Kaikki evankeliumit kertovat miten Jeesus tuli omiensa hylkäämäksi. Markus kuvaa sitä selkeimmin kateuden näkökulmasta, vaikkei käytäkään sitä sanaa.
Jeesus… tuli kotikaupunkiinsa, ja opetuslapset olivat hänen kanssaan. Kun tuli sapatti, hän ryhtyi opettamaan synagogassa,[1]
Jeesuksen maine oli saavuttanut kotikylän. Vaikka hänellä ei ollut mitään valtuuksia opettaa synagogassa, häntä silti odotti utelias joukko kuulijoita. Osa oli hänen kanssaan kierteleviä opetuslapsia, osa vanhoja tuttuja kyläläisiä ja loput pienen synagogan vanhimpia.
Häntä kuunnellessaan monet kyselivät hämmästyneinä: ’mistä hän on saanut tämän kaiken? Mikä on tämä viisaus, joka hänelle on annettu? Mitä ovat nuo voimateot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta?’
Maine ihmeitä tekevästä opettajasta tai ehkä jopa profeetasta, oli kulkenut hänen edellään. Joissakin se herätti ihmetystä ja ihailua, mutta toiset eivät kyenneet irtaantumaan yhteisörauhaa ylläpitävästä kirjoittamattomasta laista: Jokaisen täytyy pysyä asemassa, jota kenenkään ei tarvitse kadehtia. Jos joku luulee olevansa muita erikoisempi, hän joutuu välittömästi sekä kilpailevien intohimojen että mollaavien tasapäistämisyritysten kohteeksi. Girardin mukaan kateuden voima on suoraan verrannollinen kilpailijan läheisyyteen.
’Eikö tämä ole se rakennusmies[2], Marian poika, Jaakobin, Joosefin, Juudaksen ja Simonin veli? Täällä hänen sisarensakin asuvat, meidän keskuudessamme.
He tunsivat Jeesuksen perheen tavalliseksi. Eikä heillä ollut ongelmaa sen kanssa.[3] Jeesuksen muut perheenjäsenet eivät herättäneet kateellisia intohimoja. Jokainen heistä on “yksi meistä”, eikä heidän kanssaan tarvinnut kilpailla.
Muutkin kylän miehet olivat ansainneet kunnioituksensa sillä kaikkein tavallisimmalla tavalla, huolehtimalla vanhemmistaan, menemällä naimisiin ja elättämättä perheensä. Miksi heidän nyt pitäisi kunnioittaa kylän omaa poikaa, joka oli laiminlyönyt kaikki kunnon miehen velvollisuudet ja heittäytynyt naisten elätiksi. Kunniaton kerjäläinen hän oli. Silti hänellä oli hyväntekijän, parantajan ja viisaan miehen maine. Koko Galilean maakunnassa ihmiset kunnioittivat Jeesusta enemmän kuin yhtäkään tämän kylän miehistä. Oman kylän rajojen ulkopuolella kukaan ei tuntenut heitä.
Näin he torjuivat hänet.
Jeesus oli heille skandaali. (eskandalizonto käännetty “torjuivat hänet”). Hän oli nostanut itsensä seurattavaksi esimerkiksi. Sellaisena hän sekä herätti että turhautti kyläläisten intohimoja. Arjen tasaisen hikinen normaalius rikkoutui, kun yksi alkoi kerätä muita enemmän huomiota ja kiinnostusta ympärilleen. Hän herätti muissa halun tehdä samoin. Sellainen oli aina vaarallista – kaikille osapuolille. Jeesuksesta oli tullut sekä innoittaja että uhka. Juuri tämä ristiriita teki hänestä skandaalin, ihmisen jota toisaalta haluttiin seurata ja toisaalta haluttiin tasapäistää omalle tasolle. Tähän ristiriitaan paikkakuntalaiset jumiutuivat. He eivät onnistuneet alentamaan Jeesusta samalle tasolle itsensä kanssa, mutta eivät myöskään voineet kateuden takia vapauttaa itseään uskomaan häneen. He jäivät nalkkiin, riippuvaisiksi mallista, jota eivät pystyneet voittamaan eivätkä myöskään nöyrtyneet seuraamaan. Jäljelle jäi vain viha-rakkaus-suhteen värittämä skandaali. Jos häntä ei saanut julkisen nöyryytyksen ja häpäisyn kautta palautettua maan pinnalle, hänet täytyisi torjua. Jos Jeesus ei suostuisi olemaan vain yksi heistä, hän ei olisi heille mitään eikä kukaan. Mutta jokainen tietää kuinka vaikeaa kilpailijaa on mitätöimällä poistaa mielestään. Mitä enemmän yrittää sitä tukevammin hän pysyy mielessä.
Jeesus tunnisti tämän dynamiikan hyvin, mutta kuvailemalla sitä hän vain ruokki sitä:
Missään ei profeetta ole niin väheksytty kuin kotikaupungissaan, sukulaistensa parissa ja omassa kodissaan.
Sen sijaan että Jeesus olisi yrittänyt laimentaa ympärillään olevaa kuohuntaa vakuuttamalla olevansa ihan tavallinen kotikylän poika, hän antaa ymmärtää olevansa profeetta. Sitä hän ei tehnyt kenenkään muun edessä. Yleensä kun ihmiset innostuivat näkemään profeettaa tai jopa messiasta, hän sanoutuu irti tarjotusta roolista. Nyt kun häntä yritettiin tavallistaa, hän epäsuorasti samaistui hyljeksittyjen profeettojen pitkään traditioon.
Hämmästyttävintä minusta on se, että Jeesus tunnusti voimattomuutensa kyläläisten asenteen edessä:
Niinpä hän ei voinut tehdä siellä yhtään voimatekoa;
Kuulostaa siltä kuin Markuksenkin olisi ollut vaikea tunnustaa Jeesuksen avuttomuus kateellisen kilpailun edessä. Miksi hän muuten ikään kuin korjaisi omaa tekstiään sanomalla:
vain muutamia sairaita hän paransi panemalla kätensä heidän päälleen. Ihmisten epäusko hämmästytti häntä.
Jeesuksen voimattomuuden ja hämmästyksen kirjaaminen evankeliumiin kertoo hänen identiteettikriisistään ihmisen poikana ja kutsumuksensa horjumisesta Jumalan poikana. Kotikaupungissaan hän oikeasti kutistui pienemmäksi ja voimattomammaksi kuin mitä muualla oli. Kenellepä se ei ole tuttu kokemus. Jeesuksellekin hänen epäuskoinen vastaanottonsa oli hämmästyksen ja aidon hämmennyksen aihe. Vaikka hän oli tässä vaiheessa jo vahvasti sisäistänyt kutsumuksensa, sekin vapisi kotikylän torjunnan edessä.
Aikaisemmin Jeesuksen perhe oli yrittänyt palauttaa hänet takaisin normaalin elämän rautaiseen otteeseen. Nyt hänen pienen kotikylänsä johtohahmot yrittivät tehdä samoin. Jeesus kuitenkin kieltäytyi luopumasta siitä kutsumuksesta, jonka oli erämassa löytänyt ja siitä uudesta, paljon laajemmin juurtuneesta identiteetistä, johon oli koko ajan kasvamassa. Hänen perheensä oli paljon laajempi ja hänen kylänsä rajoja ei näkynyt missään.
Silti Jeesus pysyi vaatimattomana. Hän ei käyttänyt voimaa, jota ihmiset eivät itse pyytäneet avukseen. Hän ei yrittänyt löytää vaikutusvaltaa, jota hänelle ei annettu. Hän ei lietsonut itseään valloittamaan eikä vakuuttamaan, vaan pysyi nöyränä ihmisten palvelijana, joka sai osan voimastaan ihmisten uskosta häneen.
Hän kulki sitten kylästä kylään ja opetti.
[1] Mark 6:1-6. Matt 13:53-58. Luuk 6:16-30. Joh 6:42; 4:44.
[2] Suositun mutta heikosti perustellun tradition mukaan Jeesus oli kirvesmies. Agraariyhteiskunnassa se olisi sijoittanut hänet maatyöläistä vähän turvattomampaan asemaan, ammattitaitoisen päivätyöläisen luokkaan, pätkätyöläiseksi vailla mitään takeita huomispäivän elannosta. Patterson Stephen J. The God of Jesus. The historical Jesus & the Search for Meaning. Trinity Press. Harrisburg.1998. s. 68.
[3] Tosin jotkut tutkijat kuulevat ”Marian poika” nimityksessä jotain problematisoivaa. Ehkä kylällä epäiltiin hänen alkuperänsä kunniallisuutta. Olihan Matteuskin maininnut Marian sukupuussa lukuisisa kyseenalaisella maineella raskautettuja naisia kuten Tamarin, Raahabin, Uriahin vaimon Ruutin, sukulinja joka sitten päätyi Mariaan (Matt 1:1-17) McKnight Scot. Jesus and His Death: Historiography, the Historical Jesus and Atonement Theory. Baylor University Press. 2005. s. 96-99.
