarasti provosoiden yrittävät herättää kristittyjä heidän sokeudestaan oman Jumalansa väkivaltaisuutta kohtaan. Heidän päättelynsä ei aina ole reilua, eivätkä he edes yritä ymmärtää kristinuskoa suopeassa valossa, mutta teologian historia ja kirkon käytäntö antaa heille liiankin helppoja syitä maalata kristinuskosta helposti hylättävä vastenmielinen karikatyyri:

”Tietenkin kristinuskolla on väkivaltainen historia. Onhan heidän Jumalansakin pohjimmiltaan aina ollut väkivaltainen, eikä pääsiäinen sitä tosiasiaa muuttanut miksikään. Vanhassa Testamentissa hän tappoi vihassaan ihmisiä ja häntä lepytettiin eläinuhreilla. Pääsiäisen jälkeen hän lopetti sen koska sai purkaa vihansa omaan poikaansa.”

Tämä on yksi vakavimmista syistä joiden pohjalta ateistit väittävät, että uskonto, erityisesti kristinusko, on hengenvaarallinen ihmiskunnalle.

Ranskalainen filosofi Jacques Derrida kuittasi pääsiäisen tapahtumat siteeraamalla Friedrich Nietzschen tapaa tiivistää Kristillinen pelastusoppi:

”Yhtäkkiä seisomme kristinuskon keksimän paradoksaalisen ja kauhistuttavan johdonmukaisen nerouden edessä: Jumala lunasti ihmiskunnan, joka ei enää pystynyt lunastamaan itseään. Jumala itse uhraa itsensä ihmiskunnan syyllisyyden edestä. Jumala itse maksaa itselleen… Velkoja uhraa itsensä itselleen velallisen edestä rakkaudesta velallista kohtaan.”[2]

Hän ei edes vaivaudu väittelemään tämän yleisesti oikeana pidetyn jumalakuvan kanssa. Hän olettaa että pelkkä sitaatti paljastaa lukijalle kristinuskon keskeisen absurdiuden, totaalisen armottoman velkojan, joka ei pohjimmiltaan anna anteeksi mitään. Hän vain itse kuittaa ihmiskunnan velan poikansa uhrauksen kautta. Ranskan johtava filosofi kuittaa Kristinuskon keskeisen uskomuksen pelkästään lausumalla julki sen mikä keskiaikaisessa oikeussalissa on tuhat vuotta aikaisemmin kuulostanut aivan johdonmukaiselta. Suomen kirkossa se ei enää kuulosta kovin uskottavalta, mutta silti sitä julistetaan aivan kuin muuta tapaa ymmärtää pääsiäinen ei olisi edes olemassa.

Uskonnon vaarallisuuden suhteen heidän kritiikkinsä tulee pari tuhat vuotta myöhässä. Jeesus oli uskonnon ja erityisesti sen väkivaltaisuuden kriitikko alusta alkaen. Hän paljasti kuinka ihmiskunta on aina pyhittänyt väkivaltansa ja rakentanut uskontonsa poissulkevan välivallan ja uhraamisen varaan. Paljastus maksoi hänen henkensä. Uskontoa ei enää tarvittu. Kaikkien uhrien puolella olevan, vihollisiaan rakastavan uhrin seuraaminen riittäisi. Siitä alkaisi kaikkien uhreja vaativien rakenteiden, erityisesti uskonnollisten valtarakenteiden pitkä purkutyö. Tämän päivän ateistit osallistuvat Jeesuksen aloittamiin talkoisiin, joita kirkot eivät itsepetoksiensa vallassa ole ymmärtäneet itse tehdä.

Tilanne on sikäli nurinkurinen, että ihmisten kriittinen huomio tähän keskeiseen opinkappaleeseen nousee kulttuurista, joka kaikesta huolimatta on ollut Jeesuksen opetuksen ja esimerkin vaikutuksen alla tarpeeksi kauan poikiakseen juuri sellaista epäuskoa, jota Jeesuskin yritti herätellä oman aikansa uskonnon sisällä. Kristillisen etiikan valaisemalle ihmiselle on vaikea uskoa tällä tavalla selitettyä Jeesuksen kuolemaa.

Jos yli 400 vuotta ennen Kristusta elänyt kreikkalainen näytelmäkirjailija Euripides saattoi ihmetellä miksi Jumalat niin suruttomasti istuivat syömään kreikkalaisen jumalattaren vaatimaa ihmisuhria, niin miksi ihmeessä me emme 2400 vuotta myöhemmin vieläkään ihmettele miten Kristuksen kuolema muka oli millään lailla Jumalan tilaama tai vaatima uhri?

[1] Olen kadottanut tämän haastattelun lähteen ja sitaattini perustuu pettävään ulkomuistiini.

[2] Bartlett Anthony. Cross Purposes. The Violent Grammar of Christian Atonement. Trinity Press. Pennsylvania. 2001. s. 247, 248.

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,
« »

4 Kommenttia

  1. Tarmo Ahonen
    Kirjoitettu huhtikuu 21, 2016 kello 13:33 | Suora linkki kommenttiin

    Daniel, tuot esille raikkaita ajatuksia. Yhdyn monessa kohdin ajatteluusi mutta minulle herää yksi voimakas krittiinen kommentti. Koetatko tavoittaa järjellä, rationalismin keinoin kristinuskon ytimen? Koetatko poistaa kristinuskon pahennuksen ja käsittämättömyyden luonnolliselle ihmiselle.
    Luulenpa vain, että juuri tuo veriuhrin järkyttävä skandaali on hyvin monelle uskoontulleelle kaikkein kallisarvoisin ja rakkain mysteeri, jota filosofisesti on täysin mahdoton käsittää. Kun juoppo pääsee vapaaksi viinapirustaan, kun huorintekijä vapautuu seksiaddiktistaan, kun tappaja saa vihan tilalle lempeyden, inhimillinen kieli on mykkä taphtuman edessä. Jumalan tie ihmisen luo on paradoksi. Vastakkaiset väitelauseet kumoavat toisensa ja juuri siinä AVAUTUU KIELELLE TAVOITTAMATON TODELLISUUS.

    Rakastan ehtoollista, syön ja juon Kristuksen ruumiin ja veren autuudekseni. Ajattelen, että ainoastaan Jumalan haavoittamat haaksirikkoutuneet voivat tämän skandaalin kestää.

    • Daniel Nylund
      Kirjoitettu huhtikuu 21, 2016 kello 20:47 | Suora linkki kommenttiin

      Kiitos Tarmo kommentistasi. En koita poistaa kristinuskon pahennusta vaan kyseenalaista kristillisen tulkinnan ja teorian kristillisyyttä. Ymmärrän myös että monelle on varsin helppoa uskoa siihen että jonkunhan se täytyy verellä maksaa. Ei siinä mitään skandaalia ole. Skandaali on minusta se, että Jumala on meidän väkivaltamme uhri, että me olemme hänet murhanneet ja että hän antaa murhaajilleen anteeksi koska rakastaa vihollisiaan. Skandaali on se, että veriuhrien vaatijat ovat alusta lähtien olleet ihmisiä, eikä Jumala. Se että moni on vapautunut addiktiostaan ja vihastaan voi johtua teologiasta tai on tapahtunut siitä huolimatta. Ei Jumala onneksi ole rakkauttaan rajannut meidän teologiseen ymmärrykseemme siitä.
      Puhut Jumalan haavoittamista ihmisistä. En tiedä mitä tarkoitat, mutta minä tunnen vain ihmisten haavoittamia ihmisiä ja ihmisten haavoittaman Jumalan. Artikkelisarjassai ehtoollisesta yritän ymmärtää mitä Jeesus tarkoitti kannibalistisilla puheillaan. Jatkakaamme keskustelua. http://www.teoblogi.fi/2009/04/7192-kavaltajien-poydassa/

  2. Tarmo Ahonen
    Kirjoitettu huhtikuu 21, 2016 kello 18:42 | Suora linkki kommenttiin

    Lisään vielä hiukan kommenttiini.
    Olen kiitollinen, että jaksat puurtaa uhriteeman parissa. En osaa oikein pukea sanoiksi sitä, mitä minulle aukeni ajatuksistasi. Ensi kertaa ymmärsin syvemmin inhimillisen kielen mahdottomuuden tavoittaa Jumalaa ja hänen ilmoitustaan. Todellakin on niin, että Jumalan ajatukset ovat niin korkealla kuin taivas on maasta. Kristinuskon järkyttävä hullutus on siinä, että se on tyrmäysisku kaikelle inhimilliselle viisaudelle ja filosofisille päätelmille. Jumala hylkäsi älyllisesti häikäisevän itseilmoituksen tien. Hän kätkeytyi ristin hulluuteen, kärsimykseen, pimeyteen ja kuolemaan.

    Kristilliset ajattelijat ovat ymmärtäneet, että perimmäisen jumalallisen ilmoituksen asiassa filosofian on tultava teologian palvelijaksi. Tästä seuraa, että filosofit saavat logiikan alalla selkävoiton kristityistä. He voivat saattaa kritilliset totuudet inhimillisen järjen alueella naurunalaiseksi. Kristityillä ajattelijoilla on kautta aikain ollut kova halu, sanoisinko suuri kiusaus saada filosofit hyväksymään heidän teologiset argumenttinsa, jotta evankeliumi tulisi hyväksyttävämmäksi ”ajatteleville” ihmisille. Paavali toteaisi, ”jotta heitä ei Kristuksen ristin tähden vainottaisi”.

    Kiitos, mitä kaikkea kirjoituksesi laukaisi minussa. Jään tätä kehittelemään. Olen tästä aidosti kiitollinen. Kommenttini ei mitenkään vähennä arvostustani sinua kohtaan briljanttina ajattelijana.

    • Daniel Nylund
      Kirjoitettu huhtikuu 21, 2016 kello 22:35 | Suora linkki kommenttiin

      Kiitos rohkaisevasta ja arvostavasta kommentistasi Tarmo. ”Ensi kertaa ymmärsin syvemmin inhimillisen kielen mahdottomuuden tavoittaa Jumalaa ja hänen ilmoitustaan.” Tuossa on asenteellisesti jotain sellaista nöyryyttää ja vilpittömyyttä, jonka kanssa minun ei tee lainkaan mieli kiistellä. Mutta jos oikeasti hyväksyisin väitteesi jäisin keskustelemaan kanssasi vain siitä mistä ei voi keskustella, eikä sellainen minua kiinnosta. Minua kiinnostaa keskustella ihmisen ja Jumalan tiestä maan päällä ja mahdollisuudestamme ymmärtää jotain Hänen hyvästä tahdostaan ihmisten maailmassa. Käytät Jesajan puhetta väitteesi perusteena: ”Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.” Mutta ei Jumala siinä vetäydy käsittämättömäksi. Ei hän sano ettei ole, eikä edes halua olla ymmärrettävä. Päinvastoin. Se oli moite. Niin ei pitäisi olla. Ihmisten ajatusten pitäisi olla Jumalan ajatusten sisältöisiä ja suuntaisia. Siksi Jesaja jatkaa sanomalla: ” Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö. Miksi Jeesus olisi opettanut Jumalan valtakunnan salaisuuksista jos ne olisivat kategorisesti mahdottomia ymmärrettäviksi ja seurattaviksi?
      ”Kristinuskon järkyttävä hullutus on siinä, että se on tyrmäysisku kaikelle inhimilliselle viisaudelle ja filosofisille päätelmille.” Jumala hylkäsi älyllisesti häikäisevän itseilmoituksen tien. Hän kätkeytyi ristin hulluuteen, kärsimykseen, pimeyteen ja kuolemaan.”
      Mystikon kieli on aina salaisuuksia kunnioittava. Kunnioitan sitä. Mutta välillä mystikon kieli on myös myyttistä kieltä, salaisuuksia ylläpitävää kieltä. En minä usko, että Jeesuksen ristille johtaneessa tiessä on mitään piilottelua. Silti olemme ainakin tuhat vuotta johdonmukaisesti piilottaneet teologiallamme sen yksinkertaisen tosiasia, että me tapoimme hänet, me olemme jumalmurhaajia. Eikä Hänen antautumisessaan meidän uhriksemme ollut mitään salaperäistä ja vaikeasti ymmärrettävää sinänsä. Ainoa vaikeus näyttää olevan meidän haluttomuudessamme purkaa väkivaltamme projisoiminen Jumalan ominaisuudeksi.
      ”Kristilliset ajattelijat ovat ymmärtäneet, että perimmäisen jumalallisen ilmoituksen asiassa filosofian on tultava teologian palvelijaksi.” Niinhän me ehkä haluamme, mutta Kristus kutsui meitä olemaan kaikkien palvelijoita, ehkä jopa filosofien ja filosofian palvelijoita.
      ”Kristityillä ajattelijoilla on kautta aikain ollut kova halu, sanoisinko suuri kiusaus saada filosofit hyväksymään heidän teologiset argumenttinsa, jotta evankeliumi tulisi hyväksyttävämmäksi ajatteleville ihmisille.” Tunnistan Tarmo tuon kiusauksen ja olen edelleen vapaaehtoisesti kokosydämisesti sen pauloissa – ollut koko aikuisen ikäni.
      ”jotta heitä ei Kristuksen ristin tähden vainottaisi”. Mielenkiintoinen ilmaisu sinänsä. Jos risti siihen aikaan kertoi mitään ihmisten sidonnaisuudesta pyhitettyyn väkivaltaan ja Jumalasta, joka ei vaatinutkaan uhreja, siinä oli vainoamisen aihetta kylliksi. Vaino ei tullut siitä että ristin viestiä ei ymmärretty, vaan siitä että se ymmärrettiin liiankin hyvin ja pidettiin hullutuksena juuri sen tähden. Girardkin oli kotimaansa Ranskan älymystön mitätöimä, juuri siksi että hän toi tämän ”ristin hullutuksen” kulttuuriantropologiseen, filosofiseen, ja psykologiseen keskusteluun. Lopulta hänet kuitenkin valittiin yksimielisesti Ranskan akatemian jäseneksi. Kumpikaan kohtelu ei tietenkään kelpaa argumentiksi hänen tulkintojensa puolesta tai vastaan.
      Kiitos Tarmo. Jatkakaamme keskustelua. Olen aina arvostanut rakkauttasi Häneen, jota emme tietenkään aina ja kokonaan ymmärrä.

Kommentoi

Sähköpostisi tulee aina pysymään salassa, emmekä näytä sitä julkisesti. Pakolliset kentät ovat merkitty *

* *

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • Salla sanoi 2 viikkoa sitten:
      https://forums.catholic.com/showthread.php?t=89182 New Catholic Encyclopedia (2003): “Mortification. The deliberate restraint that one places on na... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 2 viikkoa sitten:
      Aamen tuohon mitä sanot! Pseudo-Dionysioksen määrittelemän klassisen kolmi-vaiheisen tai -tasoisen matkan purgatio oli puhdistumisvaihe ja kiira... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Daniel Nylund sanoi 3 viikkoa sitten:
      ”Tästä näkökulmasta Lutherin anselmilaispohjainen ajatus on helpotus: jos pahuus vaatii sovituksen rankaisemalla, se rankaisu ja viha on jo kohd... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Jannu sanoi 4 viikkoa sitten:
      Tässä hauska marssilaulu USA:n merijalkaväeltä: "One, two, three, four, every night we pray for war! Five, six, seven, eight, rape, kill, muti... Lutherin väkivaltainen Jumala
    • Salla sanoi 1 kuukausi sitten:
      Tuomas Akvinolaisen legitimoima erottelu ajallisista ja iankaikkisista rangaistuksista, mikä erottelu on edelleen voimassa katolisessa ajattelussa, o... Lutherin väkivaltainen Jumala

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit