Puuhun ripustettu

Kuoleman tuottamisesta

Ristiinnaulitsemisessa ei Jeesuksen aikana ollut mitään poikkeuksellista. Tuhannet hänen kaltaisensa maalaiset saivat milloin mistäkin syystä kokea saman kohtalon. Rooma hallitsi kauhistuttavalla valtioterrorismilla ja tehokkaalla kuolemantuottokoneistolla. Ristiin naulitseminen ei ollut vain kuolemantuomio. Se oli äärimmäinen julkinen nöyryytys. Jos uhria ei etukäteen kidutettu henkihieveriin, hän saattoi virua ristillä useita vuorokausia. Kivusta, hädästä ja näännytyksestä hän täydensi omaa häväistystään tyhjentämällä suolensa ja virtsarakkonsa kaikkien nähden. Villit koirat, haaskalinnut ja kärpäset täydensivät hänen alennustilaansa. Kunnian ja arvokkuuden ryöstö oli ristillä täydellinen. Tämä oli alentavin tähän asti keksitty tapa tuottaa toisen kuolema. Sen kautta roomalaiset viestivät valloittamilleen juutalaisille: Näin perusteellisesti me omistamme ja hallitsemme teitä. Voimme tehdä teille mitä ikinä haluamme. Keisarilla on ääretön valta ylentää ja alentaa. Yksikään Jumala ei ole Rooman imperiumia väkevämpi. Vahvinkin kapinallinen tulee Rooman murskaamaksi. Kuka tahansa häiritsee Pax Romanaa, Rooman rauhaa, ei ikinä saa omalle sielulleen rauhaa.

Nöyryytystä täydennettiin kuoleman jälkeen. Ruumis yleensä jätettiin ristille mätänemään tai heitettiin kaatopaikan tapaiseen avoimeen joukkohautaan eläinten ruoaksi. Tuomitun sielulle ei suotu viimeistä ja kunniallista lepopaikkaa, vaan se jätettiin ikuiseen häpeään. Sama kohtalo tuotettiin roviolla polttamalla tai syöttämällä uhri sirkusareenan eläimille.[1]

Kun juutalaiset lopulta nousivat avoimeen kapinaan vuonna 66, roomalaiset yrittivät nujertaa vastarinnan maksimaalisella kauhukampanjalla. Juudean prokuraattori Florus naulitutti 3600 juutalaista miestä, naista ja lasta kaikenlaisiin puihin.[2] Sivistyneille roomalaisille se oli jo vähän liikaa. Kaikkeen tottuneelle herrakansallekin risti oli kauhistus. He eivät voineet kuvitellakaan sellaista rikosta, joka olisi oikeuttanut Rooman kansalaisen rankaisemista näin brutaalilla tavalla. Ciceron mukaan risti oli niin kauhistuttava asia, ettei sillä pitäisi vaivata kunniallisen kansalaisen mielikuvitustakaan.[3] Seneca oli nähnyt liikaa voidakseen ikinä unohtaa näkemäänsä:

Näen ristejä, ei ainoastaan yhdenlaisia, vaan monella tavalla tehtyjä. Joissakin uhrit ovat pää alaspäin maata kohti. Jotkin lävistivät heidän sukupuolielimensä, toiset venyttivät heidän kätensä puun yli…[4]

Juutalaisilla oli ikivanha uskomus, joka täydensi ristiinnaulitsemisen kammottavuutta. ”Puuhun ripustettu on Jumalan kiroama.” [5] Kammottavan toteamuksen taustalla oli aivan normaali sukupolvien välinen ristiriita. Sen hillitsemiseksi Mooses oli antanut selvät ohjeet:

Jos vanhemmilla on tottelematon ja uppiniskainen poika, joka kurituksesta huolimatta ei kuuntele heitä, heidän on otettava poika kiinni ja vietävä hänet kaupunkinsa portille ja sanottava kaupungin vanhimmille: ’Tämä meidän poikamme on tottelematon ja uppiniskainen. Hän ei kuuntele meitä, vaan viettää kevytmielistä ja juopottelevaa elämää.’[6]

Jeesus täytti kaikki tottelemattoman ja uppiniskaisen pojan tuntomerkit. Hän oli ollut jo syntymästään epäilyttävä. Äpärälapsi oli julkisen työnsä alkaessa vailla minkäänlaista isää, eikä hän enää totellut edes äitiään.[7] Kansan isät syyttivät häntä juopottelusta ja kevytmielisestä seurustelusta syntisten kanssa.[8] Muutenkin hän oli monella tavalla kyseenalaistanut kodin[9] ja uskonnon pyhyyttä. Hän ja hänen opetuslapsensa olivat jo vuosia tietoisesti eläneet normikansalaisten siivellä.[10] Kaiken lisäksi häntä syytettiin jumalanpilkasta.[11] Näistä ja monesta muusta syystä Jeesus oli jo kauan ollut merkitty mies.

Kansan vanhimmat tunsivat varsin hyvin Mooseksen Jumalalta saamat ohjeet tällaisten ongelmatapausten ratkaisemiseksi:

Silloin kaupungin miesten on joukolla kivitettävä poika hengiltä. Hävittäkää paha keskuudestanne.[12]

Juuri näin oltiin nyt tekemässä. Miehitysvallan säännösten takia kivitys oli ollut pakko muuttaa ristiinnaulitsemiseksi. Se ei olennaisesti haitannut tavoitteen saavuttamista. Päinvastoin. Roomalaiset hoitivat erinomaisesti Mooseksen käskyn jonka mukaan:

Kaikkien israelilaisten on saatava kuulla tuomiosta, että he ottaisivat opikseen.

Juutalaiset hoitivat tämän tiedotustehtävän seivästämällä uppiniskaisen pojan paalun nokkaan.[13] Roomalaiset tekivät saman naulaamalla tuomitun ristille. He saattoivat jättää ruumiin mätänemään ja haaskalintujen syötäväksi. Juutalaiset eivät saaneet tehdä niin. Hautaamaton ruumis saastutti maan, sillä:

puuhun ripustettu on Jumalan kiroama.[14]

Paalun nokkaan seivästettyä piti katsoa kuin Jumalan kiroamaa hylkiötä. Tietenkin. Jos yksikin yhteisön jäsen olisi katsonut puuhun ripustettua poikaa myötätunnolla ja nähnyt siellä perheen, suvun tai heimon lynkkaamaksi joutuneen uhrin, syntipukkimekanismin logiikka olisi pettänyt. Uhri oli pakko nähdä Jumalan kiroamana, muuten hänen tappajansa paljastuisivat lynkkaajiksi ja kaikki muut kollektiivisen murhan mahdollistajiksi. Samansuuntaista painetta oli nytkin ilmassa. Kaikkien pitäisi vähintään katseellaan ja asenteellaan osallistua Jeesuksen puuhun ripustamiseen.[15]

Suurin osa varmaan tekikin niin. Mitä lähemmäksi teloituspaikkaa tultiin, sitä yksimielisemmäksi kansanjoukko tuli. Ne, joille koko näytelmä oli kauhistus, jättäytyivät varmuuden vuoksi kauemmas. Golgatalla ei ollut paljon tilaa myötätunnolle. Ihminen on aina olut pahimmillaan silloin kun hän lähtee hävittämään pahaa keskuudestaan.

Puuhun ripustettu

He veivät Jeesuksen paikkaan, jonka nimi on Golgata, käännettynä Pääkallonpaikka. He tarjosivat hänelle viiniä, johon oli sekoitettu mirhaa, mutta hän ei ottanut sitä vastaan.[16]

Rabbiinisten lähteiden mukaan kaupungin hurskaat naiset olivat valmistaneet juomaa jonka tarkoituksena oli toimia lievänä kipulääkkeenä tai ristiinnaulitun loppupaniikkia rauhoittavana juomana. [17] Sitä oli aina tarjolla, kun joku ristiinnaulittiin. Ehkä Rooman sotilaat suostuivat tarjoamaan juomaa vain rauhoittaakseen kaupungin naisia. Ehkä se oli kuolemaan tuomitulle suoritettu pieni, muodollinen ja teennäislaupias rituaali, jonka helpottavaan vaikutukseen uskoi kuka halusi. Joka tapauksessa Jeesus kieltäytyi siitä.

Sitten he ristiinnaulitsivat hänet[18] ja jakoivat keskenään hänen vaatteensa, ratkaisten arpaa heittämällä, kuka mitäkin sai.[19]

Sotilaat naulasivat Jeesuksen tukevilla rautanauloilla ranteista poikkipuuhun ja nostivat hänet pystypuuhun. Nilkkojen läpi isketyn naulan tarkoitus oli vain pidentää kuolinkamppailua viivyttämällä hidasta tukehtumista.

Roomalaisen tavan mukaan Jeesuksen nöyryytys maksimoitiin riisumalla hänet täysin alastomaksi. Lain mukaan vaatteet ja muu päällä kannettu omaisuus kuului teloittajille.[20] Aikana, jolloin kaikki kankaat olivat käsin kudottuja, jokainen vaate oli arvokas. On siis kuviteltavissa, että sotilaille olisi voinut syntyä riita Jeesuksen vaatteista. Niin ei kuitenkaan sopinut tapahtua. Uhrauksen, lynkkauksen ja teloituksen oli tarkoitus yhdistää kansaa, eikä aiheuttaa lisää ristiriitoja. Siksi oli turvallisempaa jakaa vaatteet heittämällä arpaa, eli turvautumalla Fortunaan. Kohtalon tai sattuman suoma onni ei herätä samanlaista kateutta ja kilpailua kuin omasta ansiosta, vääryydellä tai väkivallalla saatu etu. Siihen oli vain suostuttava, koska se on täysin hallitsemattomien voimien suoma onni tai onnettomuus.

[2] Josephus. War 2. 66-75, 308, 309.

[3] Myers Ched. Binding the Strong Man. A Political Reading of Marks Story of Jesus. Orbis Books. Maryknoll. New York. 2002. s. 383.

[4] Holmen Tom ja Kankaanniemi Matti. A.D. 30. Art House. Helsinki 2009. s. 160.

[5] 5Moos 21:23

[6] 5Moos 21 18-20.

[7] Mark 3:31-35.

[8] Matt 11:19.

[9] Mark 10:29, 30. 13:12, 13. Luuk 19: 59, 60.

[10] Mark 6:8-10.

[11] Mark 2:7.

[12] 5Moos 21:21.

[13] 5Moos 21:22.

[14] 5Moos 21:23.

[15] Monet kristityt käyttävät edelleen tätä Mooseksen kirjan kohtaa todisteena sille, kuinka Jeesus todella tuli Jumalan kiroamaksi. Pyhitetyn väkivallan taika on väkevä. (Esim. Gardell Jonas. Jeesuksesta. WSOY 2009. s. 369)

[16] Mark 5: 22, 23.

[17] Bovon Franqois. The Last Days of Jesus. Westminster John Knox Press. Louisville. London. 2006. s. 52.

[18] Mark 15:22-32. Matt 27:33-38. Luuk 23:33,34. Joh 19:17-27.

[19] Mark 15:24. Tässäkin Markus hahmottaa pääsiäisen tapahtumia Daavidin vainopsalmin mukaan “Ilkkuen he katsovat minuun, jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.” Ps 22:18,19. Markuksen tarkoitus on samaistaa Jeesus Daavidin kuvaamaan viattomasti vainottuun. Juutalaisten lukijoiden kannalta tämä ehkä keinotekoinen kytkeminen Vanhaan Testamenttiin oli tärkeää, jotta he näkisivät Jeesuksen ilmoituksen jatkumona sille ilmoitukselle, joka oli alkanut jo VT:ssä. Moderni pakana, joka jaksaa tarpeeksi kärsivällisesti lukea koko kirjakokoelman, näkee kytkennän viattoman vainoon ilman sitaatteja, jotka paljon jälkeenpäin on saatu näyttämään profetioilta. Daavidin Psalmissa ei ole mitään ennustuksellista. Se on vain kuvaus hänen uhrikokemuksestaan, vaikkei hän itse ollutkaan mikään viaton uhri.

[20] Holmen Tom ja Kankaanniemi Matti. A.D. 30. Art House. Helsinki 2009. s. 40, 41, 271.