« »

Jeesuksen perhe

2 kommenttia Kirjoitettu 6.12.2011 Muokattu 31.1.2021

Kun Jeesus oli monista seuraajistaan valinnut loputkin kaksitoista opetuslastaan olemaan kanssaan, oli aika palata takaisin arkeen. Arki ei vain enää ollut samanlainen, eikä tulisi olemaankaan pitkään aikaan.

Jeesus palasi sitten kotiin, Kapernaumin kaupunkiin. Tällä kertaa hän ei enää mennyt Pietarin vanhempien kotiin tai kenenkään muunkaan luokse. Luultavasti joku hänen varakkaista naisseuraajistaan oli auttanut häntä vuokraamaan oman majapaikan, johon tarpeen tullen mahtuisi isompikin joukko ihmisiä. Se osoittautui kuitenkin heti kättelyssä liian pieneksi. Kertomus edellisen sapatin tapahtumista ja monista ihmeteoista sen jälkeen oli levinnyt…

…ja kansaa kerääntyi taas niin paljon, etteivät hän ja opetuslapset edes päässeet syömään.

Jeesuksen naispuoliset seuraajat olivat valmistaneet ruokaa koko seurueelle, mutta taloon pyrki enemmän kuin sinne mahtui, eivätkä opetuslapset mahtuneet edes syömään. Taas kerran koko kortteli kuhisi uteliasta ja avun tarpeessa olevaa väkeä. Synagogassa häpäistyt fariseukset ja Herodeksen hovimiesten valpastuttamia vakoilijoitakin tuli talon ulkopuolelle urkkimaan. Ei Herodes sinne mitään sotilaita lähettänyt. Se olisi ollut hätävarjelun liioittelua, mutta vakoilijoita oli kyllä paikalla. Heillekin kerrottiin, että Jeesuksella oli nyt 12 opetuslasta. Kansassa se oli herättänyt profeettojen ennustamia kiihkeitä unelmia, mutta eliitti oli heti tehnyt siitä huolestuneita tulkintoja. Jotain erityistä oli nyt meneillään, ja huhu Jeesuksen uudesta aloitteesta levisi koko kaupunkiin. Mitä Jeesus mahtaisi tehdä seuraavaksi, ja tulisivatko fariseukset nyt järjestämään hänelle uusia ikävyyksiä?

Jonkin aikaa Jeesuksen lynkkausyrityksen jälkeen Mariakin oli alkanut kokea olonsa Nasaretissa epämukavaksi. Joosefin kuoltua Jeesuksen veljet olivat isältään oppimilla taidoillaan elättäneet perhettä ja pitäneet Mariasta huolta, mutta seudun rakennustyöläisten työpaikat olivat siirtyneet uuden pääkaupungin Tiberiaksen lähistölle ja Galilean järven rannoille. Herodes Antipaan käynnistämän kalateollisuuden vaatimia tiloja rakennettiin koko ajan lisää. Niinpä he olivat yhdessä päättäneet muuttaa Kapernaumiin. Siellä Maria saisi myös olla lähempänä esikoistaan, josta kantoi kovasti huolta.

Eivät äidin huolet siellä lieventyneet. Huhuja fariseusten ja Herodeksen hovin avoimesta vihamielisyydestä oli kantautunut Marian korviinsa heti muuton jälkeen. Muutamat fariseukset olivat vierailleetkin heidän uudessa kodissaan ja varoittaneet heitä millään lailla samaistumasta Jeesuksen toimintaan, koska tämä oli selvästikin joutunut paholaisen valtaan.

Erityisesti he vetosivat Jeesuksen nuorempaan veljeen Jaakobiin, joka oli muun työnsä ohella ahkerasti opiskellut kirjoituksia heidän johdollaan.[1] Hän oli päättänyt vihkiytyä isänsä ja kansansa perinnön vaalimiseen.[2] Olihan hän Jeesuksen lähdettyä myös jäänyt perheen päähuoltajaksi ja auktoriteetiksi, joka opetti lakia myös nuoremmille sisaruksille. Fariseukset olivat Jaakobin kautta ehdottaneet, että Maria vetoaisi Jeesuksen perhevelvollisuuksiin ja perääntyisi pois heidän reviiriltään.

Maria ei kuitenkaan halunnut Jeesuksen elämään puuttua, mutta kun hänelle tultiin kertomaan, että Jeesus oli tullut takaisin autiomaasta 12 valitun seuraajansa kanssa ja tilanne saattaisi eskaloitua vaaralliseksi, hän päätti ainakin yrittää.

Kun Jeesuksen omaiset kuulivat kaikesta tästä, he lähtivät sinne ottaakseen hänet huostaansa, sillä he luulivat, että hän oli poissa tolaltaan.”[3]

Voi kunpa Jeesus olisi pysynyt raiteillaan. Ikänsä puolesta hän olisi nyt jo ainakin viiden lapsen isä ja Maria saisi auttaa hänen vaimoaan lasten hoidossa. Nyt Jeesuksen ympärillä pyöri kyllä naisia, aika rikkaitakin sellaisia, mutta ketään hän ei ollut ottanut vaimokseen. Kamalinta oli, että jotkut näistä naisista olivat jättäneet omat miehensä seuratakseen Jeesusta. Näin he olivat keränneet kunnon miesten mustasukkaiset vihat niskoilleen ja raivoisan kateuden Jeesuksen päälle. Jopa Herodeksen hovissa kuiskittiin Jeesuksesta naisten villitsijänä. Olihan sieltäkin lähtenyt naisia Jeesuksen joukkoon.

Eniten Mariaa huoletti, että hänen poikansa oli saanut monta muutakin kunniallista miestä pois tolaltaan. Hekin olivat häpeällisesti luopuneet velvollisuuksistaan perhettään, sukuaan ja yhteisöään kohtaan. Maaseudun köyhät perheet tarvitsivat jokaisen panosta kyetäkseen elättämään itsensä. Jeesuksen seuraajat olivat kuitenkin luopuneet sekä kunniallisista että kunniattomista elinkeinoistaan ja elivät nyt kerjäläisinä muiden kustannuksella. He eivät näyttäneet lainkaan piittaavan kaikkein pyhimmistä perhearvoista. Sitä ei kukaan tarkalleen tiennyt, olivatko he jättäneet puolisonsa ja lapsensakin heitteille. Seurueessa ei ainakaan ollut ainuttakaan kokonaista perhettä. Silti he käyttäytyivät kuin olisivat kaikki sukua keskenään.

Marian naapuritkin ihmettelivät, mitä ihmeen seurattavaa tavallisessa pikkukylän leskiäidin selibaatissa elävässä kerjäläispojassa voisi olla? Jeesushan näytti vain huonoa esimerkkiä siitä, miten kunnon miehen tulisi elää. Hän ei jatkanut isänsä ammattia, ei tehnyt ruumiillista työtä, eikä käynyt edes kauppaa mistään. Velvollisuuksiaan tunnollisesti hoitavissa kunnon kansalaisissa sellainen herätti kaunaa. Kenen ruokia he täälläkin nyt söivät ja kenen luona he yöpyisivät? Osa oli tietenkin oman kaupungin poikia, joten he varmaan menisivät kotiin jätettyjen vanhempiensa kapeata leipää syömään. Yrittikö Jeesus houkutella muitakin oman kylän miehiä jättämään työnsä ja ryhtymään toisten siivellä eläviksi parantajahuijareiksi?

Jeesus todellakin näytti olevan täysin poissa tolaltaan. Sellainen yleensä tarkoitti riivaajien valtaan joutumista,[4] joten niissäkin huhuissa saattoi hyvinkin olla perää. Ainakin hän oli poissa siitä tehtävästä, joka hänelle suvussa ja yhteisössä kuului. Jos Jeesus olisi edes opiskellut pyhiä kirjoituksia ja lakia jonkun tunnetun rabbin johdolla, hän olisi voinut palata kotiinsa opettamaan kaupungin miehiä. Mutta ei. Jeesus oli aloittanut opettamisensa vailla mitään virallista oppineisuutta tai uskonnollisen esivallan antamaa valtuutusta. Yksinkertainen galilealainen maalaispoika oli eksynyt liian kauas siitä, mitä hänen kaltaiseltaan saattaisi odottaa. Hänen puheensa ja tekonsa herättivät nyt huolta Jumalan kansan pääkaupungissa Jerusalemissa asti. Eikö Jeesus ollenkaan ymmärtänyt asemaansa? Eikö hän lainkaan ymmärtänyt mihin hän oikeasti kuului?

Patriarkaalisessa yhteisössä jokaisen oli säilytettävä kunniansa pysymällä yhteisön antamassa tehtävässä.[5] Kun mitään poliisilaitosta ei ollut, niin kuin roomalaisilla, ihmiset pysyivät ruodussaan vain julkisen häpeän uhalla. Jeesustakin oli turhaan yritetty häpäistä takaisin raiteilleen. Jotenkin hän oli aina onnistunut saattamaan häpäisijänsä noloon asemaan. Hän ei näyttänyt lainkaan ymmärtäneen, kuinka kunniatonta oli ollut jättää perheensä, laiminlyödä leskiäitiään ja kaikin tavoin pettää häneen kohdistuneet yhteisölliset odotukset. Sellainen käytös tuotti häpeää koko perheelle.

Maria oli kuitenkin tähän kaikkeen suostunut. Hänellä oli Jeesuksen syntymästä ja nuoruudesta kummallisia kokemuksia, jotka olivat jotenkin valmistaneet häntä siihen, että tämän pojan kohtalo ei tulisi olemaan aivan tavallinen. Nasaretissakin hän oli seurannut nousevan myrskyn merkkejä, eivätkä ne olleet kaupunkia vaihtamalla laantuneet. Päinvastoin. Maria oli jo Nasaretissa nähnyt, kuinka Jeesukseen kohdistunut ihailu oli kääntynyt kateelliseksi ja murhanhimoiseksi raivoksi. Samat pilvet alkoivat nyt täälläkin tummua, eikä Jeesus näyttänyt suojelevan itseään millään lailla. Hänen puheensa ja tekonsa kävivät päivä päivältä yhä provosoivammiksi ja hänen seuransa kävi yhä kyseenalaisemmaksi. Liian moni asia viittasi siihen, että poikaparka oli todellakin joutunut pahojen henkien riivaamaksi.

Se sai Marian suunniltaan huolesta. Jos poika tosiaan oli joutunut hätyyttelemiensä riivaajien valtaan, ja toimi nyt niiden ohjaamana, siitä ei olisi kuin muutama askel kivittämiseen tai jyrkänteeltä alas työntämiseen. Maria tiesi, että Jeesus saisi syyttää siitä vain itseään, mutta perhe jäisi kantamaan hänen tuottamaansa julkista häpeää monta sukupolvea eteenpäin.

Jeesus oli pakko palauttaa takaisin oikeaan paikkaansa ja asemaansa. Koko tynkäperhe oli asiasta yksimielinen. Niin he olivat lähteneet ottaakseen hänet huostaansa.[6] He olivat valmiita palauttamaan Jeesuksen takaisin todellisuuteen – vaikka väkisin.

Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä voit osoittaa kiitollisuutesilahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

Kohtaaminen ry:n tilille:
Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
viite: 7773

Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.


[1] Siksi hänet opittiin myöhemmin tuntemaan juutalaisten lakia hyvin osaavaksi mieheksi. Mark 3:20,21, 31-35. Matt 12:46-50. Luuk 11:27,28

[2] Jaakobista tuli myöhemmin alkuseurakunnan tärkeä johtaja ja Mariastakin tuli kunnioitettu seurakunnan jäsen. Siksi on epätodennäköistä, että tällainen kertomus Jeesuksen ristiriidasta luonnollisen perheensä kanssa olisi jälkeenpäin keksitty.

[3] Mark 3:20, 21 31-35. Matt 12:46-50. Luuk 8:19-21; 11:27,28

[4] Witherington III Ben. What Have They Done With Jesus? Beyond Strange Stories and Bad History. HarperCollins. New York 2006. s. 119.

[5] Patterson Stephen J. The God of Jesus. The historical Jesus & the Search for Meaning. Trinity Press. Harrisburg.1998. s. 74.

[6] Kreikan verbi kratein tarkoittaa kiinni ottamista, pidättämistä.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

2 vastausta artikkeliin “Jeesuksen perhe”

  1. " Mumma " sanoo:

    Hei,

    ja KIITOS! Tämä sivu oli koskettava.

    Kuka on äitini – ajatus,varsinkin, josta Kristus puhui.
    Kun minun äitini oli juuri kuollut, ja kävin hyvästelemässä häntä
    sairaalan kappelissa,
    niin kynttiöiden palaessa osui silmäni alttarilla olevaan avonaiseen Raamattuun.

    Minulla ei ollut lukulaseja mukana, vaikka teki mieli vilkaista
    mikä raamatunjae oli juuri tässä avattu.
    Pyysin hautaustoimiston miestä ( oli juuri valmistautunut siirtämään arkun autoon, jossa matka kääntyy hautuumaalle),
    niin hän luki minulle sen mitä pyysin.
    Sanoin, että näen varmaankin harhoja, kun ei ole silmälaseja, ja näyttäisi siltä, että
    tuossa kohtaa lukee ”ÄITI”. Kun minun äitini eli syvästi uskossa Kristukseen.

    En kyllä ikinä unohda, kun virkailija luki tämän kyseisen raamatunjakeen.
    Tuntui, kuin äitini olisi jättänyt sen minulle viimeiseksi Viestikseen.

    Tällaisista kokemuksista voipi olla montaa mieltä. Minäkin olin aina olevinani ns. järkityyppi.
    Mutta mitä on järki? Jos siihen ei liity ihmisen tunnekokemukset ollenkaan? Tositosi järkevää????

    Nimim. Mumma

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Sisällysluettelo

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0739529
  • Lahjoita

    Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä, voit osoittaa kiitollisuutesi lahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

    Kohtaaminen ry:n tilille:
    Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
    viite: 7773

    Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.

    KIITOS.