« »

9.3.11 Syntinen nainen

0 kommenttia Kirjoitettu maaliskuu 8, 2012 Muokattu maaliskuu 17, 2012

Varhain aamulla hän tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta.[1]

Se oli alkanut niin kuin kaikki tällaiset tarinat ovat. Monetkin miehet olivat katselleet häntä halulla ja yrittäneet tungoksessa ikään kuin vahingossa päästä kosketusetäisyydelle. Arjessa oli monta mahdollisuutta harrastaa vaivihkaista silmäpeliä ja flirttiä. Välillä hän oli kokenut sen loukkaavana toisinaan taas imartelevana. Oma mieskin oli ylpeä naisesta joka oli kaikkien haluama. Se vain lisäsi miehen omaa statusta. Eroottinen jännite toi väriä raskaaseen arkeen. Monet pelkäsivät tulta. Toiset leikkivät sillä ja jotkut syöksyivät siihen. Ei se niin kummallista ollut. Aviorikos tai sen mahdollisuudella kiihottuminen kuului arkeen. Tärkeintä oli, ettei jäänyt kiinni.

Tämä nainen oli kuitenkin jäänyt kiinni. Oliko se vahingossa paljastunut romanssi, lankesiko hän viritettyyn ansaan vai otettiinko hänet väkisin? Miehestä ei kukaan puhu mitään, mutta naista kiskottiin puolialastomana kohti temppeliä. Vanhat ukot saivat nyt mahdollisuuden kostaa nuorelle naiselle hänen kauneutensa ja viettelevyytensä. Kateelliset akatkin saisivat oman kostonsa siitä että hän oli vallannut heidän miestensä mielenkiinnon. Nuorukaisetkin saivat hämmentyneenä seurata kuinka heidän vanhempiensa itsehillintä pettää ennenäkemättömällä tavalla. Lapsetkin tempautuvat mukaan intohimoon josta eivät ymmärtäneet mitään. Perässä oli kuitenkin juostava.

Nainen itse oli paniikissa. Hän ei löytänyt ainuttakaan myötätuntoista silmäparia. Jopa hänen miehensä, joka oli imarrellut itseään vaimonsa haluttavuudella, piti häntä nyt pahana, syyllisenä, kaikkien yhteisen vihan ansainneena. Kaikkien katseessa nainen näki Jumalan ankarat silmät. Hän oli totisesti ansainnut kuolemansa. Nyt hän tiesi sen.

Kun temppeliä lähestyttiin, joukkoon liittyi myös fariseuksia ja lainoppineita. Heidän arvokas käytöksensä hillitsi raivoavan joukon villeintä kiihkoa. Heillä oli toinenkin lainrikkoja mielessään. Ehkä heidät saisi hoidettua molemmat yhdellä kertaa. Kuolisivatpahan kaltaistensa seurassa. Mutta sitä varten oli pakko rauhoittaa kansaa ja edetä hallitummassa järjestyksessä kohti temppeliä.[2]

Juutalaisen laki määritteli aviorikoksen eri tavalla miehelle ja naiselle. Naimissa oleva mies ei tehnyt aviorikosta harrastamalla seksiä naimattoman naisen kanssa, eikä häntä siitä rangaistu. Tosin siihen tarjoutui mahdollisuus vain prostituoidun kanssa. Jos mies oli yhdynnässä toisen miehen vaimon kanssa ja saatiin kiinni itse teosta kahden todistajan läsnä ollessa, hän oli syyllistynyt kuolemalla rangaistavaan omaisuusrikokseen.[3] Jos naimaton tai naimissa oleva nainen oli sukupuoliyhteydessä kenen tahansa miehen kanssa, hän oli tehnyt kuolemalla rangaistavan rikoksen perhettään, miestään ja ennen kaikkea Jumalaa vastaan. Jos hän ei naimisiin mennessään voinut todistaa olevansa neitsyt, hänet voitiin kivittää kuoliaaksi.

He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ’Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?’ He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.

Omaa mielipidettään he eivät ilmaisseet lainkaan. He vain viittasivat Mooseksen lakiin, jonka kaikki hyvin tunsivat, ainakin isoimpien rikkomusten osalta. Tämä oli iso rikos.

Yleensä todistajien oli heitettävä ensimmäiset kivet[4] mutta aviorikostapauksessa aviomiehen ei tarvinnut heittää ensimmäistä kiveä. Hänellä ei ollut oikeutta myöskään armahtaa vaimoaan.

Jeesus oli jo työnsä alusta lähtien julistanut ihmisille syntejä anteeksi ja armahtanut ihmisiä. Se oli syvästi loukannut lakia kunnioittavan uskonnollisen eliitin hallitsemaa ja temppeliuhreihin sidottua anteeksiantomonopolia. Uskaltaisiko Jeesus temppelissä julistaa tämän naisen synnit anteeksi, vaikka tämä oli tehnyt epäjumalanpalvonnasta seuraavaksi vakavimman rikoksen?

Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan.

Epäilikö Jeesus miesten kertomusta? Kääntyikö hän pois koska nainen oli häpäisevästi riisuttu ainakin puolialastomaksi kivittämistä varten, niin kuin tapana oli?[5] Mitä Jeesus kirjoitti? Vai oliko maahan kirjoittaminen vain muistutus Danielista joka tulkitsi Belsassarin linnan seinälle ilmestyneen Jumalan käden kirjoituksen ”…sinut on vaa’alla punnittu ja kevyeksi havaittu.”[6] Sama Daniel oli myös pelastanut Susannan kahden miehen virittämästä ansasta. He uhkasivat syyttää häntä aviorikoksesta, jos eivät saisi maata hänen kanssaan. Juuri kun kivitys oli alkamassa, Daniel paljasti heidän valheensa ja petolliset syyttäjät kivitettiin Susannan sijaan. Ovatko nämä liian kaukaa haettuja arvauksia?

Jos Jeesus sanoisi, että tehkää mitä Mooses käski tekemään, hän toimisi vastoin kaikkea tähän asti opettamaansa. Sen lisäksi hän uhmaisi Rooman lakia, joka kielsi juutalaisilta kuolemantuomion täytäntöönpanon.[7] Jos hän taas asettautuisi vastustamaan kuoleman tuomiota, häntä voitaisiin syyttää Mooseksen lain halventamisesta. He olivat että ansa laukeaisi, sanoi Jeesus mitä tahansa. Siksi heitä ärsytti suunnattomasti, että Jeesus ison temppeliyleisön edessä pysyi vaiti ja kieltäytyi ilmaisemasta heille mielipidettään. Sellainen oli kunnioittamatonta käytöstä esivaltaa kohtaan.

Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ’Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.’

Jokainen tuntee tämän sanonnan ja kaikki luulevat tietävänsä sen merkityksen. Koska jokainen on johonkin syyllinen, ei ole varaa kivittää toista syyllistä. Mutta Jeesuksen viesti ei todellakaan ollut, että vain viattomilla on oikeus kivittää syntisiä. Hän oli itse viaton. Juuri siksi hän ei halunnut kivittää naista. Hän oli niin monella tavalla tehnyt selväksi että kaikenlainen väkivalta oli Jumalalle kauhistus, myös lain nimessä pyhitetty rangaistusväkivalta.

Jeesus antoi kahden viimeisen sanan jäädä kaikumaan kuulijoidensa korviin. Girard huomauttaa: ”Ensimmäinen kivi on kaikkein vaikein heittää. Miksi. Koska se on ainoa kivi, jolla ei ole esikuvaa.”[8] Sen heittämiselle ei ole mallia. Ensimmäisen kiven heittäjä näyttäisi mallia kaikille muille. Naisen ja kuoleman välillä oli vain tämä yksi kivi. Siksi Jeesus yritti pidättyväisellä dramatiikallaan saada tämä ensimmäinen kivi painamaan mahdollisimman paljon. Luultavasti jokainen kiihtyneestä miesjoukosta jo piteli ensimmäistä kiveä kädessään.

Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan.

Jeesus ei jäänyt katsomaan ketään haastavasti silmiin. Väkijoukko olisi voinut nähdä sellaisessa eleessä vain oman vihansa peilin, miehen joka vastaa provokaatioon provosoitumalla. Hän ei sankarin elein astunut naisen ja lynkkausjoukon väliin. Se olisi ollut itsemurhainen vastaprovokaatio, joka olisi varmasti haastanut joukon vimman yli äyräiden. Sillä tavalla Jeesus olisi vain varmistanut sen, minkä yritti estää.

Vaivihkaa hän antoi heille jo toistamiseen mimeettisen mallin aivan erilaisesta käytöksestä. Kumartuessaan kirjoittamaan maahan, hän kääntyi heistä pois. Ehkä hän jopa käänsi heille selkänsä. Jokainen joutui jäämään itsekseen punnitsemaan kädessään olevan kiven painoa. Mitä enemmän he painostavan hiljaisuuden aikana miettivät siihen liittyvää vastuuta, sitä raskaammalta se alkoi kädessä tuntua. Äsken niin yhtenäinen joukko hajosi hiljaa itseään tutkiviksi yksilöiksi. Äskeinen ei-kenenkään-vastuu alkoi jakaantua jokaisen yksilölliseksi vastuuksi. Kuka uskaltaisi ottaa vastuun ensimmäisen kiven heittämisestä?

Ei ollut kuin yksi ensimmäinen kivi. Ei ollut kuin yksi sen kiven heittäjä. Jeesus ei katsonut ketään. Kukaan ei katsonut toistaan. Kukin näki itsestään mitä näki. Jeesus oli ainakin nähnyt tässä joukossa sen Jumalan raivon, jonka kanssa hän ei halunnut samaistua. Se ei kuulunut hänen taivaallisen Abballeen.

Lopulta he seurasivat Jeesuksen sanatonta mallia, käänsivät hänelle selkänsä ja poistuivat.

Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä.

Sen sijaan että joku olisi heittänyt ensimmäisen kiven, joku vanhimmista kääntyi ensimmäisenä kannoillaan ja käveli pois. Yhtä varmasti kuin muut olisivat seuranneet ensimmäistä kiven heittäjää, he nyt seurasivat ensimmäistä poistujaa. Sen sijaan että he olisivat yhteen ääneen huutaen kivittäneet naisen, jokainen kumartui hiljaa raapustamaan jotain sielunsa rantahiekkaan. Jeesus oli pysäyttänyt väkivaltaisen joukkokäyttäytymisen antamalla mallin rauhanomaisesta itseensä menemisestä.

Jeesus näki sen, mitä yksikään Jobin ystävistä ei ollut nähnyt: Jumala ei ollut näiden ihmisten vihassa. Jumala ei ole koskaan ollut yhdenkään uhria vaativan joukon kiihkossa mukana. Jumala oli aina uhrin puolella, oli tämä viaton taikka ei.

Muutamalla sanalla ja epädramaattisella eleellä Jeesus oli paljastanut mimeettisen väkivallan luonteen, sellaisena kuin se on esiintynyt primitiivisen kulttuurin alkuajoilta tähän päivään asti. Joka tiedostaa ensimmäisen kiven merkityksen, hänen on astetta vaikeampi heittää toistakaan kiveä.[9]

Näin tehdessään Jeesus myös otti suuren riskin. Oliko hänellä todellakin täysi syy luottaa siihen, että tämän moralistisen kiihkon vallassa olevan lynkkausjoukon johtajat menisivät itseensä? Heidän vihansahan kohdistui ensisijaisesti Jeesukseen. Ei mikään eikä kukaan olisi estänyt jotakuta vapauttamasta turhautunutta raivoa heittämällä ensimmäisen kiven. Toinen kivi olisi hyvin voinut olla tähdättynä Jeesukseen. Oliko Jeesus valmis kuolemaan saman kiviröykkiön alle tämän naisen rinnalle? Ei se olisi ollut ensimmäinen kerta kun uhrin ainoa puolustaja olisi joutunut jakamaan tämän kohtalon.

Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen.

Taas kerran Jeesus on kasvotusten kyseenalaisen maineen raskauttaman naisen kanssa. Nainen oli hätäisesti peittänyt häpäistyn alastomuutensa ja seisoi sanattomana Jeesuksen ja kansan edessä. Lynkkaushengen lietsoma väkivallan tiheä tunnelma ei vielä ollut lauennut. Jeesuksen maahan keskittynyt hiljaisuus piti koko yleisöä lumoissaan. Nyt oli Jeesuksen ensimmäinen mahdollisuus sanoa naiselle jotain. Hiljaisella näyttämöllä oli vain kaksi uhriksi aiottua. Kumpikin oli täpärästi pelastunut.

Mitä Jeesus sanoisi?

Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ’Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?’ ’Ei, herra’, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ’En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.’[10]

Minä yhdyn näyttämöltä poistuneiden hiljaisuuteen. Niin monesta kivitysmahdollisuudesta innostuneena minulla ei ole tähän mitään lisättävää.

Ensimmäisen kiven merkitys on edelleen yhtä suuri koulun pihalla, työpaikalla ja missä tahansa yhteisössä, joka on tarpeeksi kypsymätön kohtaamaan omat ongelmansa kasvokkain. Kivi saattaa olla vain symbolinen ele, ohitus, vaikeneminen, pilkallinen hymy, silmien pyöritys tai verbaalinen sivallus. Kun vastassa on toinen ihminen, kiusaaminen alkaa vasta ensimmäisen kiven jälkeen. Toisen silmien viesti on aina ”älä tapa”. Jokainen sen tunnistaa. Vasta sitten kun joku on heittänyt ensimmäisen kiven ja saanut uhrin laskemaan katseensa maahan, muut unohtavat hänen ihmisyytensä ja näkevät hänessä mitä ikinä eivät halua keskenään kohdata.


[1]Joh 8:3-11

[2] Goodhart Sandor, Jorgensen Jorgen, Ryba Tom, Williams James toimittajat. For Rene Girard. Essays in Friendship and in Truth. Michigan Stater University Press. 2009. s. 124, 125.

[3] 5Moos 22:22. 3Moos 20:10.

[4] 5Moos 17:7. Todistajien on heitettävä ensimmäiset kivet, ja sen jälkeen kaikkien muidenkin on osallistuttava syyllisen kivittämiseen. Hävittäkää paha keskuudestanne.

[5] Miles Jack. Christ. A Crisis in the Life of God. Alfred A. Kopf. New York. 2001. s. 152-157.

[6] Dan. 5:27.

[7] Joh 18:31.

[8] Girard René. I See Satan Fall Like Lightning. Orbis Books. Maryknoll, New York. 2001. s. 55-60. Hän vertaa tätä kertomusta toiseen kivityskertomukseen. Kreikkalainen Apollonius Tyanalainen kivityttää armoa kerjäävän surkean kerjäläisen joka ensimmäisen kiven jälkeen muuttuu kaikkia Jumalia vihaavaksi tulta leiskuvaksi demoniksi. Efesolaiset saivat katarsiksensa ja vapautuivat kaupunkia uhanneesta rutosta. Uhrista tuli pelastava.

[9] Kun Jeesus itse oli myöhemmin tämän naisen asemassa, ei ensimmäisen kiven heittäjää enää pystynyt tunnistamaan. Se oli heitetty jo muutama vuosi aikaisemmin, ehkä hänen omassa kotikylässään. Kivittäjiä oli lopulta niin paljon ja niin monesta kansankerroksesta, että viimeisenkään kiven heittäjää ei ole mahdollista tunnistaa. Hänen oma kuolemansa paljasti kaikkien osallisuuden mimeettiseen väkivaltaan.

[10] Tämä kertomus puuttuu kaikista varhaisimmista ja parhaista Johanneksen evankeliumien käsikirjoituksista. Myöhemmissä käsikirjoituksissa se on sijoitettu Luukkaan evankeliumiin tai Johanneksen loppuun. Kertomuksen alkuperä ja kulkeutuminen evankeliumien osaksi on monimuotoinen, mutta aivan varhaisinta Jeesus-traditiota tämä ei luultavasti edusta. Onko se historiallinen? Tarkkaan ottaen tuskin. Kertooko tämä silti siitä minkälainen Jeesus ja hänen aikansa oli? Luultavasti kyllä. Carey Greg. Sinners. Jesus and his earliest followers. Baylor University Press. 2009. s. 29, 30. Patterson Stephen J. The God of Jesus.  The historical Jesus & the Search for Meaning. Trinity Press. Harrisburg.1998. s. 76.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

Kommentoi

Sähköpostisi tulee aina pysymään salassa, emmekä näytä sitä julkisesti. Pakolliset kentät ovat merkitty *

* *

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • tyttönenpieni sanoi 2 kuukautta sitten:
      Ensimmäisessä kirjassani kuvaan ihmistä, jolta oma tahto ja halu on viety julmien rangaistusten avulla, kuinka yksilöllinen kehitys alkaa sammua j... 3.3 Mimeettinen halu
    • tyttönenpieni sanoi 3 kuukautta sitten:
      Aivan mahtavaa! On kuin olisin löytänyt ajatusteni todisteita. Itseasiassa olen kirjoittanut kaksi kirjaa, jossa tämä käsitys todentuu. Minua ei ... 2.1 Teoria lyhyesti
    • Ollitapio Pursiainen sanoi 3 kuukautta sitten:
      Raamatun jumalakuvaa on pohdittu jo kirkkoisien aikana. Gnostilaiset lahkot Markionin perustama etunenässä olivat hylkäämässä Vanhan Testamentin... 1. Johdanto. Uskonto ja väkivalta
    • Johne431 sanoi 4 kuukautta sitten:
      Very interesting topic , appreciate it for posting . The friendship that can cease has never been real. by Saint Jerome. akfdkdbadfde... 7.17.5 Kostava Jumala?
    • johesa sanoi 5 kuukautta sitten:
      Paavo Ruotsalainen, maallikko ja körttiläisyyden esikuva sai rauhan sielulleen toisen maallikon Jyväskylän seppä Högmanin lausahduksen omaksuttu... 7.21.1 Ateismin päivä

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit