« »

Me keksimme verellä sovittamisen

2 kommenttia Kirjoitettu 23.3.2012 Muokattu 10.1.2016

“Ihmiset tappoivat Jeesuksen, koska ihmiset olivat kyvyttömiä tekemään sovintoa keskenään ilman tappamista. Mutta tässä vaiheessa edes viattoman tappaminen ei kyennyt sovittamaan heitä keskenään. Siksi olemme altistuneet rajattomalle väkivallalle, jonka olemme itse tuoneet maailmaamme, eikä sillä ole mitään tekemistä Jumalan vihan tai väkivallan kanssa.”[1] Rene Girard.

Jonkun on aina pitänyt kuolla. Toisten puolesta tapetusta kaikki sai alkunsa. Lynkatuista sijaisuhreista on Jumalat tehty. Verellä ristiriidat on aina sovittu ja sovitettu. Uhrin verellä kulttuuria on rakennettu. Jeesus kuoli kaikkien puolesta, jotta ketään ei enää tarvitsisi uhrata. Jeesus kuoli kaikkien puolesta, jotta kenenkään ei tarvitsisi enää uhrata.[2]

Verellä sovittaminen ei ole Jumalan keksintö. Ihminen on se, jonka on mahdotonta kuvitella anteeksiantoa ja sovitusta ilman verta tai ainakin rikettä vastaavaa kärsimystä. Meidän on yksinkertaisesti mahdotonta hyväksyä sovitusta, josta ei kukaan maksa mitään hintaa. Tänä päivänäkin vankilasta vapautunut sanoo ”sovittaneensa rikoksensa”. Ehdoton armo ja anteeksianto ei ole koskaan sopinut, eikä edelleenkään sovi, sen enempää kulttuurin konsensukseksi, kuin yksilön psykologiaan. Jonkun on maksettava. Jonkun on kärsittävä. Jonkun on sovitettava. Jos ei minun niin sitten jonkun muun.

Ei Jumalan tarvinnut tällaista ratkaisua keksiä. Me olemme keksineet sen jo aikojen alussa, oman väkivaltaan sidotun mielemme kautta. Väkivaltaan sidotun oikeudentajun mukaan ei ole sellaista anteeksiantoa josta ei kenenkään tarvitse maksaa mitään. Koko maailmamme on suuri rikos ja jonkun täytyy siitä maksaa.

Monet rankaisevat itseään mitä tolkuttomimmilla tavoilla sovittaakseen syntinsä. Olen itse käynyt hyvin lähellä kuoleman portteja samasta syystä. Samuraikulttuurissa syyllisyyden ja häpeän kantaja sovitti itse syntinsä harakirin kautta. Hän tarjosi yhteisölle uhrin, jonka kautta se saattoi antaa hänelle anteeksi mitä ikinä oli tehnyt, koska kantoi seuraukset, eli kuoleman, itse.

Yksilöllinen tai kollektiivinen kosto ajaa samaa asiaa. Vihollinen voi sovittaa tekemänsä vääryyden vain kärsimällä sen nahoissaan. Kostollamme huolehdimme siitä, että tämä myös toteutuu. Jonkinlainen anteeksianto ja keskinäisen rauhan palautus on mahdollista vasta kun joku on maksanut siitä tarpeeksi suurella kärsimyksellä.

Ei siis ihme että suuren uhrijuhlan aikana kuolleen Ihmisen Pojan kuolemaa alettiin myös ymmärtää pitkään sisäistetyn uhrikulttuurin kautta. Siitä tuli yksi monista tavoista tulkita ja antaa merkitys Jeesuksen kuolemalle.

Kuvittele vaikka prostituoitua, joka oli Jeesuksen seurassa tullut kohdelluksi kunniallisena naisena. Hän ,joka uskonnollisen eliitin silmissä oli saastainen, sai Jeesuksen seurassa olla puhdas. Mutta Jeesuksen arvottoman kuoleman jälkeen häntä kohdeltiin taas saastaisena. Hän tiesi, ettei mikään syntiuhri koskaan antaisi hänelle sosiaalisesti puhdasta statusta. Naapureille ja kaupungin herroille hän pysyisi aina prostituoituna. Mitä hän sanoisi? Mihin hän uskoisi? Kuka hänet nyt pelastaisi? Ehkä hän lopulta tarttui siihen ainoaan käsitteistöön mikä oli tarjolla: ”Uhriako te vaaditte puhtauteni eteen? Te tiedätte, ettei minulla ole varaa edes uhrikyyhkysen ostoon, ettekä päästäisi minua sitä uhraamaan vaikka olisikin varaa. Minäpä kerron teille: Hän oli minun uhrini. Hän kuoli minun syntieni tähden ja kaikkien niidenkin syntien tähden, joita te olette minua ja häntä vastaan tehneet. Hänen verensä tekee minut puhtaaksi.” Niinpä hän päätti olla syrjäyttämättä itseään ja palasi Jeesuksen seuraajien luokse syömään leipää ja juomaan viiniä hänen muistoksi, joka oli sanonut antavansa henkensä heidän tähtensä.[3]

Miten Jeesuksen kuolema oli heidät pelastanut? Sitä kukaan ei osannut selittää. Sen he kuitenkin ymmärsivät että uusia uhreja ei enää tarvittu. Jossain mielessä hän siis oli viimeinen uhri, se joka teki kaiken uhraamisen turhaksi ja paljasti ne pyhitetyksi väkivallaksi. Kuva Jumalasta muuttui hitaasti erilaiseksi.

Jotkut jäivät ajattelemaan että Jumala edelleen tarvitsi kohdetta vihalleen ja Jeesus oli antautunut sellaiseksi. Sellainen tulkinta sekä käytti, että kyseenalaisti vanhaa uhrikulttia.

Miksei Jumala selittänyt itseään paremmin? Miksei Jeesus varmistanut ettei hän tulisi niin perusteellisesti väärin tulkituksi?

Kuka meitä voi vapautta riistämättä estää tulkitsemasta pääsiäistä vanhan uhrikaavan mukaan? Jumalanko pitäisi kieltää meitä ajattelemasta että itse on kostanut meidän pahat tekomme antamalla poikansa kantaa vihansa kuorman? Sen kautta meille on tarjolla anteeksianto sillä ainoalla perusteella, johon voimme anteeksiantoon uskoa. Hän kärsi meidän syntiemme ansaitseman rangaistuksen, jotta voisimme uskoa hänen varauksettomaan anteeksiantoonsa. Ei siksi että Hän olisi kyvytön tai haluton antamaan anteeksi ilman verenvuodatusta vaan siksi, että meidän on niin vaikea uskoa anteeksiantoon, josta kukaan ei ole maksanut mitään.

Parantaminen ja anteeksiantaminen eivät ole kuuluneet kristikunnan päätehtäviin, vaikkei Jeesus juuri muuta tehnytkään. Meille tarjotaan armoa josta Jeesus on maksanut ja anteeksiantoa jonka Jeesus on ostanut meille. Emmekö todellakaan ymmärrä mitään muuta kuin kauppiaiden retoriikkaa ja juristien teologiaa? Jeesushan tapettiin juuri siksi, että tarjosi ilmaista anteeksiantoa ohitse Jumalan suopeuden kauppapaikkaa, jossa papit myivät uhrieläimiä. Hän oli häpäissyt temppelin, jossa puhtaus ja anteeksianto olivat kaupan. Vieläkö me uskomme vain sellaiseen anteeksiantoon, josta joku on maksanut mahdollisimman korkeaa hintaa? Ostamisen ja myymisen kaavoihin kangistuneen mielen on melkein mahdotonta taipua Jumalan armon yksinkertaiseen ihmeeseen,[4] universumin epäoikeudenmukaisimpaan lahjaan ja sen edelleen antamiseen. Keventääkö puhe jo maksetusta anteeksiannosta pelkän armon aiheuttamaa shokkia?[5]

Eikö ole samantekevää millä perusteella ihmiset uskovat Jumalan anteeksiantoon? Eikö ole tärkeintä että uskovat? Totta kai minusta on tärkeä että ihmiset uskovat syyllisyytensä anteeksi. Vaikka perusteet olisivatkin minusta vääriä, johtopäätös on kuitenkin oikea.

Jäljelle jää kuitenkin ainakin kaksi ongelmaa. Jumala jää tämän näkemyksen mukaan edelleen verta vaativaksi Jumalaksi. Vaikka näin perusteltuun anteeksiantoon uskovat eivät ymmärräkään tehdä siitä itselleen ongelmaa, monet muut kieltäytyvät uskomasta näin ostettuun anteeksiantoon. Heille Jumala pysyy pohjimmiltaan anteeksiantamattomana ja vihaisena Jumalana, jonka todelliseen suopeuteen ja rakkauteen heidän on perustellusti vaikea uskoa vaikka haluaisivatkin. Evankeliumien valaisemina heidän on vaikea uskoa näin tulkittuun kristinuskoon. Heillä on hyvin kristillinen syy torjua tämän kaltainen evankeliumin julistus.



[1] Girard. Things Hidden… s. 213

[2] Charles Mabee. Dispatch from the Girardian Boundary. Kirjassa: Goodhart Sandor, Jorgensen Jorgen, Ryba Tom, Williams James toimittajat. For Rene Girard. Essays in Friendship and in Truth. Michigan Stater University Press. 2009. s. 218.

[3] Patterson Stephen J. Beyond Passion. Rethinking the Death and Life of Jesus. Fortress Press 2004. s. 85, 86.

[4] Richard Rohr. The Franciscan Opinion. Jersak Brad & Hardin Michael Editors. Stricken By God..Nonviolent identification and the Victory of Christ.  WM.B Eerdmans Publishing Co. s. 211.

[5] Heim Mark. S. Saved From Sacrifice. A Theology of the Cross.  WM.B. Eerdmans Publishing Co. Grad Rapids/Cambridge. 2006. s. 316, 317. Jos oikein ymmärsin niin tämä on Heimin suopea yritys ymmärtää Anselmin sovitusoppia.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

2 vastausta artikkeliin “Me keksimme verellä sovittamisen”

  1. AK sanoo:

    me elämme eri planeetalla. Minun taustani on sairaalalähetys: koko Afrikka täynnä sairaaloita. Minun on vaikea käsittää miten tällainen kirkko on väkivaltakoneisto. Moderni ihminen nauraa tietysti tällaisille asioille. Kirkkohan on historian suurin palvelulaitos. Onko pakko tutkia makrolinssillä omia narsistisia loukkauksia kun teleellä näkisi paljon hienoa kauempana?

  2. Daniel Nylund sanoo:

    Sähköpostissa tullut kommentti: ””Parantaminen ja anteeksiantaminen eivät ole kuuluneet kristikunnan päätehtäviin, vaikkei Jeesus juuri muuta tehnytkään.”
    Tutkitaan väitettä. Tällainen tieto löytyy netistä: ”…the Pontifical Council for Pastoral Assistance to Health Care Workers announced that the Catholic Church manages 26 percent of health care facilities in the world. According to a press release, the Church has “117,000 health care facilities, including hospitals, clinics, orphanages,” as well as “18,000 pharmacies and 512 centers” for the care of those with leprosy.”
    Nyt on siis kyse katolisesta kirkosta. Pelkkä katolinen kirkko hallitsee 26% maailman terveydenhuollosta. Kun otetaan huomioon että maailmaan mahtuu muitakin uskontoja aika lailla, saa suhdeluku uutta merkitystä.
    Päälle vielä protestanttien sairaalat, joita lienen nähnyt ”aika paljon” ympäri maailmaa.
    Jos nämä numerot epäilyttävät, niin voidaanhan niitä aina tutkia lisää. Kehitysmaissa ei hallituksilla ole aina varaa pistää pystyyn sairaaloita, joten homma jää kirkkojen kontolle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Sisällysluettelo

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0739795
  • Lahjoita

    Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä, voit osoittaa kiitollisuutesi lahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

    Kohtaaminen ry:n tilille:
    Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
    viite: 7773

    Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.

    KIITOS.