»

Sotaisa Jahve

16 kommenttia Kirjoitettu 20.1.2009 Muokattu 12.1.2016

Isäni maalaili meille iltaisin Raamatun kertomuksia tyynytarinoiksi. Maallikkosaarnaajana hän osasi ne niin hyvin ettei tarvinnut pyhää kirjaa vierelleen. Suurin vedoin hän väritti niistä omat kirjavat versionsa. Yksi isän lempisankareista oli profeetta Elia. tuo peloton Jumalan mies joka suorastaan öykkärimäisen rohkeasti haastoi 450 Baalin pappia karmeaan sonninpolttokilpailuun ilman tulitikkuja.[1] Säännöt olisivat seuraavat: Baalin joukkue vastaan Elia. Kukin joukkue rakensi oman alttarin Karmelin vuorelle ja paloitteli härkänsä sen päälle ja tuli piti sytyttää rukoilemalla:

”Se Jumala joka vastaa tulella on Jumala.”

Baalin porukka sai hommansa valmiiksi jo aamulla, ja ehtivät aloittaa rukouksensa aikaisemmin. Elia joutui työskentelemään puoleenpäivään asti ennen kuin sai oman härkänsä edes paloiteltua. Siinä sivussa hän kuitenkin huuteli sellaisia provokaatioita hurmoksessa tanssiville Baalin profeetoille, että Suomessa siitä olisi vielä 60-luvulla joutunut oikeuteen uskontorauhan rikkomisesta:

”Huutakaa kovemmin, ehkä Jumalanne on päiväunilla…”

Oman alttarinsa ympärille hän kaivoi vielä ojankin ja pyysi kansaa kantamaan sangoittain vettä koko kasan päälle.

Tietenkin Elia voitti. Taivaalta räsähti niin kuuma tuli, että se poltti sonnin lisäksi koko alttarin, kivineen päivineen.

Oli meillä pojilla ihmettelemistä unta odotellessa.

”Meiän Jumala on ainakin tulisempi ku’ teiän Jumala.”

Noin 40 vuotta myöhemmin kysyin isältä muistaako hän miten tämä kertomus päättyi. Hän oli itsekin niin ihastunut sankarinsa kokemaan voittoon, ettei enää muistanut kuinka verinen se oli.

Elia käski yleisön piirittämään Baalin profeetat ja kuljetutti heidät Kiisonin purolle. Siellä hän järjesti vielä suuremman uhritilaisuuden tappamalla henkilökohtaisesti kaikki 450 Baalin profeettaa.

Aikamoinen päivätyö yhdeltä mieheltä. Yhden sonnin paloittelu vielä menettelee, mutta 450 miehen tappamiseen menee sen aikaisilla aseilla ainakin 5 tuntia, vaikka tappaisi kaksi profeettaa minuutissa ja pitäisi vain kymmenen minuutin teetaukoja.

Ei sellaista tietenkään lapsille kerrota, mutta kysyin isältä onko hän koskaan vaivannut itseään Raamatun lukemattomilla väkivaltakuvauksilla.

Hän vastasi rehellisesti, että oli vain kohteliaasti sivuuttanut ne. Häntä edellisen  sukupolven saarnaajat olivat avoimesti pelotellut niillä. Kansan oli hyvä muistaa kuinka ankara Jumala oli epäjumalanpalvojia kohtaan. Sellaista isä oli ainakin pyhäkoulunopettajana yrittänyt vältellä, mutta Vanhan Testamentin Jumalan väkivaltaisuudesta hän ei tehnyt edes itselleen ongelmaa.

Ei ole tehnyt moni muukaan. Suuri enemmistö länsimaisesta kristikunnasta on aivan liian pitkään onnistunut välttelemään kysymystä väkivallasta Raamatussa ja meidän omassa historiassamme. Kristityt pasifistitkaan eivät ole tienneet mitä tehdä VT:n väkivaltaisen Jumalan kanssa. Kaikki mikä on sopinut huonosti yhteen vihollista rakastavan Jumalan kanssa, on vain ohitettu. Se on aika helppoa kansalle, jonka papistokaan ei välttämättä ole koskaan lukenut koko suurta kirjaa läpi.

Useimpia kristittyjä luultavasti hämmästyttää tieto siitä että Vanhassa Testamentissa on ainakin 600 erittäin väkivaltaista tarinaa joissa kansakunnat, kuninkaat tai yksilöt tuhoavat toisiaan,[2] noin 1000 jaetta, joissa kuvataan Jumalan omaa vihaa, kostoa ja väkivaltaa[3], noin sata kohtaa, jossa Jumala käskee tappamaan ja monta tarinaa, jossa Jumala itse tappaa tai yrittää tappaa, ilman mitään ilmeistä syytä.[4]  Jumalan tunnistaa Jumalaksi hänen sotaisuutensa kautta. Sellaisena Jahve ei tosin ollut mikään poikkeus Jumalten joukossa. Jumalten työkuvaukseen kuului vihollisten tuhoaminen ja omien suojeleminen. Se oli heidän tehtävänsä.[5] Pyhyys ja väkivalta kuuluivat olennaisesti yhteen. Jumala sekä käytti väkivaltaa ja vaati sitä myös itselleen määräämiensä uhrien kautta. Ylimpänä tuomarinakaan Jumala ei suinkaan ole rauhallinen asioiden punnitsija, vaan suutuksissaan toimiva loukkaantunut osapuoli, joka suorastaan nauttii vihollistensa tuhoamisesta.[6] Jumalallisen koston teema on Vanhassa Testamentissa vielä yleisempi kuin ihmisen oma väkivalta.[7] Joskus hän rankaisee suoraan taudilla tai tulella, toisinaan hän käyttää ihmisen miekkaa suorastaan sadistisen koston välineenä.[8] Hän on mustasukkaisen omistushaluinen omistaan ja tuhoaa armottaa kaikki kilpailijansa.[9] Jos Jahve olisi ollut armeijan kenraali, hänet olisi tuomittu sotarikoksista elinkautiseen vankeuteen.

Juutalainen historian kirjoitus alkaa väkivallasta ja loppuu väkivaltaan. Tavallista arkea, syömistä, juomista, paimentamista, kaupankäyntiä, seksiä jne. ei kuvata läheskään niin paljon ja perusteellisesti kuin ihmisten välistä väkivaltaa.

VT:n historian kirjat kertovat muutamasta piskuisesta heimosta, jotka alkavat valloittaa itselleen maata, rakentaa kuningaskuntaa ja käydä sotia naapureidensa kanssa. Kansan omat profeetat alkavat unelmoida rauhasta, oikeudenmukaisuudesta ja laupeudesta. He arvostelevat yhä rohkeammin näkemäänsä väkivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta. Hekään eivät kuitenkaan pystyneet kokonaan vapautua ikivanhasta vakaumuksesta, jonka mukaan rauhan tila voidaan luoda vain sotimalla.

Miksi Vanha Testamentti niin ujostelematta kuvaa valitun kansan väkivaltaisuutta, sen kuninkaiden julmuuksia ja jopa sen ainutlaatuiseksi uskotun Jumalan raakuuksista? Monessa suhteessa kansa, sen hallitsijat ja sen Jumala sulautuu hyvin siihen väkivallan maastoon jonka keskeltä kertomus alkoi. Mikä tekee juuri tästä kirjoituskokoelmasta muista poikkeavan?  Vai tekeekö mikään?

[1] 1Aikak. 18:16-40.

[2] Schwager Raymund. Must there be Scapegoats? s. 47.

[3] Schwager Raymund. Must there be Scapegoats? s. 60.

[4] Esim. 2Moos.4:24-26. 2Sam. 6:6,7.

[5] Heim Mark. S. Saved From Sacrifice. A Theology of the Cross.  WM.B. Eerdmans Publishing Co. Grad Rapids/Cambridge. 2006. s. 68.

[6] Esim. Hes. 21:3-15. Jer. 25:32,33. Jes. 33:10-12. Eivätkä nämä ole pinsetillä pomittuja poikkeuksia.

[7] Schwager Raymund. Must there be Scapegoats? s. 55.

[8] 1Sam:15:2,3.

[9] Erickson Victoria Lee and Jones Michelle Lim Editors. Surviving Terror. Hope and Justice in a World of Violence. Brazos Press. Grand Rapids. 2002. s. 76, 77.

Avainsanat: , , , , , , , , ,
»

16 vastausta artikkeliin “Sotaisa Jahve”

  1. Annu Koistinen sanoo:

    Hei Daniel, kiitos blogistasi, paljon hienoa asiaa.
    Tämän luvun viimeinen kysymyksesi oli mielestäni oivaltava: Vai tekeekö mikään?
    Olen juuri lukemassa hiljan suomennettua Christopher Hitchensin kirjaa ”Jumala ei ole suuri. Kuinka uskonto myrkyttää kaiken”. Suosittelen. Siinä kirjoittaja on selkeästi sitä mieltä, että kaikki ”Pyhät Kirjat” ovat vain ihmisten kirjoittamia ja sellaisiksi jäävät. Ne kuvaavat sen ajan ihmisten käsityksiä ja elämää, ja väkivallassa löytyy. Mutta ei kannata yrittää miettiä, miksi Jumala on väkivaltainen, ei kirjoilla ole mitään tekemistä jumalan kanssa.
    Kyseinen kirja pisti jälleen kerran liikkeelle omatkin pohdintani uskonnon merkityksestä ihmiskunnan sivistäjänä. Onko niin, että uskonto saa ihmiset ”siivistymään ja parantamaan tapojaan” vain jos sillä on tehoava pelote? Sitten kun yhteiskunnassa ei enää uskota näihin pelotteisiin (kuten esim nykyajan Suomessa), uskonnon merkitys katoaa, ja hyvät tavat pitää/pitäisi oppia moraalista/etiikasta/filosofiasta. Uskonnolla voi toki olla ja varmaan onkin iso merkitys kulttuurisuuntauksena eri taiteenlajeissa, kuten rakennustaiteessa ja musiikissa, ja pitäkäämme hyvää huolta tästä kulttuurin rikkaudesta!

    1. Daniel sanoo:

      Heippa Annu. Kiitos rohkaisustasi. Kuin Jouun alla muutaman luvun Hitchenin kirjan pienestä Jumalasta. Hän kuvaa hyvin myrkkyä, mutta minä kyllästyin hänen ylettömän myrkylliseen ja halvan poleemiseen tapaan tehdä sitä. Ei kai hän mikään siivooja yritä olla mutta talsii kyllä aika syvällä siinä myrkyssä jota yrittää karkottaa. Varmaan keksisin jotain fiksumpaakin sanottavaa siitä jos jaksaisin joskus vähän kärsivällisemmin kirjaa tutkia. Tällä hetkellä on niin paljon antoisampaa luettavaa että jätän toistaiseksi väliin.
      Kirardilla munat ja kanat menevät vähän sekaisin tässä asiassa, koska hänen mielestään väkivalta tulu ennen uskontoa, mutta kumpikin syntyivät välittömään riippuvuussuhteeseen. Vueroitushodon alkamisesta ei historiallisesti ole kovin pitkä aika. Mutta siihen teemaan palaan tuonnempana. Toivon lisää kommentteja ja kommentoijia. Levitä linkkiä kaikille mahdollisille foorumeille. Itse en kovin ahkerasti surffaile, joten en oikein hyvin tunne näitä rannattomia maisemia.
      Tämä oli sitten minun ensimmäinen kommenttini tässä Blogissa,

  2. Ryyppy Jantunen sanoo:

    ”…Vanhan Testamentin Jumalan väkivaltaisuudesta hän ei tehnyt edes itselleen ongelmaa.”

    Tuntuu että ylipäätään maailmankuvan sisäisistä ristiriitaisuuksista ei tehdä ongelmaa, nautitaan koko iloisesta sekamelskasta sellaisenaan. Ehkä se on ongelma ainoastaan sinä vaihessa, jos joku alkaa vaatimaan tilille ristiriitaisuuksista, tai ristiriitaisuudet johtavat johonkin umpikujaan käytännön elämän kannalta.

    Toisaalta, jos kyse olisi jostain pienemmästä asiasta, kuten dvd-soittimen käyttöohjeesta, jos siinä olisi sisäisiä ristiriitaisuuksia niin ottaisipa se aivoon.

    1. Thinkcat sanoo:

      Mikä on tämä ristiriitaisuus, mistä tässä niin innokkaasti puhutaan? Minusta tuntuu joskus, että tietyt ihmiset palavat halusta päästä käyttämään sanaa ’ristiriitaisuus’ jopa niin paljon, että unohtavat kaikki perustelut. Tässä tapauksessa oletan sen nojaavan ajatukseen, että keksitään oma jumala, jonka ominaisuudeksi laitetaan, että jumala ei voi olla väkivaltainen.

      Kristinuskon ja Israelin Jumala on väkivaltainen. Ja jos tälle on olemassa hyvä syy, niin silloin kyseessä ei ole ristiriita. Tämän päivän ihmiset elävät jossain kuvitelmassa, että väkivalta ei ole koskaan oikein, tarpeellista eikä perusteltua. No, tällainen ajatus ei kuulu kristinuskoon. Eli ollaan siinä samassa vanhassa. Kristinusko on ristiriitainen ihmisten luontaisen uskonnollisuuden kanssa. Todistamatta on edelleen, että se olisi ristiriidassa itsensä kanssa.

      Minulla on yksi sääntö filosofisiin kysymyksiin. Ja se on, että ensin kysytään vain syitä ja seurauksia. Miten? Miksi? Mitä seuraa? Sitten, kun näihin on vastattu, laitetaan päälle tulkinta siitä, että mikä oli oikein tai väärin, tarpeellista tai tarpeetonta.

      Minua kiinnostaa tämä blogi siksi ja erityisesti siksi, että tämä vastaa siihen, miksi väkivaltaa on ja miten se toimii. Väkivallalla on funktio. Sillä on funktio myös Raamatussa. Se funktio on erottamaton osa ihmisyyttä. On valitettavaa jos tästä blogista seuraa se, että joku joukko alkaa ajatella, että he ovat pohjimmiltaan jotenkin tämän väkivallan ulkopuolella tai yläpuolella. He voivat olla niin kauan kuin heidän aikansa ja olosuhteensa suojelevat heitä.

      1. Daniel Nylund sanoo:

        Hyvä pointti. Kiitos. En itse kuvittele olevani sen ulkopuolella vaikka hartaasti toivoisin Jeesuksen seuraamisen siihen johtavan.

  3. Isä Pekka O. M. Leivo sanoo:

    Itselleni tuo VT:n Jahven sotaisuus ja verenhimo on vielä mysteeri, jonka kanssa käyn Jaakobin painia. Toisaalta siellä kerrotaan, että jotkut kansat olivat täysin korruptoituneita ja harjoittivat ihmisuhreja ja että syntyvät sukupolvet olivat siis ohjautumassa samaan. Jos hyväksyy tämän olleen vallitseva todellisuus, niin sitten noissa kohdissa löytyy itseltä jonkinlainen porsaanreikä suoritetuille etnisille puhdistuksille. Silloinkin tosin oma etiikka pistää vastaan, että miksi ihmisiltä vietiin mahdollisuus muutokseen tai syntyviltä lapsilta mahdollisuus erilaiseen yhteisöön jne. Sitten on toisia kohtia, joissa vain kerrotaan ihmisten järjettömästä vihasta ja sen ohjaamasta toiminnasta ilman, että sille annettaisiin mitään siunausta. Ne on helpompi kohdata ja tuovat itselleni luottamusta Raamatun rehellisyyteen sen suhteen, että sen ”pyhät” ihmiset eivät ole siloteltuja karikatyyrejä pyhistä, vaan autenttisen oloisia kuvauksia ihmsistä. Sitten taas on niitä kohtia, joissa käsketään murskata lapset kallioihin tms. Koska olen alkanut ajatella psalmeja enemmän ihmisten sanoina Jumalalle kuin Jumalan sanoina, niin nuo kohdat voisi kuitata vihantäyteisten ihmisten sielunhoidollisena vuodatuksena, ja että noilla vuodatuksilla on oikeutus olemassaololleen sielunhoidollisina välineinä, joiden avulla ihmiset voivat prosessoida oman vihansa ulos ilman, että tekstin sisältöä aletaan oikeasti toteuttaa. Mutta sitten kun niitä löytyy Jumalan sanoina… Ne ei vaan mene läpi. Nostan niiden kohdalla kädet pystyyn enkä tällä hetkellä puolusta niiden sisällön minkäänajallista oikeutusta.

    Koska en ole pasifisti (olen sivari, joka toivoisi käyneensä armeijan) ja ajattelen, että esivalta tarvitsee miekkaa ja oikeuden käyttää sitä sekä yhteiskunnan sisäisiä että ulkoisia uhkia vastaan, niin tästä lähtökohdasta käsin Luojalle ja hallitsijalle on helppo antaa oikeutus toimia luotujensa kanssa kuten hyväksi näkee. Tässä tietenkin ohjaa se oma vakaumus, että luoja on minua itseäni kykenevämpi näkemään mikä on milloinkin tarpeen, mikä on syntynyt siitä omasta kokemuksesta, että Jumala tiesi ennen itseäni mikä oli minun sieluni tila (syntinen, kirottu ja tuomion alla) ja mikä oli siihen ratkaisu (sovitustyö). Jos taas jollakulla ei tällaista kokemusta ole, joka asettaa Jahven eri kastiin suhteessa ihmisiin oikean ja väärän tuntijana ja arvioijana, niin ajattelen, että aika mahdotonta on Raamatun Jahven toimille löytää mitään oikeutusta.

  4. Mikko sanoo:

    Luulen että Vanha Testamentti kertoo meille siitä, millainen ihminen perimmältään on. Kova, itsekäs ja väkivaltainen. Jos ei näitä piirteitä itsessään ja muissa kykene näkemään elämänsä aikana, niin on saattanut onnistua elämään turvatun elämän. SIksihän ihmiset linnoittautuvat koteihinsa pahalta maailmalta turvaan, koska lähimmäiset voivat tehdä pahoja.

    Todella vaikea kysymys tämä Vanhan Testamentin Jumalan väkivaltaisuus. Ehkä ihmiset siirsivät vastuuta omasta väkivaltaisuudestaan Jumalalle. Heidän oli helpompi elää ajatellen Jumalan tuhoavan kansoja ja ihmisiä. Oma Jumala ja vieraiden kansojen jumalat sotivat keskenään vallasta kuin ihmiset. Oikeasti ihmiset sotivat keskenään ja tappoivat toisiaan. Useasti Vanhan Testamentin kertomusten henkilöiden moraalitaju arveluttaa, mutta eipä ole kehumista nykyajan ihmistenkään moraalitajussa. Vanhan Testamentin vahingoksi voi sanoa, että siellä Jumalan valitsemat henkilöt tappavat ja tuhoavat Jumalan käskystä.

    Se että Uusi Testamentti on olemassa selittää ainakin itselleni, miksi kristityt lukevat Vanhaa Testamenttia. Maailmassa riittää vanhoja kirjoja ja varsinkin jumaltarinoissa aina on esillä väkivalta. Kalevala on harvinaisen veretön kirja tässä suhteessa. Vanha Testamentti taas on käsittämättömän julma sisällöltään. Väinämöinen oli harmaapartainen mies, omasi ihmeellisiä voimia, mutta en muista hänen teurastaneen kansoja ja suuria määriä vastustajiaan. Joukahaisen suohon laulaminen kertoo siitä, että suomalais-ugreilla on ollut huumoria käytössään. Vanhan Testamentin joissain kertomuksissa surmataan joukolla väkeä ja siitä vielä iloitaan. Aika iso ero.

    Onko Vanha Testamentti poikkeava muista vastaavista kirjoista? Itse pitäisin myönteisinä kirjoina VT:n profeettakirjoja, joissa profeetta julistaa kansalle tuomion sen käytöksestä. Niissä on hyvä sanoma ihmisille. Ihmisten on mahdollista muuttaa elämäänsä ja Jumala jopa säästää kansansa, vaikka profeetta odottaa rangaistusta. Esimerkkinä Joona, joka pettyi kun Jumala ei näyttänytkään vihaansa, vaan oli lempeä ja rakastava.

  5. Ihanaa, valoa ja suvaitsevaisuutta sanoo:

    Totean vain ohikiitäessäni että koko luonnon kiertokulku perustuu paljolti voimaan ja väkivaltaan. Jo syödäkseen ihminen joutuu luonnostaan turvautumaan voimankäyttöön. Samoin suojellessaan itseään luonnolta jne.

    Myöskin lähes kaikki mikä on hyvää ihmisen kehittämässä yhteiskunnassa – pysyy todellisuudessa suurelta osin koossa voimankäytön turvin. Haluaisiko joku panetteleva pasifisti ihan tosissaan että vaikkapa poliisit, vartijat, portsarit ja sotilaat lakkautettaisiin Suomesta? Entä lait, oikeuslaitos, vankilat, koulukurit ja julkiset säännöt yleensäkin kaduilla ynm? sitähän kohti tässä ollaan kait menossa?

    Saatanan suomentamaton nimi onkin muuten diapolos, eli hajoittaja. Luojasta taas sanotaan että hän ei ole epäjärjestyksen Jumala vaan järjestyksen Jumala.

    – – –

    Ja nyt tulee se tärkeä pointti – panettelija ei eksyttänyt eevaa ollenkaan väkivaltaa käyttäen vaan lähes päinvastoin. Ihanalla suvaitsevaisuutta sisältävällä puheillaan. Varmaan aika samalaista kieltä käyttäen mitä nyt käyttää naisten lehdet , saippuaoopperat, l-koodit ja feministiset bestsellerit.

    Tätä ennen nimenomaan Luoja käski ihmistä alistamaan alleen kaikki kedon eläimet ynm ja vallitsemaan maata ja merta. Nämä kielen alkuperäiset termit genesiksessä ovat muuten erittäin voimakkaita sanoja.

    Samoin U.T. sanotaan että hajoittaja nimenomaan pukeutuu valon enkeliksi lopun aikana. (eli vähän samaan tapaan kuin alussakin).

    ”ja nyt hän näki että se oli ihana puu antamaan ymmärrystä” 😉

    Kovin ihanaa ja lähes valon enkelimäistä on myöskin nykyaikainen suvaitsevaisuus liperrys – varsinkin naisten suusta. Ja kuten U.T. sanotaan – ei Adamia eksytetty vaan Eeva ja hän joutui rikkomukseen. Tämän jälkeen hän kyllä veti miehensäkin mukaan kaunopuheillaan. Samoin käy nyt suuressa mittakaavassa.

    Tämä ihqu suvaitsevaisuus onkin jo todellisuudessa johtanut siihen että pian lähes joka avioliitto hajoaa, sukupuoliroolit ovat aivan sekaisin, puolet talouksista on jo yhden ihmisen talouksia, perversiot räjähtää käsiin jne.

    Ainoa lääke siihen olisi nimenomaan miesten kieltäytyminen tästä hajoittajan luomasta illuusiosta jonka hän johdattaa maailmaan naisten kautta – ja täysin ilman väkivaltaa – ”valon tuojana”. Samoin kuten edenissä.

    Tässä muuten ihan mielenkiintoinen linkki lopuksi:

    http://hyviauutisia.wordpress.com/

  6. Heikki Pihlajamäki sanoo:

    ”Miksi Vanha Testamentti niin ujostelematta kuvaa valitun kansan väkivaltaisuutta, sen kuninkaiden julmuuksia ja jopa sen ainutlaatuiseksi uskotun Jumalan raakuuksia? Monessa suhteessa kansa, sen hallitsijat ja sen Jumala sulautuu hyvin siihen väkivallan maastoon jonka keskeltä kertomus alkoi. Mikä tekee juuri tästä kirjoituskokoelmasta muista poikkeavan? Vai tekeekö mikään?”

    Hyviä kysymyksiä, sinulle joitakin ehdotuksia:
    1) Tyyli, tuona aikana ja tuossa kulttuurissa ei ollut estoja olla näin kirjoittamatta. Vanhan Testamentin kertomukset kertonevat sattuvimmin kirjoittajiensa arvotason asteesta.
    2) Maalailu, suurennellaan tapahtumia. Luodaan mahtipontisia esityksiä korostamaan omaa kansaa, sen merkitystä ja uskontoa. On epätodennäköistä, että tosiasiassa olisi näin paljon väkivaltaa esiintynyt.
    3) Jumala ihmiskunnan ja yksilön projektiona uskontoon, jumala ihmisen kuvana. Ihmiskunnan kehittyessä henkisesti myös uskonnollisessa itseilmaisussa tapahtuu muutoksia alkaen suurista profeetoista ja toisten uskontojen merkkihenkilöistä.

    Vaha Testamentti on laaja eivätkä jotkin osat määritä kokonaisuutta joksikin olevaksi. Epäilen VT:n sisältävän yhtä lailla kehityksen valoja. Leimahduksia. Mikä tekee siitä poikkeavan? En ole perillä sanottavasti muiden uskontojen pyhistä kirjoista. Psalmien kohdalla tulee huomioiduksi henkilökohtaisen uskon syvyys, luottamus ja heittäytyminen persoonallisen Jumalan varaan. Psalmien Daavid puhuttelee uskollaan nykyajankin lukijaa.

    Entä jos VT on 100% totta? Syntyy ristiriitaisten osien ongelma. Entä jos Jumala jostain syystä kumminkin on väkivaltainen, hyvin kiivas ja kostonhimoinen, arka arvostaan? Pelottaisi. Kukaan ei voi taata etteikö sellainen jumala voisi suorittaa uusia puhdistuksia taivaassa. Ikuisuuden kuluessa olisi rajattomasti mahdollisuuksia raivonpuuskiin. Näin toivon Jumalan olevan toista laadultaan.

    1. Daniel Nylund sanoo:

      Vanha Testamentti on käynyt minulle uskottavaksi kertomuksena ihmisen suhteesta Jumalaan. Sen läpi on vahvistuvana kuiskauksena kuuluva Jumalan suhde ihmiseen. Kirjakokoelma on jatkuvassa sylipainiossa itsensä kanssa ja antaa siksi uskontojen historiaan hyvän esimerkin itsekriittisestä uskonnosta. Ne jotka ovat tehneet siitä erehtymätöntä Jumalan sanaa eivät ole lukeneet koko Vanhaa Testamenttia tai eivät muista kaikkea lukemaansa. Vanha Testamentti on ensimmäinen ja rohkea alku todella itsekriittiselle uskonnolliselle tekstille. Uudessa Testamentissa sitä voisi olla vähän enemmänkin.

  7. Ollitapio P. sanoo:

    Kristus on Vanhan Testamentin lupaama Rauhan Ruhtinas. Hän ei ole sellainen kansansa ruhtinas kuin renesanssin ruhtinaat,joista Niccolo Machiavelli kertoo kirjassaan Ruhtinas. Vaikka Luther puolusti esivallan oikeutta kantaa miekkaa,esivallan on kuitenkin oltava alamainen Jumalan laille. Jos esivalta käskee kieltämään Kristuksen ja rikkomaan Jumalan käskyjä,on Lutherin mukaan toteltava enemmän Jumalaa kuin ihmistä. Adolf Hitlerin Taisteluni,joka huokuu palvontaa saksalaisten muinaiselle sodan jumalalle,on täynnä karkeaa ja kiivasta vihaa Kristusta,juutalaisia ja poikkeavia kohtaan. Jim Garrisonin kirja Jumalan pimeys (Darkness of God) on yksi yritys luoda teologiaa Hiroshiman jälkeen,jossa Jimin mukaan ilmenee vakavasti otettavana Jumalan viha. Minä ymmärrän Albert Einsteinia, Bertrand Russelia ja Dietrich Bonhoefferia,jotka hyväksyivät liittoutuneiden sodan Hitlerin Saksaa vastaan. Mutta en ymmärrä Pentti Linkolaa,joka luopui täysin pasifismista ja lankesi ekofasismiin. Minua miellyttää Antti Filemon Puukon Vanhan Testamentin teologia,jossa hän tuo esiin kuvan Jahvesta sodanvastaisena ja anteeksiantavaisena Jumalana kaikista julmista sotajutuista huolimatta. Ehkä kirkkoisä Augustinus oli oikeassa,kun hän uskoi VT:n sisältävän Israelin kansan kulttuurievoluution kohti Kristuksen Vuorisaarnan absoluuttista moraalia.

  8. Merja Elisabeth sanoo:

    Vanhan Testamentin Jahvea, ei tosiaankaan voi luonnehtia kovin rauhaa rakastavaksi – ja vain valikoivasti hyväksi. Jumala käski tappaa joka välissä.”…tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen”. Ja kun teurastukset oli tehty, kansa sai siunauksensa. Esimerkkejä riittää

    Jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin myös ihminen loi Jumalan omaksi kuvakseen. Se on näkynyt kautta ihmiskunnan historian. Jumalan kuva on muuttunut sen mukaan missä kulttuurissa, maassa, moraalikäsityksissä, uskomusjärjestelmässä tai aikakaudessa on milloinkin eletty. Ihmisen silloinen jumalakuva näkyy hyvin myös Vanhan Testamentin ihmisissä

    Kuva on myös biologinen, sillä sen täytyy mahtua ihmisen aivojen neuroneilla käsitettäväksi ja miellettäväksi. Tässä mielessä Jumalan on siis oltava ominaisuuksiltaan sellainen kuin ihminenkin, jotta olisi miellettävissä. Jumala saattaa olla kostava, omistamisenhaluinen, rankaiseva ja vihainen yhtä hyvin kuin anteeksiantava, armollinen ja rakastava. Eli vastaukset Jumalasta muuttuvat kysyjän mukana.

    Tätä samaa kuvaa seurataan tänäkin päivänä ja tätä kuvaa katselemalla muututaan sen kaltaiseksi. Vääräuskoiset tapetaan ja oikeauskoiset palkitaan. Näistä Jumalan kuvista syntyy absolutismia, fanatismia, perfektionismia, fundamentalismia, dualismia, narsismia ja monta muita ismia. Käy niin kuin psalmintekijä sanoo: ”Monta on minulla vainoojaa ja vihamiestä”. Kuka meistä haluaa elää maailmassa, joka on täynnä vainoojia ja vihamiehiä? Miten se edistää ihmisen sovintoa itsensä ja toisen kanssa? Tällaisten Jumalakuvien seuraaminen ei luonnollisestikaan palvele rakkautta eikä tietoisuuden lisääntymistä.

    Meillä lienee jonkin sortin moraalinen vastuu valita kuvamme Jumalasta…

    1. Thinkcat sanoo:

      Rakkaus itsessään on tietoisuuden lisääntymistä. Eikä tietoisuus ole aitoa tai todellista jos ei siihen kuulu tietoisuus myös ihmisen, ihmisyyden ja ihmiskunnan pimeistä puolista. Nyt on vastakkain kaksi väitettä. Toisen mukaan ihmisen toiminta VT:n aikaan oli sen laatuista, että Jumalan paras tapa toimia kokonaisuuden kannalta oli tehdä hilloa rikkureista.

      Toisen mukaan ihminen on luonut itse itsensä, eikä ole Jumalalle selityksiä eikä tottelevaisuutta velkaa, eikä siten kelpuuta Jumalaa tuomarikseen sen enempää. Silloin, sen sijaan että joku menisi hiljaiseksi siitä tiedosta, että saattaisi olla syntyntyt Baalia palvomaan muinaisina aikoina ja samalla tavalla heitellyt lapsia hehkuvien patsaiden syliin, seuraa kiivas kieltäminen ja kaiken pahuuden projisointi Jumalaan, jonka oli kuitenkin jollain tavalla tehtävä siitä loppu sen ajan käytettävissä olevilla resursseilla.

  9. Texel sanoo:

    Me ihmiset olemme maailmankaikkeuden keskellä muurahaisia.

    Muurahaisille heidän luojansa voi tehdä mitä parhaaksi näkee.

    On absurdia ajatella, että ihminen – muurahainen – voisi opettaa luojaansa ja kertoa tälle, miten maailmaa pitäisi ohjata ja johtaa. Tosiasia on se, ettemme ymmärrä – emmekä voi tässä ymmärryksessämme ymmärtää, mitä luojamme on oikein ajatellut.

    On kenties ajateltava, että Vanhan testamentin ajasta emme vain voi ymmärtää oikein mitään. Ehkä vain periaatteen, jonka mukaan profetioiden olin toteuduttava. Voisin jopa ajatella, että minun ei tarvitse sitä ymmärtääkään, koska se ei ole omalta kannaltani olennaista.

    Mikä on olennaista? Olennaista on se, että ymmärrämme olennaisen. Ymmärtääkseni olennainen on tehty niin yksikertaiseksi, että muurahainekin sen voi ymmärtää. Olennainen asia on suomeksi nelikirjaiminen sama: armo. Armo tässä on kenties on jopa sitä, että emme näitä asioita tässä ajassa ymmärräkään.

    Jumala tekee mitä haluaa. Hän tekee, mitä parhaaksi näkee. Jos hänen mielestään jokin asia tulee hoitaa jollakin tavalla, hän kaiketi hoitaa asian parhaaksi katsomallaan tavalla. Miten me voisimme siihen puuttua? Jos minun on synnyttävä esim. invalidina, niin minkä sille mahdan? Jos maailmassa on pahuutta, niin en mahda sille mitään. Olen kuitenkin vastuussa itsestäni. Minä voin valita.

    Armo on sitä, että saan jotakin vastoin omia ansioitani. Ihmisen ansioksi ei voi lukea mitään hyvää. Ainostaan pahaa. Jos ihminen on pahassa siinnyt, niin mitä on odotettavissa. Parhaat tekommekin ovat kuin ”saastainen vaate”. Kuinka saastainen ja paha ihminen voisikaan ymmärtää absoluuttisesta hyvästä tuon taivaallista. Kaiketi käsityskykymmekin on vajavainen, jotta voisimme Jumalan hyvästä mitään ymmärtääkään.

    Siis, en ymmärrä yhtään mitään. Jos en ymmärrä yhtään mitään, niin kuinka voisin tuomita Jumalaa. Inhoan typeriä sanaleikkejä ja nokkeluuksia, mutta ymmärtämätön tässä mittakaavassa tarkoittaa todellakin ymmärtämätöntä. Minä en tällaisena ymmärtämättömänä voi ymmärtää yhtään mitään. En ymmärrä Jumalan aikaansaapaa sotaa. En ymmärrä, että miksi vaimoni perheestä kahdeksan ihmisen täytyi kuolla sodasta. Viisi selviytyi.

    Minusta on OK, että Jumala saa tehdä ”muurahaisilleen” kuten haluaa. Hän on meidä luonut. Hän on myös luonut tämän maailman lainalaisuudet. Jumala ei vaadi meitä ymmärtämään sotaa. Hän ei vaadi meitä ymmärtämään toimintojaan, koska emme voisi niitä ymmärtää. Kaiketi tämän keskellä on keskityttävä olennaiseen, joka on oivaltamisen arvoinen. Asia on niin typerän yksinkertainen, että monimutkaisesti ajatteleva ja ylpeä ihminen ei sitä halua ymmärtää.

    Armo on myös vapautus ymmärtämättömyyden taakasta. ”Rakas poikani, kallein aarteeni, nyt et sitä ymmärrä, mutta ikuisuuden kestäessä minä opetan sinua”. ”Rakkahin, vaikka olisit maan päällä ainoa elossaoleva, olisin laskeutunut taivaan ihanuuksista ja tullut juuri sinun luokseksi”. ”Kultamussuseni, kuinka sinua rakastankaan – syntitaakastasi, joka sinut viimekädessä sinut erottaa kaikesta siitä, jota olen sinua varten varannut, minä tulen ja armahdan sinua – ja vapautan sinut”.

    Pointti on minusta siinä, että tämän kaikkeuden luoja ja ylläpitäjä, rakastaa nimenomaan minua. Minun ei tarvitse mietiskellä, että miksi sodassa naiset ja lapset tuli tappaa, miksi miehet piti silpoa, miksi verta piti vuodattaa ja miksi ”oikeus” ei toteutunut, miksi maailma on niin helvettillisen julma.

    Toki olen katkera joskus ja mietin, että on tämä kyllä kummallista elämää. Kuitenkin olen ymmärtänyt niin, että minun ei todellakaan tarvitse ymmärtää kaikkea. ”Rakas lapseni, ota vastaan sen, johon olen sinulle ymmärryksen antanut – se on armo”. ”Kallehin aarteeni, kulta-aarteeni, rakas lapsoseni, ota vastaan kallein aarteeni, jonka olen ollut valmis antamaan sinua varten – ja olen sen kertakaikkiaan antanut”.

    Jumala armossaan pelastaa jokaisen ymmärtämättömän. Minä olen ymmärtämätön. Oikeudenmukaista maailmaa ei tämän maailman päällä tule käsittääkseni olemaan. Mutta Jumala on oikeudenmukainen. Mutta, miettikääpä: mitä oikeudenmukaista on siinä, että maailman pahin syntinen pelastuu? Jos olen murhannut ja raiskannut koko elämäni, niin olen ikäänkuin samalla viivalla sellaisen kanssa, joka on pyhittänyt koko elämänsä hyvyyteen ja rakkauteen. Se on korkeampaa matematiikaa.

    Amazing grace.

  10. apila sanoo:

    Tämä vanhan testamentin Jumalan väkivaltaisuus on myös vaikea aihe minulle.Raamattukoulussa ihmettelin vähän näitä kertomuksia ja sain vähän nuhteita, että mikä olen arvioimaan Jumalan teitä….Mielestäni kyse ei olekkaan siinä että arvostelisin Jumalaa, vaan Jumalan luomana ihmettelen, hän on minut ihmetteleväksi luonut,,,,välillä ihailen ihmisiä jotka pystyvät laittamaan nämä asiat vain siihen kohtaan, että emme voi ymmärtää Jumalaa. Kuitenkin koen että todella jumalan luomana olen tälläinen joka ihmettelee eikä se ole Jumalalle ihme tai salaisuus, en usko hänen siitä suuttuvan vaan haluaa minun olevani rehellinen minä…

    Minäkin ajattelen että yksi mahdollisuus on se että vanha testamentti kuvasi Jumalan kansan suhdetta häneen,,,,yhteisöllisestä kokemuksesta poikkesi Daavid joka eritteli omaa suhdettaan hyvin paljon ja johon voi itsekkin tänäkin päivänä samaistua

  11. Petri sanoo:

    Yksi erinomainen kirja, jonka iso idea on siinä, että kristittyjen tulisi tulkita Vanhaa Testamenttia samalla logiikalla kuin Jeesus ja Paavali: Derek Flood – Disarming Scripture : Cherry Picking Liberals and Violence Loving Conservatives and Why We All Need to Learn How to Read the Bible Like Jesus Did.

    Älkää antako pitkän alaotsikon hämätä, kirja on varsin ketterä luettava, täynnä oivalluksia ja yllätyksiä siitä miten voisimme tulkita Raamattua tavalla joka on vapauttavaa ja samalla haastavaa 🙂

    Kiitos blogista Daniel, luen parhaillaan Girardin Things Hiddeniä ja napsailen väliin kevennykseksi antoisaa, mutta helppolukuisempaa blogiasi – enkä nyt vähättele Girardin teoksen upeutta, päinvastoin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Sisällysluettelo

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0736388
  • Lahjoita

    Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä, voit osoittaa kiitollisuutesi lahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

    Kohtaaminen ry:n tilille:
    Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
    viite: 7773

    Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.

    KIITOS.